Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Valtuustosta tuli loikkaristo – Helsingissä jo viisi loikkausta puolueesta toiseen

Helsingin kaupunginvaltuustossa on loikattu puolueista toisiin näin paljon viimeksi 1990-luvulla.

Lari Malmberg HS
Fakta

Painopiste siirtynyt vasemmalle

 Viisi valtuutettua on tällä kaudella vaihtanut puoluetta Helsingin valtuustossa. Lisäksi varavaltuutettu Mari Rantanen on siirtynyt Sdp:stä perussuomalaisiin.

 Loikkausten suunta on vienyt politiikan painopistettä oikealta vasemmalle. Kaksi valtuutettua on siirtynyt kokoomuksesta vihreisiin ja kaksi vihreistä punavihreiden kautta vasemmistoliittoon. Lisäksi René Hursti on eronnut perussuomalaisista ja perustanut oman René Hursti -ryhmän.

 Viimeksi näin moni on vaihtanut Helsingissä puoluetta kesken vaalikauden 1990-luvulla.

Kun kaupunginvaltuutettu Johanna Sydänmaa astuu Helsingin kaupungintalon valtuustosaliin helmikuun kolmantena päivänä kello 18.02, häntä jännittää.

Leif Rosas / redstar
Johanna Sydänmaa
Johanna Sydänmaa

Jännitys johtuu siitä, mistä kukaan ei sano mitään, mutta jonka kaikki tietävät. Sydänmaa on vasta hetki sitten tehnyt puoluepolitiikan majesteettirikoksen: loikkauksen. Kokoomuslaisena valtuustoon päässyt Sydänmaa kuuluu nyt vihreisiin.

Se tarkoittaa, että Helsingin valtuustossa on tällä valtuustokaudella tapahtunut jo viisi loikkausta. Vihreiden Sirkku Ingervo ja Zahra Abdulla ovat nykyään vasemmistoliittolaisia, kokoomuksen Jarmo Nieminen kuuluu vihreisiin ja perussuomalaisten René Hursti on hypännyt omaan, René Hursti -nimiseen valtuustoryhmäänsä.

Tälläistä loikkarivirtaa ei ole nähty Helsingissä sitten 1990-luvun. Mitä ihmettä valtuustossa tapahtuu?

Puhelimessa tulee hetkeksi hiljaista, sitten kunnallispolitiikkaa tutkinut Tampereen yliopiston emeritusprofessori Risto Harisalo vastaa.

”Niin, kyllä puolueen näkökulmasta loikkaaja pettää äänestäjänsä. Puolue on panostanut häneen paljon”, Harisalo sanoo.

Helsingin valtuuston suurimman puolueen, kokoomuksen, valtuustoryhmän johtaja Lasse Männistö näkee ilmiön osana suurempaa kokonaisuutta.

”Pidän tätä demokratian kannalta ongelmallisena. Varsinkin, jos loikkauksia tapahtuu paljon”, Männistö sanoo.

Johanna Sydänmaalle kysymys on kuitenkin monimutkaisempi. Nyt hän istuu ravintola Manalan pöydässä Helsingin Töölössä ja selittää.

”Totta kai minulla on loikkauksesta myös huono omatunto. Mutta toisaalta monet opettajakollegat ovat tulleet sanomaan, että ’huh, nyt voin kertoa julkisesti, että äänestän sinua’”, Sydänmaa sanoo.

Vuosaaren lukiossa liikunnan- ja terveystiedon opettajana työskentelevä Sydänmaa kertoo vaihtaneensa puoluetta omantunnon syistä. Maan hallituksen suunnittelemat leikkaukset todistavat hänen mukaansa, ettei kokoomus enää aja koulutuksen ja lapsiperheiden asiaa.

Tämä on näkynyt Sydänmaan mukaan myös valtuustoryhmässä: hänen ajatuksiaan heikompiosaisten ja vähävaraisten etujen ajamisesta on kyllä kuunneltu, mutta päätöksissä kuuntelu ei ole näkynyt.

”Olin turhautunut siihen, että en saanut jalansijaa itselleni tärkeille asioille”, Sydänmaa sanoo. Hän kertoo puntaroineensa loikkauspäätöstä pitkään, viime vaalikaudesta lähtien. Miksi siis juuri nyt?

”Jos loikkaa heti vaalien jälkeen, pettää äänestäjät. Jos taas loikkaa juuri ennen vaaleja, uudet äänestäjät eivät tunne sinua. Tämä oli neutraalein vaihtoehto”, Sydänmaa sanoo.

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/1e681bbdc88dd36ffcab13c5131056a097191b20-HS_valtuusto_loikkarit.jpg
Poliitikot selittävät loikkaamistaan
Helsingin kaupunginvaltuustossa on tällä kaudella loikannut jo viisi valtuutettua puolueesta toiseen. Näin suuri loikkarivirta on viimeksi nähty 1990-luvulla. Toimittaja: Lari Malmberg, kuvaus: Leif Rosas ja Lari Malmberg, leikkaus: Esa Juntunen

Se, onko tällainen taktikointi reilua äänestäjille, riippuu katsantokannasta.

Kuntaliitto julkaisi helmikuun alussa suuren tutkimuksen, jonka mukaan kaksi kolmasosaa äänestäjistä korostaa puolueen merkitystä tehdessään kunnallisvaalien äänestyspäätöstä.

Se on huono uutinen loikkareille: jos äänestäjä äänestää puoluetta, puolueesta toiseen loikkaava pettää äänestäjän.

Mutta sitten on se toinen näkökulma. Äänestyspäätös muodostuu useista osista, ja Kuntaliiton tutkimuksen mukaan vielä suurempi osa, 84 prosenttia, äänestäjistä korostaa edelleen myös henkilön tärkeyttä äänestyspäätöksessä. Siihen luottavat kaikki Helsingin valtuustossa loikanneet.

”Ennen perussuomalaisista lähtemistä kävin tuolla baareissa ja radalla juttelemassa äänestäjieni kanssa, ja sieltä tuli viesti, että ’nämä on René henkilövaalit’”, René Hursti kertoo.

Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom kertoo kuitenkin, että puolueen merkitys on 2000-luvulla ollut äänestyspäätöksiä mittaavissa tutkimuksissa nousussa. Totuus taitaa siis löytyä näiden kahden kahden näkökulman väliltä.

”Äänestäjien näkökulmasta pidän reilumpana sitä, että puoluevaihdos tehtäisiin vaalikausien välillä”, Pekola-Sjöblom sanoo.

”Vihreät ei ole enää se puolue johon olen aikanaan liittynyt. Suurimat erimielisyydet koskivat yhtiöittämisiä sekä opetuksen ja sote-asioiden resursseja”, sanoo vasemmistoliittoon loikannut Zahra Abdulla.

Leif Rosas / redstar
René Hursti
René Hursti

”En voinut allekirjoittaa perussuomalaisten leikkauspäätöksiä maan hallituksessa”, sanoo René Hursti -ryhmään siirtynyt René Hursti.

Markus Jokela / HS
Jarmo Nieminen
Jarmo Nieminen

”Minulle ympäristö- ja luontokysymykset ovat omantunnon kysymyksiä”, sanoo vihreisiin loikannut Jarmo Nieminen.

Helsingin valtuustossa puoluetta vaihtaneet perustelevat loikkauspäätöstään sillä, että heidän edustamansa puolue ei enää edusta heidän arvojaan. On tullut linjaerimielisyyksiä ja lopulta yksilö on jäänyt puolueen jalkoihin.

Perustelut eivät yllätä Åbo Akademissa kunnallispolitiikkaa tutkivaa Siv Sandbergia.

”Kunnallispolitiikkaan liittyy perustavanlaatuinen jännite. Vaalien alla puolueet lupaavat ehdokkaille, että saat toimia vapaasti, mutta todellisuus on toinen”, Sandberg sanoo.

Ilmiö on tyypillinen Suomessa käytössä olevalle – maailman mittapuulla harvinaiselle – avoimelle listavaalijärjestelmälle. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevassa suljetussa listavaalissa puolueet asettavat ehdokkaat itse läpimenojärjestykseen. Näin listalla korkealle pääsevät poliitikot ovat myös sitoutuneita puolueen arvoihin ja nokkimisjärjestys on jo vaalitilanteessa suomalaista järjestelmää selkeämpi.

Siv Sandberg kertoo, että Åbo Akademin viime syksynä tekemässä suuressa päättäjätutkimuksessa suomalaiset kunnallispoliitikot toivatkin esiin turhautumistaan juuri puolueen sisäisiin valta-asetelmiin.

Vaikka kunnallispolitiikan ajatellaan olevan eduskuntaa vapaampaa ryhmäkurista, todellisuus on Sandbergin mukaan monelle toinen.

”Noin kolmasosa suurien kuntien poliitikoista kertoo, että äänestyksissä pitää noudattaa puolueen linjaa”, Sandberg sanoo.

Toisaalta, Sandberg muistuttaa, loikkausten suurta määrää selittää myös kunnallispolitiikan kotikutoisuus.

”Aika moni hakeutuu kunnallispolitiikkaan ihan muista kuin ideologisista syistä, joten voi olla enemmänkin sattumaa, mihin puolueeseen valtuutetut päätyvät”, Sandberg sanoo.

Johanna Sydänmaa tunnistaa ilmiön. Hän itse päätyi kokoomukseen tutun opettajien ammattijärjestöpiireissä vaikuttaneen henkilön kautta. Kokoomuksen Raija Vahasalo ehdotti Sydänmaalle vuoden 2004 vaalien alla ehdokkuutta.

”Ja kohta olikin sitten jo järjestettynä tapaaminen Benin [ Zyskowicz ] kanssa”, Sydänmaa muistelee.

Mutta olipa yksittäisillä loikkauksilla kuinka hyvät perusteet tahansa, ilmiö itsessään saattaa muuttaa koko poliittista kulttuuria, sanovat tutkijat.

”Tällä saattaa olla dominovaikutusta. Kun yksi ihminen päättää lähteä ryhmästä, lopulta siihen päätyy useampi. Puolueiden rooli on muutenkin heikentynyt selvästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Enää alle kymmenen prosenttia suomalaisista kuuluu puolueisiin”, Siv Sandberg sanoo.

Helsingissä puolueiden väliset valtasuhteet ovat pysyneet loikkauksista huolimatta vaalituloksen mukaisina, mutta poliittisen laivan tasapainopiste on siirtynyt oikealta vasemmalle: loikkaajien virta on kulkenut kokoomuksesta vihreisiin, vihreistä vasemmistoliittoon ja perussuomalaisista sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavaan yhden miehen René Hursti -ryhmään.

Mika Ranta / HS
Sirkku Ingervo
Sirkku Ingervo

Eniten puolueita tuntuu kuitenkin hiertävän se, että osa loikkareista on pitänyt puolueelta saamansa lautakuntapaikan loikkauksensa jälkeenkin. Sirkku Ingervo kuuluu edelleen nuorisolautakuntaan, Zahra Abdulla asuntolautakuntaan ja René Hursti sosiaali- ja terveyslautakuntaan. Lautakuntaan jääminen ei ole laitonta, mutta puolueissa sitä ei pidetä ”herrasmiessopimuksen ” mukaisena.

Sirkku Ingervo on asiasta eri mieltä. ”Puolueen vaihtaminen on raskas prosessi. En näe syytä rangaista puoluetta vaihtaneita lautakuntapaikan menettämisellä. Silloin he menettäisivät myös mahdollisuuden vaikuttaa päätösten valmisteluun”, hän kertoo.

Ingervo kertoo kuitenkin suunnittelevansa eroa nuorisolautakunnasta, koska hänelle on avautumassa paikka toisesta lautakunnasta.

”Eteenpäin elävän mieli!”, Ingervo kommentoi.

Oikaisu 1. maaliskuuta klo 9.53: Aiemmin kirjoitukseen liitetystä grafiikasta puuttui maininta, että Jarmo Nieminen oli poissa valtuustokokouksesta, josta kuva otettiin. Hänen paikallaan istui kokoomuksen varavaltuutettu Heimo Laaksonen.

Kuva: Leif Rosas, grafiikka: Petri Salmén / HS
Loikkaukset ovat siirtäneet politiikan painopistettä vasemmalle.
Loikkaukset ovat siirtäneet politiikan painopistettä vasemmalle.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat