Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsinkiläisen sinkun rahoista jo 60 prosenttia menee asumiseen – kuilu muuhun maahan vain kasvaa

Vuonna 2016 asumismenojen odotetaan kasvavan koko maassa keskimäärin noin 2,1 prosenttia.

Kaupunki
 
Mikko Stig / Lehtikuva
Helsingissä asuminen on kallista.
Helsingissä asuminen on kallista. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Asumismenot kasvavat suhteessa tuloihin nopeimmin pääkaupunkiseudulla, selviää Pellervon taloustutkimuksen Asumismenot-tutkimuksesta. Nousu jatkuu sekä vuokra- että omistusasumisessa.

Esimerkiksi 60-neliöisessä omistusasunnossa kerrostalossa yksin asuvan asumismenot ovat Helsingissä vuonna 2016 keskimäärin 1 469 euroa, kun ne Tampereella ovat vain noin 989 euroa. Helsingissä asumiseen kuluu keskituloisella esimerkkitapauksessa 59 prosenttia nettotuloista, Tampereella vain noin 40 prosenttia nettotuloista.

Helsinkiläisen lapsiperheen kerrostalossa sijaitsevassa 90-neliöisessä omistusasunnossa kulut vievät noin 41 prosenttia nettotuloista, ja vuodeksi 2018 osuuden ennustetaan kasvavan 45 prosenttiin.

Kiinteistöliiton pääekonomisti Jukka Kero ei ole luvuista yllättynyt. Asumismenojen kasvu on jatkunut jo vuosia nopeammin kuin nettotulojen kasvu, eikä muutosta ole näkyvissä. Kasvu on kuitenkin hieman hitaampaa kuin ennen.

Pääkaupunkiseutu pitää asumiskulujen nousussa johtoasemansa vuodesta toiseen.

”Kun mennään Kehä kolmosen ulkopuolelle, asuntoja on saatavilla näpsäkästi hinnoilla, joihin on varaa laajallakin piirillä. Pääkaupunkiseudulla joudutaan sopeutumaan tilanteeseen”, Kero sanoo.

Sopeutuminen tarkoittaa tilanteesta riippuen esimerkiksi pienemmissä asunnoissa kärvistelyä, kimppa-asumista – tai Kehä kolmosen ulkopuolelle muuttamista.

”Jos kasvu vielä jatkuu, eikä asumismenoista voi enää karsia, muu kulutus kärsii.”

Asumiskuluja nostavat esimerkiksi remontit, joista etenkin kerrostaloasujat joutuvat maksamaan sievoisia summia.

”Valtava osa helsinkiläisistä asuu taloissa, joissa pyörivät aika isot vuosikorjaukset, mutta myös peruskorjaukset.”

Kero arvelee, että tämän vuoden kuluissa näkyy myös viimeisiä jälkiä vuonna 2013–2014 jaetuista korjausavustuksista. Avustusten tuella lähdettiin innolla korjaamaan Helsingissä.

Ainoastaan öljylämmitteisten omakotitalojen asumiskulut ovat laskeneet viime aikoina. Sekin tulee Keron mukaan muuttumaan.

”Kriisialtis maailman meno voi tuoda yllätyksiä suuntaan ja toiseen. Öljyn hinta romahti yhtäkkiä, mutta eiköhän se sieltä taas nouse.”

Vuonna 2016 asumismenojen odotetaan kasvavan koko maassa keskimäärin noin 2,1 prosenttia. Vuoteen 2018 mennessä kasvu on arviolta 2,8 prosenttia vuosikeskiarvona. Kero muistuttaa, että kaupunkien sisäiset erot voivat olla suuria. Helsingissä keskiarvoja edustavan esimerkkiasunnon voidaan ajatella olevan Töölön alueelta 30 vuotta vanhasta kerrostalosta.

”Nämä ovat tilastollisia keskiarvoja eri paikkakunnilta. Espoossakin, jossa omakotitaloasuminen on keskimääräisesti kalleinta, hinta vaihtelee sijainnin mukaan. Talo Westendissä on luultavasti kalliimpi kuin talo Pitkäjärvellä”, Kero selittää.

Mitä nouseville asumiskuluille sitten voi tehdä? Keron mukaan toivoa on.

”Taloyhtiöissä kannattaa puuttua esimerkiksi hukkakulutukseen. Energiaan kuluu kolmasosa hoitokulujen potista, ja se on merkittävä osa asumismenoja.”

Kero mainitsee myös suunnitelmallisuuden sekä taloyhtiö- että yksilötasolla. Ajoissa tehdyt huollot ja korjaukset sekä etukäteen varautuminen ehkäisevät kulujen kasvamista ja yllätyksiä.

Paljon on merkitystä myös poliittisilla päätöksillä.

”Asumiseen liittyvien verojen korottaminen ei ole ilmainen lounas”, Kero sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat