Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Moi vai ei? HS:n testissä vain 36 bussimatkustajaa yli 250:sta tervehti kuljettajaa ääneen

Vain harva pääkaupunkiseudun bussimatkustaja tervehtii bussinkuljettajaa. Helsingin Sanomat laski tervehtimiskertoja 12 eri bussilinjalla Helsingin seudun bussiliikenteessä. Myös nyökkäykset laskettiin.

Kaupunki
 
Bussikuskit arvostavat tervehtimistä
Bussikuskit arvostavat tervehtimistä
Useimmat matkustajat ymmärtävät, että auto on kuljettajan työpaikka. Toimittaja: Kimmo Oksanen, kuvaus ja leikkaus: Janne Järvinen

Vain harva pääkaupunkiseudun bussimatkustaja tervehtii bussinkuljettajaa. Helsingin Sanomat laski tervehtimiskertoja 12 eri bussilinjalla Helsingin seudun bussiliikenteessä. 263 bussimatkustajasta 73 tervehti bussinkuljettajaa. Tämä on runsaat 27 prosenttia.

Tervehtimiseksi laskettiin pelkkä nyökkäys, joita useimmat tervehtijät käyttivät. Reippaasti ääneen hein tai huomenen huikkaaminen on HS:n testiaineiston perusteella vielä sanatonta tervehtimistä harvinaisempaa. Niin teki kaikista tervehtijöistä niukasti alle puolet, 36 ihmistä. Heistä suurin osa oli naisia. Kuljettajaa tervehtivistä miehistä vain 11 sanoi tervehdyksen ääneen.

Siksi Jere Heleniukseen, 31, törmääminen on lähes ihme: Helenius on bussinkuljettajaa tervehtivä mies. Kaiken lisäksi Helenius huikkaa tervehdyksen reilusti ääneen. Hän tervehtii kuljettajaa aina.

Akseli Valmunen
Jere Helenius tervehtii kuljettajaa aina. ”Kai se on kotoa opittua.” Helenius nousi bussiin numero 321 Helsingin Kisahallin pysäkiltä viime maanantaina.
Jere Helenius tervehtii kuljettajaa aina. ”Kai se on kotoa opittua.” Helenius nousi bussiin numero 321 Helsingin Kisahallin pysäkiltä viime maanantaina.

”Kai se on kotoa opittua. Tervehdin myös kaupassa. Se on tapa. Jotenkin sitä huomioidaan se toinen ihminen kun tullaan sisälle.”

Essi Vehmersalo, 36, astuu bussiin Helsingin Töölöstä, vilauttaa korttiaan lukijalle ja poistuu vähin äänin kuljettajan Jukka Olsenin ohi penkeille.

Aina ei tunnu siltä, että jaksaa moikkailla, Vehmersalo perustelee.

”En tee sitä [tervehdi] usein. Joskus tervehdin, jos en ole ajatuksissani.”

Akseli Valmunen HS
Bussinkuljettaja Jukka Olsen tervehtii aina takaisin, jos matkustaja tervehtii. ”Se on jokaisen oma asia, haluaako tervehtiä vai ei.”
Bussinkuljettaja Jukka Olsen tervehtii aina takaisin, jos matkustaja tervehtii. ”Se on jokaisen oma asia, haluaako tervehtiä vai ei.”

Kuljettaja Olsenia ei tervehtimättömyys hetkauta. ”Se on jokaisen oma valinta.” Moikkailemisessa on Olsenin kokemuksen mukaan alueellisia eroja. ”Enemmän sitä tervehditään kun mennään metsänkulmille”, Olsen kuvailee. ”Ja enemmän nuoret tervehtivät.”

Samaa mieltä on bussinkuljettaja Pentti Lappalainen.

Hän on ajanut bussia 32 vuotta ja huomannut nuorten käytöstapojen muuttuneen. ”Monesti ne justiinsa moikkaa sillä tavalla luontevasti”, Lappalainen ihailee.

”Ja seutulinjoilla tervehditään enemmän. Ehkä siellä on hitaampi tempo tai sitten siellä ollaan kiitollisia siitä bussin tulosta, kun vuorovälit ovat pitemmät.”

Olipa syy mikä tahansa, on mukavaa kun tervehditään, Lappalainen miettii.

”Pidän siitä, mutta ei niin ole pakko tehdä. Se on mielialasta kiinni.”

Lappalainen ja Olsen kertovat tervehtivänsä aina takaisin, jos matkustaja tervehtii ensin.

HS:n aineiston mukaan useimmat kuljettajat vastasivat tervehdykseen, mutta aloite oli lähes poikkeuksetta matkustajan. Useimmat matkustajat tuntuvat hakevan katsekontaktia kuljettajaan ja nyökkäävät sen saatuaan. Mikäli kuljettaja katselee muualle, ei tervehdykseen heittäydytä.

Akseli Valmunen / HS
Heikki Vehmanen, 63, Vantaa: ”Tervehdin, se kuuluu käytöstapoihin. Se on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, että tervehditään.”
Heikki Vehmanen, 63, Vantaa: ”Tervehdin, se kuuluu käytöstapoihin. Se on ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä, että tervehditään.”

Helsinkiläinen Sasu Virtanen ei tervehdi kuljettajaa lähes koskaan.

”Olen kyllä miettinyt, että pitäisi”, Virtanen pohtii.

Jotenkin sitä ei vain tule tehtyä: varsinkin aamuruuhkassa kuljettajan edessä käy niin kova kuhina, että tuskin se kuljettaja moikkausta huomaisikaan.

”Iltaisin tulee tervehdittyä, kun on vähemmän ihmisiä. Muutkin tekee niin, ehkä silloin kuljettaja näkee sen.”

Useimmat ihmiset sulautuvat massaan, Virtanen uskoo.

”Ehkä ihmiset eivät tee niin, jos kukaan muukaan ympärillä ei tervehdi.”

Akseli Valmunen / HS
Ella Kare, 22, Helsinki: ”Tervehdin aina. Se tulee aika automaattisesti ja sitä ovat monet kuskit kiitelleet. Aina täytyy muistaa hyvät tavat.”
Ella Kare, 22, Helsinki: ”Tervehdin aina. Se tulee aika automaattisesti ja sitä ovat monet kuskit kiitelleet. Aina täytyy muistaa hyvät tavat.”

Tervehtiminen on tapa tunnistautua ja luo turvallisuuden tunteen, sanoo suomalaista kättelyn historiaa tutkinut Annakaisa Suominen Turun yliopistosta.

”Eläimetkin tekevät niin, haistelevat ja tutkivat vieraita.”

Pimeällä metsätiellä vastaan tuleva vieras vaikuttaa vähemmän uhkaavalta, jos hän tervehtii reilusti silmiin katsoen.

Akseli Valmunen / HS
Silja Mäkinen, 74, Helsinki: ”Tervehdin, jos kuljettaja on nainen tai ulkomaalainen. Miehet ovat usein niin mörköjä ja huonoja tervehtimään minun kokemukseni mukaan. Olen kyllä yrittänyt tervehtiä heitä.”
Silja Mäkinen, 74, Helsinki: ”Tervehdin, jos kuljettaja on nainen tai ulkomaalainen. Miehet ovat usein niin mörköjä ja huonoja tervehtimään minun kokemukseni mukaan. Olen kyllä yrittänyt tervehtiä heitä.”

Miksi se ei tunnu taittuvan täällä kaupungissa? Suominen arvelee meidän kaupunkikulttuurimme olevan edelleen pienimuotoista ja nuorta.

”Ehkä kaupungeissa ajateltiin vielä jokin aika sitten, että tuntemattomien tervehtiminen on junttimaista. On tämä kyllä muuttumassa”, Suominen lupaa.

”Meillä alkaa selvästi olla tilannekohtaista ymmärrystä toisten huomioimiseen ja auttamiseen.”

”Vähäeleisiä me suomalaiset toki olemme, mutta kyllä täälläkin jo osataan. Monet vanhemmat opettavat sellaista tapakuttuuria lapsilleen.”

 

Janne Järvinen HS
Sulev Velber arvostaa heitä, jotka tervehtivät tullessaan hänen työpaikalleen.
Sulev Velber arvostaa heitä, jotka tervehtivät tullessaan hänen työpaikalleen.
Akseli Valmunen / HS
Timo Iivari, 50, Helsinki: ”Tervehdin yleensä. Saattaa jäädä, jos olen puoliunessa tai väsynyt. Ainakin pyrin tervehtimään, kyllähän se hyviin tapoihin kuuluu.”
Timo Iivari, 50, Helsinki: ”Tervehdin yleensä. Saattaa jäädä, jos olen puoliunessa tai väsynyt. Ainakin pyrin tervehtimään, kyllähän se hyviin tapoihin kuuluu.”
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat