Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Yleiset saunat ehtivät melkein kadota – vanhat kuvat kertovat julkisen kylpemisen kultakaudesta Helsingissä

Lauantaina järjestetään Helsinki Sauna Day, jonka ideana on avata yleisöltä suljettuja saunoja päiväksi kaikelle kansalle.

Kaupunki
 
Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Kirkkokadulla sijainnut Marie-Bad perustettiin jo vuonna 1829. Kuva on otettu vuonna 1913.
Kirkkokadulla sijainnut Marie-Bad perustettiin jo vuonna 1829. Kuva on otettu vuonna 1913. Kuva: Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo

Kotiharju, Arla, Hermanni. Uutena Kulttuurisauna ja tulevana Hernesaaren sauna. Siinä Helsingin yleiset saunat, jos joukkoon lasketaan ne paikat, joissa saunominen on pääasia.

Lauantaina järjestetään Helsinki Sauna Day, jonka ideana on avata yleisöltä suljettuja saunoja päiväksi kaikelle kansalle.

1900-luvun alussa ja vielä puolivälissäkin yleisiä saunoja oli kirjaimellisesti kaikkialla Helsingissä. Hienoja ja vaatimattomia, suuria ja pieniä.

Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Sauna Läntisellä Viertotiellä eli nykyisellä Mannerheimintiellä Töölössä.
Sauna Läntisellä Viertotiellä eli nykyisellä Mannerheimintiellä Töölössä.

Saunoja oli paljon siitä yksinkertaisesta syystä, että ne olivat välttämättömiä: asuntojen omat kylpyhuoneet yleistyvät 1900-luvulla varsin hitaasti.

Katsotaan tarkemmin erästä saunaa, jota legendaarinen Helsingin elämänmenon tallentaja Signe Brander kuvasi vuonna 1913. Marie-Bad sijaitsi Kirkkokadulla Kruununhaassa.

Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Marie-Bad Kirkkokadulla.
Marie-Bad Kirkkokadulla.

Arkisin henkilökunta lämmitti saunan ja pesi asiakkaita, mutta sunnuntaisin työtekijät saattoivat jopa järjestää teatteriesityksiä kylpijöille.

Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Marie-Badin henkilökuntaa.
Marie-Badin henkilökuntaa.

Vuoden 1907 laskujen mukaan Helsingissä oli 49 yleistä saunaa ja kylpylaitosta. Leskirouva Dahlströmin jo vuonna 1829 perustama Marie-Bad kuului parhaimmistoon. Saunassa oli yleinen ja yksityinen puoli.

Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Marie-Badin pukuhuone.
Marie-Badin pukuhuone.

Samoihin aikoihin noin sata vuotta sitten kivikaupunki oli laajenemassa Kallion ja Harjun seudulle, joten saunoja perustettiin sinnekin. Alla olevassa kuvassa näkyy nykyisen Helsinginkadun pohjoislaitaa ja taustalla Sörnäisten metroaseman aukio eli Vaasanpuistikko eli Piritori.

Signe Brander / Helsingin kaupunginmuseo
Helsinginkadun ja Vaasankadun välistä maastoa vuonna 1912. Uuteen kivitaloon oli perustettu sauna.
Helsinginkadun ja Vaasankadun välistä maastoa vuonna 1912. Uuteen kivitaloon oli perustettu sauna.

Nykyisinkin toiminnassa olevat Kotiharju ja Arla rakennettiin Kallioon 1920-luvun lopulla. Helsinginkatu 2:ssa toimi myöhemmin myös Elannon sauna.

Eino Heinonen / Helsingin kaupunginmuseo
Elannon sauna Helsinginkatu 2:ssa vuonna 1950.
Elannon sauna Helsinginkatu 2:ssa vuonna 1950.

Vireä yleisten saunojen kulttuuri oli kuitenkin vähällä kadota kokonaan. Syitä oli monta.

Kylpyhuoneet suihkuineen yleistyivät Helsingin vanhoissa kortteleissa pikkuhiljaa, vaikkakin paljon hitaammin kuin vesivessat. Myöhemmin saunaan pääsi myös uimahalleissa, joita alettiin rakentaa toden teolla 1960- ja -70-luvuilla.

Toisaalta väkeä muutti lähiöihin, joissa oli kylpyhuoneiden lisäksi myös talokohtaiset kellarisaunat.

Koskelassa käytiin kuitenkin saunaparakissa.

Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo
Sauna Koskelassa vuonna 1970.
Sauna Koskelassa vuonna 1970.

Samaan aikaan kantakaupungin perinteiset kylpypaikat sinnittelivät miten kuten. Joidenkin, kuten tämän Kallion Porthaninkadulla sijainneen saunan, kohtaloksi koitui talon purkaminen.

V. S. Salokangas / Helsingin kaupunginmuseo
Porthaninkatu 11:n saunoineen vuonna 1957.
Porthaninkatu 11:n saunoineen vuonna 1957.

Töölön Museokadulla toimi Löyly Oy:n sauna.

Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo
Löyly Oy:n sauna Museokatu 44:n pihalla vuonna 1970.
Löyly Oy:n sauna Museokatu 44:n pihalla vuonna 1970.

Hernesaarenkadun saunan olosuhteet olivat perin alkeelliset vuonna 1972.

Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo
Hernesaarenkadun saunan löylyhuone vuonna 1972.
Hernesaarenkadun saunan löylyhuone vuonna 1972.

Meilahden Pihlajatiellä saunottiin vielä vuonna 1981.

Pertti Nisonen / Helsingin kaupunginmuseo
Pihlajatie 28:n saunan pukuhuone vuonna 1981.
Pihlajatie 28:n saunan pukuhuone vuonna 1981.

HS ikuisti Punavuorenkadulla sijainneen sisäpihan saunan vuonna 1985.

Heikki Kotilainen / HS
Punavuorenkatu 20:n sauna vuonna 1985.
Punavuorenkatu 20:n sauna vuonna 1985.

Yleiset saunat sulkivat oviaan pikkuhiljaa, mutta eivät sittenkään kadonneet kokonaan. Vuosituhannen vaihteessa uudenlainen kaupunkikulttuurin arvostus alkoi kasvattaa jäljellä olevien saunojen suosiota ja on myös rohkaissut yrittäjiä perustamaan uusia.

Kallion saunoista on tullut nähtävyyksiä, jotka houkuttelevat turistejakin lauteille. Ja turvapaikanhakijoita, kuten marraskuussa 2015 nähtiin.

Ilvy Njiokiktjien
Irakilaisia turvapaikanhakijoita Helsingin Kaarlenkadun Sauna Arlassa marraskuussa 2015.
Irakilaisia turvapaikanhakijoita Helsingin Kaarlenkadun Sauna Arlassa marraskuussa 2015.

Lähteenä on käytetty Jan Alancon ja Riitta Pakarisen teosta Signe Brander (Helsingin kaupunginmuseo 2005).

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat