Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sairaala vei terveyden – Sirkka Kuosmanen kertoo, miltä tuntuu, kun työpaikka sairastuttaa

Osastosihteerinä työskennelleen Kuosmasen terveys petti Lastenklinikalla.

Kaupunki
 
Kun Sirkka Kuosmanen kävi hiljattain eläkkeellelähtötilaisuudessa Lastenklinikalla, ääni lähti.
Kun Sirkka Kuosmanen kävi hiljattain eläkkeellelähtötilaisuudessa Lastenklinikalla, ääni lähti.
Fakta

Sisäilma- ja kosteusongelmat piinaavat

 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tytäryhtiöllä Hus-kiinteistöillä on koko ajan ratkottavanaan 150–200 eriasteista sisäympäristöongelmaa. Kun yksi paikka saadaan kuntoon, ongelmia ilmaantuu toisaalla.

 Esimerkiksi Lastenklinikan monia osastoja on viime vuosina jouduttu sulkemaan sisäilmaongelmien vuoksi.

 Meilahden maamerkissä eli tornisairaalassa oli mittavia sisäilmaongelmia ennen viime vuonna valmistunutta isoa remonttia.

 HS uutisoi Peijaksen sairaalan sisäilmaongelmista ja oireilevista työntekijöistä 3. elokuuta.

Sirkka Kuosmasen sairaalaura alkoi osastonsihteerinä vuonna 1999 Helsingissä Marian sairaalan päivystyksestä. Sen jälkeen hän on ollut Helsingin seudulla töissä monessa sairaalassa.

Pyhäselältä maalaistalosta kotoisin oleva Kuosmanen oli pienestä pitäen tottunut kovaan työntekoon ja kiireeseen. Tästä kokemuksesta oli hyötyä sairaalan osastonsihteerin työssä, jossa tarvitaan paineensietokykyä.

Homma oli puheliaalle pohjoiskarjalaiselle pitkään unelmaduuni.

Ensimmäinen särö siihen tuli, kun Kuosmanen työskenteli vuosina 2002–2003 Töölön sairaalassa.

Vuonna 2003 Kuosmanen sai astmadiagnoosin.

”Näin jälkeenpäin ajatellen, olisiko tauti voinut olla työperäinen, homeesta johtuva?”, hän miettii.

Huonokuntoisesta Töölön sairaalasta Kuosmanen siirtyi välillä Meilahteen ja palasi taas useaksi vuodeksi Töölön sairaalaan.

Artikkeliin liittyvät

Kuosmasella oli useita keuhkoputken-, poskiontelontulehduksia, iho- ja silmäoireita. Vuosia myöten nämä vain lisääntyivät, kuten myös lääkitykset.

Keväisin oloa pahensivat pölyt, talvella pakkanen. Kuosmanen istui työmatkabussissa Ventoline-piippu kädessä. Töissä odottivat vesiämpärit lattialla, kuprullaan olevat tummuneet seinät, kuivatuslaitteet ja pölyä kierrättävät puhdistusimurit.

Henkeä ahdisti ja kävelykin tuntui raskaalta.

Olo helpottui hieman, kun Kuosmanen oli töissä Jorvissa. Vuonna 2013 hänet siirrettiin sieltä kolmivuorotyöstä helsinkiläisenä Lastenklinikalle, kun sanelukirjoituksia ei enää Jorvin yövuorossa tehty.

Lastenklinikalla alkoi Kuosmasen piina.

Lastenklinikan päivystyksen lasiluukulla hän oli yksi niistä työntekijöistä, joille huolestuneet vanhemmat tulivat jälkikasvunsa kanssa ensimmäiseksi puhumaan.

Pian Lastenklinikalle siirtymisen jälkeen Kuosmasen vointi huononi nopeasti. Tunkkainen haju työpaikalla otti nenään. Päätä särki ja väsytti. Tuli ihottumaa. Ensin vähän, mutta pian sitä oli joka paikassa. Silmät vuotivat ja kutisivat. Töissä tuli hengenahdistuskohtauksia.

Kuosmanen koki, että esimiehet ja monet työkaverit vähättelivät huonoa vointia. Kysytään asiaa siis Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

”En voi ottaa yksittäiseen henkilöön kantaa, mutta tällaisen tuntemuksen kokeminen on henkilökohtainen kysymys. Minun on vaikea kuvitella, että oireita vähäteltäisiin, sillä Lastenklinikan sisäilmaongelmahan on ihan yleisesti tiedossa ja sen vuoksihan meillä on monet vastaanotot ja osastot evakossa”, sanoo erityispediatrian vastaava ylilääkäri Eero Jokinen HYKS:n Lasten ja nuorten sairauksista.

”Ja tämähän on ollut suurin ajuri sille, että rakennetaan uutta lastensairaalaa.”

Vasta kun Kuosmasella oli todella näkyviä oireita kuten paukamia kaulassa ja ääni pihisi, hän koki, että häntä alettiin uskoa. Tässä vaiheessa sisäilmaoireita oli jo muillakin talossa.

Kun Kuosmanen oli töistä pois joko lomalla tai sairauslomalla, oireet helpottivat. Kun hän palasi työpaikalle, sairastaminen alkoi.

Jotta hän olisi voinut tehdä töitä, työnantaja Hus etsi kuumeisesti tiloja, joissa Kuosmanen voisi olla. Siirto parakkiin muiden oireilevien työtoverien kanssa tuntui puheliaasta naisesta rangaistukselta, koska potilaiden kohtaaminen vaihtui mekaanisiin paperihommiin, eikä sairastaminen loppunut.

Myös mielenterveys alkoi järkkyä. Vahvojen kortisonilääkkeiden rinnalle tuli kipukynnystä nostavia lääkkeitä ja masennuslääkkeitä.

Töissä hän näki, että siellä sudittiin maalia hätäisesti kuivatun vesivahingon päälle.

”Näin tehtiin. Ja näin tehdään”, Kuosmanen sanoo.

Mieltä rassasivat toimeentulo ja jatkuva epävarmuus siitä, mitä rakennusta hänelle kokeillaan seuraavaksi.

Hän on toiminut vuoden 2013 jälkeen kuudessa eri työpisteessä: Lastenklinikan ja sen kahden parakin lisäksi Työterveyslaitoksen tiloissa Topeliuksenkadulla, Kalasatamassa ja Naistenklinikalla.

”Se on yleinen käytäntö. Emmehän me halua luopua hyvästä työntekijästä, vaan pyrimme löytämään yhdessä työterveyshuollon kanssa sellaisen työpisteen missä ihminen voi olla”, Jokinen kertoo.

”Yksi kummallisuus oli se, että välillä olin vain kotona ja sain silti palkkaa”, Kuosmanen ihmettelee.

”Se ei ole yleistä, mutta osoittaa sitä, että työnantaja on yrittänyt ratkaista tätä työpaikkaongelmaa käyttämällä kaikki mahdolliset keinot”, toteaa Jokinen.

Lopulta Kuosmaselta lähti ääni heti, kun hän saapui Lastenklinikan aulaan.

Hän on ollut viimeksi töissä maaliskuussa 2015.

”Onneksi työterveyshuolto laittoi kierrättämisen poikki ja pääsin Kevan kuntoutustuelle.”

Keva huolehtii julkisen sektorin eläkepalveluista. Kesäkuussa posti toi Kuosmaselle kirjekuoren, jonka sisältö helpotti, mutta aiheutti myös ristiriitaisia tunteita.

Eläkepäätöksen myötä henkinen paine on vähentynyt. Virallisesti eläkeläinen Kuosmanen on ollut viime viikosta lähtien.

”Mutta olen vasta 57-vuotias! Pidin työstäni paljon, ja tuntuuhan se ihan hirveälle, että työvuosia olisi ollut vielä monta jäljellä, mutta kun ei ole puhdasta työpaikkaa.”

Pieneksi jäänyt eläkekin harmittaa.

Terveys reistailee vieläkin. Joskus vain kauppaan meno laukaisee hengitysoireita.

”Haistan jopa kassajonossa ihmisen, joka asuu hometalossa.”

Helsingissä Kuosmanen ei enää halua asua. Koti on nyt tyttären kanssa puoli vuotta sitten hankitussa rivitalossa Nummelassa. Pääkaupungista riittävät visiitit aviomiehen luo ja perheen ”poikia” eli koiria Rollea ja Leeviä katsomaan.

Kun Kuosmanen kävi hiljattain hakemassa eläkemaljakkonsa Lastenklinikan päivystyksestä, ääni lähti.

”Minulta kysyttiin, haluanko kahvitilaisuuden. Vastasin: ’En todellakaan, tämä puolitoistatuntinen oli minulle jo tarpeeksi vaikea.’”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat