Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Taiteiden yön piti jo kuolla – nyt yön äiti kertoo neljä syytä sille, miksi se vain jatkuu

Äitiysloman sijainen Helka Ketonen tuli 28 vuotta sitten keksineeksi Taiteiden yön. Hänen mielestään ihmisen pitää saada joskus tulla tönityksi.

Kaupunki
 
Markus Jokela / HS
Helka Ketonen askartelee Senaatintorilla muovikasseista kaloja. Ketonen lausui Taiteiden yön syntysanat 27 vuotta sitten Helsingin Juhlaviikkojen kokouksessa.
Helka Ketonen askartelee Senaatintorilla muovikasseista kaloja. Ketonen lausui Taiteiden yön syntysanat 27 vuotta sitten Helsingin Juhlaviikkojen kokouksessa. Kuva: Markus Jokela / HS
Fakta

Taiteiden yö

 Helsingin 28. Taiteiden yö järjestetään torstaina 25.8.

 Erilaisia tapahtumia on jopa satoja. Maantieteellisesti ne ulottuvat Espoon WeeGee-talosta Helsingin Aurinkolahteen ja ajallisesti aamuvarhaisesta aamuyölle.

 Taidejuttuja tekevät sekä vakiintuneet kulttuurilaitokset että yksittäiset ihmiset.

 Lähtökohtana on, että tapahtumat ovat maksuttomia.

Kruununhaka

”Tuleeko tästä niin kuin ryijy?” kysyy Helka Ketonen ja solmii muovinsuikaleen oranssiin verkkoon. Teknisesti sinne päin, paitsi että tekeillä on mustekalan pää Helsingin Senaatintorin Taiteiden yön teokseen.

Pujottelua opastavat taideopiskelijat eivät tiedä, että suikaletta solmii Taiteiden yön äiti. Se oli Helka Ketonen, joka 28 vuotta sitten päästi puolivahingossa suustaan Helsingin Taiteiden yön syntysanat.

Siksi juuri hän on oikea taho antamaan parhaat tärpit tämänkin vuoden Taiteiden yöhön.

”En oikein jaksa bongata tapahtumia vaan valun pitkin katuja, tapaan ihmisiä ja tuttuja”, Ketonen, 55, sanoo.

”Iltavalossa kaupunki ja ihmisetkin muuttuvat toisenlaisiksi. Kävellään hitaammin, hyöritään ja pyöritään.”

Ketonen työskentelee nykyään Maaseudun Sivistysliiton kulttuurijohtajana.

Vuonna 1989 Esplanadin puisto eli Espa oli juuri rauhoitettu kaikelta iltakäytöltä. Kaupungilla irroteltiin vappuna ja uutenavuotena, ja silloinkin perinteen kivettämin rituaalein.

Loppukesän kulttuuriponnistus Helsingin Juhlaviikot piileksi kulttuuripalatseissa, ja sen katutapahtuma käsitti Ketosen mukaan suunnilleen poniajelua ja ilmapalloja.

”Se oli minusta niin tylsää ja perinteistä ja so what.”

Juhlaviikot toivoi, että Akateeminen kirjakauppa esittelisi pohjoismaisia lehtiä. Kokoonnuttiin. Kirjakaupan väki kertoi omasta haaveestaan, kirjojen yöstä. Kesken kokouksen Juhlaviikkojen äitiysloman sijainen Helka Ketonen innostui.

”Että voi vitsi, entä jos se olisikin kaikkien taiteitten yö!”

Kohta Ketosen taideopiskelijaystävät tekivät käsin 30 julistetta, värväsivät soittajia, taivuttelivat gallerioita, hankkivat lukuisia lupalappua ja virittivät lakanabanderollin Espan puistoon.

”Me oltiin niin ylpeitä, kun siinä luki Taiteitten yö”, Ketonen muistelee silmät säihkyen.

Kansa lähti liikkeelle. Jotain tapahtuu! Lämpimässä illassa kansa tulkitsi tavallisen rakennustyömaankin performanssiksi.

”Heille oli annettu käteen se taikasauva, että asiat voivat olla taidetta.”

Ketonen palasi taidehistorian opintoihinsa. Pari vuotta myöhemmin kansaa oli jo liikaa.

Taiteiden yötä on haluttu lopettaa milloin järjestyshäiriöiden, milloin pipertämiseksi taantuneen sisällön takia.

Nyt yö on raitistunut ja Helsinki vapautunut. Paikat saavat olla auki milloin tahtovat, kaduilla tapahtuu vaikka mitä.

On aika kysyä Helka Ketoselta, mihin Taiteiden yötä tarvitaan.

Taiteiden yö vie syksyyn

Kun Ketonen suunnitteli Taiteiden yötä, häntä inspiroivat muun muassa Venetsian karnevaalit ja venetsialaiset, kesäkauden päätösjuhla, jota ei 1980-luvun Helsingissä juuri vietetty.

”Taiteiden yössä on sadonkorjuumeininkiä: koko kesä on oltu siellä sun täällä, Taiteiden yönä taas tavataan.” Ja vaikka väkeä sattuisi olemaan hetkittäin vähän liikaa, niin sekin sopii.

”Me nautimme siitä, että saamme joskus olla vähän tönittävinä, siitä, että on muitakin ihmisiä.”

Taiteiden yö vie tiloihin

Venetsian karnevaaleissa Ketosta viehätti se, miten taide ja ihmiset muuttavat arjen paikat joksikin ihan muuksi.

Omana aikanaan hän muutti juhlallisen Espan karnevaalinäyttämöksi – ja vaikka jokaiselle katusoittajan pillille piti anoa lupa, kaikki näytti spontaanilta.

”Siellä oli pimeää, hämärää ja mystistä”, Ketonen muistaa.

Akateemisen kirjakaupan näyteikkunan täytti Roi Vaaran performanssi. Tänä vuonna Roi Vaara esiintyy Alppiharjun Vaasanpuistikossa.

Aivan uusi tila taiteelle on Kaartin lasaretti, 1800-luvun sotilassairaalan kortteli Hietalahden kauppahallin takana.

”Meillä on edelleen hirveästi hienoja tiloja, joita ei käytetä luovasti”, Ketonen muistuttaa.

Taiteiden yö yllättää

Ensimmäisenä taiteiden yönä Espalle osui sattumalta brasilialainen capoeira-ryhmä. Karnevaalin nähtyään ryhmä alkoi esiintyä, tuosta vain.

”Taiteiden yö törmäyttää. Se tarjoaa elämyksiä, kolahduksia ja yllätyksiä”, Ketonen sanoo.

Kun gallerioissa tapaa normaalisti teoksia, Taiteiden yössä niissä tapaa taiteilijoita. Ja capoeiraan, siihen törmää muuten tänäkin vuonna.

Taiteiden yö on perheille

Taidenäyttelyyn mennään taidekavereiden kanssa. Konserttiin samasta musiikista pitävien kanssa. Yleensäkin ihmiset liikkuvat itsensä ikäisten seurassa, Helka Ketonen on huomannut.

”Taiteiden yöhön ihmiset tulevatkin perhekunnittain, eivät vain kavereiden kanssa.”

Parhaimmillaan jokainen perheenjäsen voi tehdä jonkin pienen jutun – kuten vaikka solmia yksinkertaisen muovipussikaistaleen verkkoon.

”Yhdessä niistä pienistä jutuista tulee jotain suurta.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat