Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Laskettelu voi loppua Etelä-Suomessa – ”Olemme varmaan viimeinen sukupolvi”

Etelän rinteiden tulos tehdään tällä viikolla. Eteläsuomalaisista moni käy lähimäessä vain kerran vuodessa, hiihtolomalla.

Kaupunki
 
Lapsiperheet pitävät Etelä-Suomen loivista rinteistä
Lapsiperheet pitävät Etelä-Suomen loivista rinteistä
Vaikka Etelä-Suomessa sijaitsevat laskettelurinteet ovat loivia ja lyhyitä, on heilläkin oma kannattajakuntansa: perheet, joissa lapset opettelevat laskettelemaan. HS:n meteorologi Anniina Törmä kävi testaamassa Talman rinteet. Toimittaja: Tomi Peurakoski, kuvaus ja editointi: Esa Syväkuru.

Talma, Sipoo

”Eilisiltana ei ollut mustelmia. Tänään voi olla”, veikkaa helsinkiläinen Laura Lehikoinen. Edellispäivänä alla oli sukset, mutta nyt yhdeksänvuotias keikkuu ensi kertaa lumilaudalla.

Lehikoinen on tällä viikolla laskenut Lucas -veljensä kanssa Sipoon Talmassa kaksi kertaa, mikä on keskimääräiselle hiihtolomakävijälle jo aika paljon.

”Puolitoista miljoonaa suomalaista sanoo harrastavansa laskettelua, mutta suurin osa käy mäessä kerran tai harvemmin. Jos kävisi edes kaksi kertaa, olisi lajin jatkuminen kaikille turvattu”, sanoo Talma Skin toimitusjohtaja Esa Pihlajaniemi.

Näinä päivinä toimitusjohtaja toimittaa hiki päässä hyllyihin vuokrasuksia, monoja ja kypäriä, sillä juuri nyt rauta on kuumaa ja lumi kylmää. Maanantaina sata lasta aloitti hiihtokoulun, ja keskiviikkona tuli lisää.

”20 prosenttia hiihtokeskuksen vuoden tuloksesta tehdään yhden hiihtolomaviikon aikana”, Pihlajaniemi kertoo.

Takana on pari leutoa talvea, joiden jäljet näkyvät kuoppina ainakin Talman, Peuramaan ja Vihdin rinneyhtiöiden liikevaihdoissa.

Rinnefirmoilla on vastassaan kolme kovaa ässää: sää, sähkö ja Pihlajaniemen mainitsema sitoutuminen harrastukseen.

Huippuviikon tuloksen tuovat ne, jotka laskevat vain harvoin. Muina aikoina rinteet ovat himolaskijoiden valtakuntaa.

Kurjista talvista huolimatta kaikki vakuuttavat, että etelän hiihtokeskukset ovat kannattavia. Katseen pitää yltää yhtä vesisadetta pidemmälle.

”Heikkonakin talvena laskettelussa on imua”, sanoo toisen polven rinneyrittäjä, Kirkkonummen Peuramaata pyörittävä Janne Uotila.

Sää ja sähkö kulkevat käsi kädessä. Mitä useammin lumi sulaa pois, sitä useammin se on lumetettava uudelleen. Sähköä palaa, kun pumput ja kompressorit ahtavat vettä ylämäkeen lumitykkien ammuttavaksi.

Uotilan mukaan rinteiden laitto hiihtokuntoon maksaa kuusinumeroisen summan.

”Carunan homma lyö meihin kovasti”, hän sanoo ja viittaa kohua herättäneisiin sähkön siirtohintojen korotuksiin.

Talman rinteet on lumetettu tänä vuonna ainakin kaksi ja puoli kertaa, ja sähkö on henkilöstökulujen jälkeen keskuksen toiseksi suurin menoerä.

”Mutta ilman lunta me emme myy kahvin kahvia tai pullan pullaa emmekä vuokraa välineen välinettä”, Pihlajaniemi sanoo. ”Toisaalta meillä oli tänä vuonna monet avajaiset.”

Iso sähkölasku puskee ylös lipunhintoja, mutta loputtomiin laskettelijoita ei voi rokottaa.

”Laskettelu on jo nyt kallis harrastus, ja tulevaisuudessa se muuttuu vielä kalliimmaksi”, Uotila sanoo. Kelpo hiihtolomasäistä huolimatta tästä kaudesta näyttää tulevan kolmas heikko peräjälkeen.

”Suunta on selkeä ja ilmasto lämpenee. Me olemme varmaan viimeinen sukupolvi, joka pyörittää hiihtokeskuksia Etelä-Suomessa.”

Laskettelukeskus tuntuu olevan kuin dinosaurus: suurikokoinen energiasyöppö muuttuvassa ilmastossa.

Periaatteessa laskettelurinteen lumettamiseen riittää pari pakkasyötä. Laadultaan tykkilumen kerrotaan olevan jopa parempaa kuin rakeistuva luonnonlumi.

Hiihtokeskukselle lumella on väliä kuitenkin myös siellä, mihin tykit eivät yllä: kodin ikkunasta pitää näkyä myös kodin ikkunasta, jotta satunnaishiihtäjä hoksaisi edes lähteä mäkeen.

”Täällä lunta on joka tapauksessa, mutta kun lunta on maastossa, se tuo ihmisille lajin mieleen”, Pihlajaniemi sanoo.

Samaa sanoo Serenan puistonjohtaja Jouko Järvinen: ”Kun kaduilla ja metsissä on lunta, tulee talvifiilis.”

Serenalla on etelän laskettelukeskuksista hyppysissään valttikortti. Se kortti on heinäkuu.

Hiihtokeskus pärjäisi Järvisen mukaan yksinäänkin, mutta koko Serenan tuloksesta ison osan tekee heinäkuu ja vesipuisto.

Muutkin tähtäävät nyt kesään. Peuramaan Janne Uotila puuhaa veljensä Samin pyörittämään Vihti Ski Centeriin seikkailupuistoa vaijeriliukuineen.

”Satsaamme entistä enemmän muuhun toimintaan. Vaikka laskettelu on edelleen olennaisinta, sen varassa ei voi yksin olla”, Uotila sanoo.

Seikkailupuisto aukeaa keväällä myös Talmassa. Pihan puista lähtee viisikerroksinen kiipeilyrata, jonka päästä alkaa vaijeriliuku laskettelumäen alarinteeseen.

Seikkailupuisto saattaa tuoda Laura Lehikoisenkin Talmaan myös kesällä, sillä hän on viihtynyt mainiosti seudun parissa muussa vastaavassa paikassa.

”Mustikkamaa oli ihan täynnä”, mummi Anneli Lehikoinen kertoo, kun lapset nousevat mäkeen uudella mattohissillä. Investointi kielii uskosta lasketteluun.

”Kyllä se jatkuu Etelä-Suomessa vielä parikymmentä vuotta”, luottaa myös Peuramaan Uotila.

Leif Rosas
Calle Hasselblatt temppuili keskiviikkona Talmassa lumilaudalla.
Calle Hasselblatt temppuili keskiviikkona Talmassa lumilaudalla.
Leif Rosas
Anneli Lehikoinen toi Laura ja Lucas Lehikoisen mäkeen.
Anneli Lehikoinen toi Laura ja Lucas Lehikoisen mäkeen.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat