Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsingin kadonneista ortodoksi­kirkoista moni hävitettiin ”jopa vandaalimaisesti”

Helsingissä on ollut lukuisia ortodoksikirkkoja, joista osa on tuhoutunut, poistettu käytöstä tai muutettu luterilaiseksi etenkin maailmansotien välissä.

Kaupunki
 
Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto
Viaporin Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko vuonna 1920. Kuva löytyy Timo Lehtosen Vaienneet kellot -kirjasta.
Viaporin Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko vuonna 1920. Kuva löytyy Timo Lehtosen Vaienneet kellot -kirjasta. Kuva: Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto

Nykyinen harmaaksi rapattu Suomenlinnan kirkko oli sata vuotta sitten varsin toisen näköinen.

Ulkoseiniä koristivat pilarit ja puolikaarevat kokošnik-kuviot. Ristin kanssa 42 metriin kurkottavaa keskuskupolia ympäröi neljä pienempää tornia, joissa myös oli kupolit. Tornien seinissä sekä ovien ja ikkunoiden kehyksissä oli koristelua.

Vuonna 1854 valmistunut Viaporin Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkkona tunnettu pyhättö oli Suomen suuriruhtinaskunnan kaunein kirkko ja maamme arkkitehtuurin helmi, kirjoittaa Timo Lehtonen viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Vaienneet kellot.

Kirja dokumentoi vuosina 1809–1917 rakennettujen venäläisten sotilaskirkkojen vaiheita.

Suomenlinnan kirkon ulkoinen olemus muutettiin täysin vuosina 1919–1928.

Helsingissä on ollut lukuisia ortodoksisia kirkkoja, joista osa on tuhoutunut, poistettu käytöstä tai muutettu luterilaiseksi etenkin maailmansotien välissä.

”Taustalla oli tietysti nouseva nationalismi juuri itsenäistyneessä maassa. Ortodoksinen kirkko oli marginalisoitu, yleisesti puhuttiin ryssänkirkosta”, sanoo Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta Ambrosius.

”Kirkkoja ja kappeleita hävitettiin jopa vandaalimaisesti. Toki monia kirkkoja ei enää tarvittu.”

Lehtonen kirjoittaa kirjassaan, että useat arkkitehtonisesti arvokkaat kirkkorakennukset tuhottiin näkemättä niiden kulttuurihistoriallista tai kulttuurista arvoa.

Suomen itsenäistyttyä myös Santahaminassa sijainnut Serafim Sarovilaisen kirkko muutettiin luterilaiseksi. Samalla ortodoksiset symbolit ja kirkontornit poistettiin. Kirkko purettiin lopulta 1972. Samoin kävi vuonna 1900 valmistuneen Pyhän Nikolaoksen kirkolle Tuusulassa. Jykevän kirkon sivutornit ja keskustorni katkaistiin vuonna 1939, ja kirkosta tehtiin ilmavalvontapaikka. Kirkko purettiin vuonna 1958.

Ortodoksisia sotilaskirkkoja on toiminut myös nykyisen lasipalatsin alta puretussa Turun kasarmissa, nykyään valtioneuvoston juhlahuoneistona toimivassa Smolnassa sekä ulkoministeriön asuttamassa Merikasarmissa.

Ortodoksisuuden läsnäolo on ollut tuntuva muuallakin Suomessa. Venäläisiä sotilaskirkkoja rakennettiin aikanaan Torniota myöten, kun venäläistä sotaväkeä saapui ja asettui Suomeen 1800-luvulla.

Metropoliitta Ambrosius yllättyi vanhojen ortodoksisten kirkkojen määrästä. Hän ei kuitenkaan ole vaatimassa kirkkojen palautusta: ”Eihän ne takaisin palaa. Pärjäämme hyvin näillä kirkoilla, mitä meillä on. Emme ole pyytäneet esimerkiksi Suomenlinnan kirkon palautusta.”

Helsingin ortodoksisella seurakunnalla on viisi kirkkoa ja kaksi kappelia. Seurakunnan ja koko hiippakunnan pääkirkko on vuonna 1864 valmistunut Uspenskin katedraali Helsingissä.

Pääsiäisyön jumalanpalvelus toimitetaan muun muassa Uspenskin katedraalissa lauantaina kello 23.30.

Timo Lehtosen Vaienneet kellot -kirjan kuvitusta
Timo Lehtosen Vaienneet kellot -kirjan kuvitusta
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat