Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sopisiko Sörnäisten vankila asunnoiksi?

Muualla vanhoja vankiloita on jo muutettu hotelleiksi. Sörnäisten vankilan alueelle voitaisiin rakentaa asuntoja tuhansille.

Kaupunki
 
Sami Kero / HS
Sörnäisten vankilan noin 100 000 neliömetrin tontilla asuu 250 ihmistä. Ympärillä kaupunki levittäytyy tiheänä.
Sörnäisten vankilan noin 100 000 neliömetrin tontilla asuu 250 ihmistä. Ympärillä kaupunki levittäytyy tiheänä. Kuva: Sami Kero / HS

Lintuperspektiivistä se näyttää oudolta.

Helsingin kantakaupungista etsitään kissojen ja koirien kanssa vapaita tontteja kaupungin asuntopulaa lievittämään ja silti tuossa, keskellä Hermannia, on väljästi rakennettu 100 000 neliömetrin tontti, jolla asuu vain 250 ihmistä.

Kyse on Helsingin vankilasta, vankien keskuudessa legendaarisesta ”Sörkästä”. Vuonna 1881 valmistunut vankila oli avautuessaan sivussa kaupungin pöhinästä, mutta pikkuhiljaa laajentuva kantakaupunki on punonut juuriaan kaikkialle sen ympärille. Tälläkin hetkellä vasarat heiluvat Kalasatamassa ja viereistä Verkkosaarta valmistellaan jo rakentamiskuntoon.

Onko vankila oikealla paikallaan keskellä kaupunkia? Tämä kysymys esitettiin kesän alussa kaupunkiaktivistien Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmässä.

Esimerkiksi Helsingin Katajanokalla ja Tukholman Långholmenilla vankilat on jo muutettu hotelleiksi, Turun Kakolasta ollaan tekemässä asuntoja. Miten käy Helsingin vankilan?

”Kaupunki on elävä organismi, eikä vankilan sijainti missään paikassa ole välttämätön”, sanoo Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö Mikko Aho.

”Hyvällä suunnittelulla se voisi olla loistava paikka asuntorakentamiselle”, Helsingin maankäytöstä vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki (vihr) pohtii.

”Ei sijainti keskellä kaupunkia ole välttämättömyys”, Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka sanoo.

Ensimmäiset vastaukset ovat siis varovaisen myönteisiä. Mutta vastatakseen kysymykseen vankilan oikeasta sijaintipaikasta, pitää määritellä myös se, mitä tarkoitetaan käsitteellä ”oikea”.

Ainakaan ensisilmäyksellä valtavan vankilatontin pitäminen keskellä kaupunkia ei näytä olevan veronmaksajille järkevää. Hermannin tontti kuuluu valtiolle. Asunnonrakentajille myytynä sen arvo voisi olla jopa 100 miljoonaa euroa.

Hinta on toki vain arvio, mutta yksi asia on selvä. Jos Helsinki ostaisi tontin, kaavoittaisi sen asunnoiksi ja myisi paketin rakennuttajille, tuloilla voitaisiin korjata aika monta homekoulua.

Helsinkiläisten kannalta vankilan siirtäminen tarkoittaisi myös halvempaa asumista. Yksinkertaisin tapa laskea asuntojen hintaa Helsingissä on rakentaa niitä paljon lisää. Sopivasta tonttimaasta on kuitenkin jo nyt pulaa varsinkin kantakaupungissa.

Jos Sörnäisten vankila-alue kaavoitettaisiin yhtä tehokkaasti kuin Koskelan sairaala-alue, vankilatontille saataisiin koteja 2 500–3 000 ihmiselle.

”Tehokkaalla kaavoituksella jopa 4 000 ihmiselle”, Urban Helsinki -kaupunkisuunnittelukollektiiviin kuuluva arkkitehti Matti Tapaninen sanoo.

Samalla muurien katkaisema alue yhtenäistyisi ja avautuisi.

”Juuri tällaisia alueita löytämällä Helsinkiä voitaisiin tiivistää huomattavasti”, Tapaninen sanoo.

Mutta kysymys ”oikeasta” ei oikeasti ole näin yksinkertainen. Ensinnäkin vankila on arvokasta kulttuuriympäristöä, ja sen vanhimmat rakennukset on suojeltu asemakaavalla.

Se tarkoittaa, että vankilan sisälle voisi kyllä rakentaa asuntoja, mutta julkisivut on säilytettävä päällisin puolin nykyisen näköisinä.

”Se olisi erittäin vaativa suunnittelutehtävä”, Museoviraston erikoistutkija Jarkko Sinisalo sanoo.

Toinen este asuinrakentamisen tiellä liittyy vankien kohteluun. Vankilasta vapautuvien tukijärjestö Krisin Etelä-Suomen osaston toiminnanjohtaja Miika Pettersson korostaa, että sijainti kantakaupungissa voi olla monelle vangille hyvin tärkeä.

”Se takaa sen, että perheiden on helppo tulla vierailulle”, Pettersson sanoo.

Myös vankien oma liikkuminen on helppoa: Hermannista pääsee kätevästi vankilan ulkopuolella järjestettäviin koulutuksiin, kuntoutuksiin ja vankilan ulkopuolisiin töihin.

Vesterbacka, Aho ja Sinnemäki ovat Petterssonin kanssa samoilla linjoilla. Inhimillisten syiden lisäksi edellisten seikkojen voidaan katsoa olevan tärkeitä myös yhteiskunnallisesti.

Mitä paremman yhteyden vangit säilyttävät muurien ulkopuolella sijaitsevaan yhteiskuntaan, sitä helpompaa tuomion jälkeinen paluu arkeen on.

Mutta entä jos korvaava vankila rakennettaisiin hyvien liikenneyhteyksien varteen vähän kauemmaksi keskustasta?

Vesterbacka muistuttaa, että vankilarakennukset omistava Senaatti-kiinteistöt on vasta tehnyt vankilarakennuksiin sarjan kalliita remontteja. Ihan heti juuri modernisoidusta vankilasta ei siis kannattaisi luopua.

”Mutta 20–30 vuoden päästä tämä voi kuitenkin jo tulla pohdittavaksi.”

 

Tausta

Vangit pantiin louhimaan kalliota

Kun Helsinkiin alettiin 1870-luvun alussa suunnitella vankilaa, sen sijaintipaikalle asetettiin muutamia tärkeitä vaatimuksia.

Työ oli pakollinen osa vankeinhoitoa, joten vankilan piti sijaita lähellä peltoa, jota vangit voitaisiin laittaa viljelemään. Ja kalliota, jota vangit voisivat murskata.

Lisäksi vankilan lähellä piti olla huomattava asutuskeskus. Muuten vankilatuotteille ei olisi voitu taata hyvää menekkiä.

HS
Helsingin keskusvankilan metallityöpaja kesällä 1966.
Helsingin keskusvankilan metallityöpaja kesällä 1966.

Vuonna 1874 Senaatti päätti rakentaa Helsingin kuritushuoneen Itäisen Viertotien ja Vanhankaupunginlahden väliin Sörnäisten Koivuniemeen. Nykyään alue kuuluu Hermannin kaupunginosaan.

”Se oli hyvä paikka. Omassa rauhassaan useamman virstan päässä Senaatintorista”, Helsingin vankilan historiasta Sörkän sulattamo -nimisen kirjan kirjoittanut vankilan entinen ylivartija Risto Kettunen kertoo.

Vuonna 1881 valmistunut kuritushuone tuli tarpeeseen. Suomeen aiemmin perustetut vankilat alkoivat jo pullistella ahtauttaan. Mutta olivat olot karut Helsingissäkin.

”Olisiko selli ollut noin 7–8 neliön kokoinen. Ja töitä tehtiin paljon”, Kettunen kertoo.

Nykyään vankeinhoidon periaatteena on valmistaa vankia kohti vapautta, mutta pitkään vankilat miellettiin ennen kaikkea paikoiksi, johon vanki eristetään kärsimään rangaistustaan.

Kaikki inhimilliset tarpeet tehtiin samassa tilassa. Sellissä syötiin, nukuttiin ja ulostettiin.

Työn ohella uskonnolla oli suuri merkitys. Opettajan virkaa toimitti saarnaaja-nimikkeellä työskennellyt henkilö, jonka opetus sisälsi paljon uskonnollista aineistoa. Pakollisesta kirkossa käymisestä luovuttiin vasta 1960-luvulla.

Välillä karut olot johtivat spontaaneihin tai taitavasti suunniteltuihin pakoihin. Näissä välikohtauksissa on Helsingin vankilan historiassa kuollut useita henkilökunnan jäseniä.

Vesa Oja / HS
Sörnäisten vankilan sisätiloja vuonna 1983.
Sörnäisten vankilan sisätiloja vuonna 1983.

2000-luvulla Helsingin vankilasta on tullut entistä selkeämmin pääkaupunkiseudulta kotoisin olevien pitkäaikaisten vankien sijoituspaikka. Monet vangeista istuvat tuomiota väkivalta- tai huumerikoksista.

Työpakkoa ei enää ole, mutta keskimäärin joka kolmas työskentelee edelleen päivittäin. Vankilassa valmistetaan esimerkiksi autojen rekisterikilpiä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat