Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Asunnottomissa lääkäreitä ja insinöörejä” – katujen kulkijoita kuvannut Johanna Kare herättelee ihmisiä auttamaan kodittomia

Johanna Kare kuvasi asunnottomien kasvoja palvelukeskuksessa Helsingin Etu-Töölössä. Kareen mielestä muita ihmisiä, esimerkiksi turvapaikanhakijoita, pitää auttaa. ”Mutta ovatko täkäläiset vaarassa unohtua kokonaan?” hän miettii.

Kaupunki
 
Harrastajavalokuvaaja Johanna Kare kuvasi ”hietsulaisia”, kuten Hietaniemenkadun asuntolan väki itseään kutsuu. Hän halusi kuvillaan korostaa heidän arvokkuuttaan – myös heille itselleen. ”He eivät halunneet nimiään julkisuuteen, monella ei ole mielestään mitään ihmisarvoa. Tuntuu, että me pidämme heitä itseämme vähempiarvoisina, vaikka emmekö me kaikki ole samanarvoisia?”
Harrastajavalokuvaaja Johanna Kare kuvasi ”hietsulaisia”, kuten Hietaniemenkadun asuntolan väki itseään kutsuu. Hän halusi kuvillaan korostaa heidän arvokkuuttaan – myös heille itselleen. ”He eivät halunneet nimiään julkisuuteen, monella ei ole mielestään mitään ihmisarvoa. Tuntuu, että me pidämme heitä itseämme vähempiarvoisina, vaikka emmekö me kaikki ole samanarvoisia?”

Entten tentten teelika mentten, hissun kissun... Kuka putoaa, ja kuka pysyy pelissä mukana?

Se on usein herrassa.

Tavanomainen kuvio sille, että mies putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle on seuraava: ero ja kodin menettäminen, alkoholi, uuden asunnon menettäminen, potkut töistä, alkoholismi ja kulkeminen.

Elämässä koittaa asuntoloiden, toisten nurkkien, ja huonoimmassa tapauksessa porraskäytävien ja roskisten aikakausi. Ja sitten tulee ennenaikainen kuolema.

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan vapaaehtoistyöntekijä Johanna Kare sai pari vuotta sitten kameran lainaksi ja alkoi kuvata. Miksi asunnottomia?

Johanna Kare
Johanna Kare
Johanna Kare

”Halusin omalla tavallani auttaa. Että syntyisi haloota, herättäisiin auttamaan myös suomalaisia”, Kare perustelee.

Kare muun muassa jakaa kerran viikossa leipää Vanhassa kirkossa. Hänen mielestään ”turvapaikanhakijoita pitää auttaa, totta kai”, mutta ovatko täkäläiset asunnottomat nyt vaarassa unohtua kokonaan?

”Näistä ei puhuta”, Kare sanoo.

Kuvattavat löytyivät Hietaniemenkadun palvelukeskuksesta Helsingin Töölössä. Joillakin on siellä oma yksiö, toiset tulevat joka tai jokin yö, kolmannet käyvät syömässä ilmaisen aamiaisen ja huokean lounaan.

Kaikilla oli kasvot, jotka olivat kotoisin suoraan kadulta.

”Siellä on lääkäreitä, insinöörejä, todella lukeneita ihmisiä, jotka ovat tehneet töitä paljon. Nyt he ovat kulkijoita”, Kare luonnehtii tapaamiaan.

”Eräs tulee aina hakemaan ruokaa paljain jaloin. Eräälle kassimiehelle tarjosin reppua, mutta hän sanoi, että pitää muovikasseista enemmän. Ehkä reppu oli hänestä liian hieno.”

Kare on ammatiltaan visualisti ja somistaja. Hän on myös opiskellut Helsingin sosiaali- ja terveysoppilaitoksessa.

Kare on kuullut monesta suusta, kuinka kerran vaille asuntoa jäänyt joutuu helposti hiirenpyörään: yksityiset vuokranantajat vaativat kotivakuutuksen, mutta jos vakuutusta varten on sosiaaliviraston maksusitoumus, vuokranantajat heittävät ulos ovesta.

Eikä taaskaan asuntoa.

Tuomiokirkkoseurakunnassa työskennellyt, hengellisen herätyksen saanut Kare on rukoillut: ”Jos voittaisin lotossa, rakentaisin hienoja asuntoloita, joissa jaetaan henkistä pääomaa.”

Mikä siis motivoi? Kare näyttää erään miehen kuvaa.

”Tämä mies oli ollut nuoresta pitäen aina asunnoton. Hänen silmänsä huusivat koko ajan apua.”

Kare miettii, että jokaisella ihmisellä on jokin ongelma taustallaan, niin hänellä itselläänkin, mutta useimmilla on silti asunto.

”Näillä ei ole mitään.”

Harrastajavalokuvaaja puhuu kohtaamastaan – liiallisestakin – nöyryydestä. Jos asunnottomalta kysyy, haluaako hän kahvin ja sämpylän, Karen mukaan hän vastaa: ”Ei, kyllä pelkkä kahvi riittää.”

Jos tarjoutuu ostamaan kokonaisen askin savukkeita, asunnoton haluaa vain pari tupakkaa.

”He ovat niin vaatimattomia, että itkettää. Jos he löytävät jonkun rapun, missä yöpyä, he sanovat, että heillä on asunto. Heille tulee pienimmistäkin jutuista kiitollisuus, jota meille (parempiosaisille) ei tule.”

Naiset eivät halua kuvaan, ”koska ovat mielestään rumia, vaikka yksikin oli tosi kaunis, ihan kuin se laulaja Sinead O’Connor.”

”Lopulta hän suostui kuvaan. Kahden lapsen äiti iloitsi, että lapset saavat nyt äidistä oikean valokuvan.”

Mika Ranta / HS
Asunnottomien vaatimattomuus ja nöyryys itkettää, sanoo Johanna Kare.
Asunnottomien vaatimattomuus ja nöyryys itkettää, sanoo Johanna Kare.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat