Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Haudat kertovat tarinoita menneisyydestä – HS vieraili Helsingin erikoisimmilla hautausmailla

Pääkaupunkiseudun erikoisimmilta hautausmailta löytyy sotatarinoita ja lämpimiä muistoja.

Kaupunki
 
Liisa Niemi
Pekka Elomaa
Kaikkia sodissa kaatuneita saksalaisia ei ole pystytty tunnistamaan. Siksi osassa saksalaisen sotilashautausmaan hautakivissä lukee vain haudattujen lukumäärä.
Kaikkia sodissa kaatuneita saksalaisia ei ole pystytty tunnistamaan. Siksi osassa saksalaisen sotilashautausmaan hautakivissä lukee vain haudattujen lukumäärä. Kuva: Pekka Elomaa
Saksalaisten sotilaiden hautausmaa

Vantaan Itä-Hakkilassa sijaitsevalla metsähautausmaalla varpujen alla makaa 364 toisessa maailmansodassa ja kuusi ensimmäisessä maailmansodassa kaatunutta saksalaissotilasta.

Hautausmaalle on haudattu myös sotilaita, jotka kuolivat kahden saksalaisen hävittäjälaivan upotessa Suomenlahdella joulukuussa 1944 osuttuaan omiin miinoihinsa.

Ensimmäisen maailmansodan vainajat kuolivat Helsingin valtauksessa vuonna 1918. Toisen maailmansodan vainajat on kerätty Vantaalle ympäri Etelä-Suomea.

Hautausmaa perustettiin vuonna 1963. Hautausmaan taustalla on saksalainen Sotilashautahuollon kansallisliitto, joka vastaa saksalaisten sotilaiden hautausmaista ympäri maailmaa. Heillä on sopimus Helsingin seurakuntayhtymän kanssa, joka vastaa hautausmaan perushoidosta.

Viimeisimmät hautajaiset sotilashautausmaalla vietettiin vuonna 2006, kun Viipurista löytyi saksalaisen sotilaan jäänteet. Hänen omaisiaan ei löydetty, joten hänet haudattiin Vantaalle.

Vuodesta 2009 eteenpäin Vantaan Reserviläiset Ry on siivonnut hautausmaata kerran vuodessa talkoovoimin. Yhdistyksen edustajan Kari Vainion mukaan hautausmaata ei olla unohdettu, vaikka metsä on vallannut sen.

Hautausmaalla palaa aina jouluisin kynttilämeri, kun Suomen saksalaisen seurakunnan jäsenet käyvät viemässä kynttilöitä haudoille. Saksalaiset turistit ovat löytäneet paikalta omaisiaankin.

”Tietyillä haudoilla on vuoden läpi kukkia tai vakiokoristeita”, Vainio kertoo.

Pekka Elomaa
Kulosaaren hautausmaa on Helsingin pienin. Leposaarella sijaitsevalle hautausmaalle haudataan ainoastaan kulosaarelaisia.
Kulosaaren hautausmaa on Helsingin pienin. Leposaarella sijaitsevalle hautausmaalle haudataan ainoastaan kulosaarelaisia.
Kulosaaren hautausmaa

Kulosaaren hautausmaa, joka tunnetaan myös Leposaarena, on pienin Helsingin seurakuntayhtymän haltuun kuuluvista hautausmaista.

Kahden hehtaarin kokoisella pienellä saarella oleva hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1925, kun Kulosaari oli vielä Helsingistä erillinen oma kuntansa.

Pienen kokonsa vuoksi hautausmaan multiin haudataan ainoastaan kulosaarelaisia, jotka kuuluvat Herttoniemen tai Matteuksen seurakuntaan.

Leposaaren kalmisto ei ole pieni pelkästään kokonsa vuoksi, vaan myös hautapaikkojen määrän puolesta. Leposaaressa hautapaikkoja on noin 900, kun esimerkiksi Malmin hautausmaalla hautoja on noin 50 000.

Ylipuutarhuri Ari Pipatin mukaan hautausmaata on laajennettu pienellä uurnahautausmaalla ja muistolehdolla.

Hautausmaata perustettaessa saaren maapohjaa ei ole työstetty ja peruskallio tuleekin paikoitellen hyvin äkkiä vastaan. Siksi hautausmaan uusia alueita ei voi käyttää muuhun kuin tuhka- ja uurnahautaukseen, sillä uusia arkkuja ei voi haudata kalliota louhimatta.

Pipatin mukaan Leposaarta käytettiin Kulosaaren kartanon lammaslaitumena ennen kuin sinne perustettiin hautausmaa. Ennen hautausmaakäyttöä saari tunnettiin vielä nimellä Iso-Pässi. Hautausmaan perustamisen jälkeen saaren nimi vaihdettiin Leposaareksi.

”Nimeä ei ehkä pidetty hautausmaan arvolle sopivana”, Pipatti sanoo.

Saman kohtalon koki Iso-Pässin viereinen saari, Pikku-Pässi, jossa sijaitsi aikanaan lossin kuljettajan työsuhdeasunto, Pipatti kertoo. Nimenvaihdoksen myötä Pikku-Pässi sai nimen Varjosaari.

Pekka Elomaa
Eläinten hautausmaalla näkee paljon hyvin hoidettuja hautoja, joille on tuotu kukkia, kynttilöitä ja koriste-esineitä. Koristeellisia hautakiviä saa hankittua kiviliikkeistä, mutta moni valmistaa hautakiven itse.
Eläinten hautausmaalla näkee paljon hyvin hoidettuja hautoja, joille on tuotu kukkia, kynttilöitä ja koriste-esineitä. Koristeellisia hautakiviä saa hankittua kiviliikkeistä, mutta moni valmistaa hautakiven itse.
Eläinten hautausmaa

Keskuspuistossa sijaitsevalla eläinten hautausmaalla on noin 3 000 pientä hautaa vieri vieressä. Monilla haudoilla haudatun eläimen kuvan vieressä palaa kynttilä.

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen varainhankkijan Aila Kettusen mukaan vanhin yhden suvun hallussa oleva hauta on vuodelta 1957. Samaan hautaan on mullattu useita jälkipolvien lemmikkejä.

Vuonna 1947 perustetulla hautausmaalla vietetään vuosittain 80-100 hautajaisia. Rauhoitettuja hautapaikkoja, joihin on haudattu vain yksi eläin, löytyy eläinten hautausmaalta kaksi.

Toiseen on haudattu muun muassa Kannaksella ja Muoniossa taistellut sotakoira Pörri. Toisessa haudassa lepää 70-luvulla murtovarkaiden ampuma poliisikoira Lex. Hautausmaalla on myös koe-eläimille pystytetty muistopaasi.

Suurikokoiset eläimet haudataan vain tuhkattuina uurnassa. Pienemmät eläimet voidaan haudata pitsilakanaan kapaloituna. Kettunen on aina mukana eläinten hautaamisessa.

Jotkut viettävät hautajaisia suurinkin menoin rakkaan lemmikin poistuttua, Kettunen kertoo.

Haudalle saattaa tulla useampi saattaja ja tilaisuuden jälkeen järjestetään kahvitus.

Erityisen sydäntä särkevinä Kettunen pitää tapauksia, joissa yksinäinen, vanhempi ihminen on menettänyt rakkaan lemmikin.

”Ne ovat hirveän surullisia tilanteita, kun he ymmärtävät sen, että he ovat jo sen ikäisiä, etteivät he voi ottaa enää uutta lemmikkiä”, Kettunen sanoo.

Jukka Gröndahl / HS
Poliisikoulun kellarisaunan seinään kirjoitettu teksti on suojeltu pleksilasilla.
Poliisikoulun kellarisaunan seinään kirjoitettu teksti on suojeltu pleksilasilla.
Kummitteleeko poliisikoulussa kapinallinen?

Kummitteleville henkilöille ja kauhutarinoille on aina sijansa hautausmaihin liittyvissä jutuissa.

Karmivaa historiaa ja kertomuksia löytyy muun muassa Suomenlinnasta. Kaikkien legendojen luotettavuutta ei olla kuitenkaan pystytty todistamaan.

Suomenlinnan Susisaarella sijaitsevan Palmstierna-nimisen kasarmirakennuksen kellarissa on vanha sauna, jonka seinään on kirjoitettu kyrillisin kirjaimin oletettavasti teksti ”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo”, sekä vuosiluku 1917.

Huhut kertovat, että tekstin olisi kirjoittanut venäläinen sotilas yli sata vuotta sitten Viaporin kapinan aikaan omalla verellään.

Tarinaa tukee osaltaan se, että samasta kasarmirakennuksesta on löytynyt venäjäksi kirjoitettuja kirjeitä kapinan ajalta.

Legenda ei kuitenkaan kerro, mikä tekstin kirjoittajan kohtaloksi on koitunut, eikä seinälle kirjoitettua tekstiä ole vielä kukaan tutkinut.

Todellisuudessa satavuotinen veri ei varmastikaan erottuisi yhtä hyvin kuin kiviseinällä näkyvä teksti, mutta perunakellarin tuoksussa paikka vaikuttaa kauhutarinalle sopivalta miljööltä.

Samassa rakennuksessa sijaitsevan kellarin katosta löytyy myös kahleita, joissa on luultavasti pidetty punavankeja.

Vuonna 1918 rakennus toimi vankikasarmina. Vankileiriajan jälkeen tiloihin siirtyi valtion poliisikoulu, joka toimi paikalla 1960-luvulle asti. Nykyään rakennus on asuinkäytössä.

Kasarmin asukkaat ovat kertoneet anonyymisti yliluonnollisista ilmiöistä, joita he ovat kodeissaan kohdanneet. Näitä tarinoita käsittelee Ida Lindströmin ja Marjo Tiirikan teos Kohtalona Suomenlinna.

Kertomuksiin lukeutuu muun muassa kuristajakummitus ja kummitteleva henkilö, joka käy jatkuvasti erään asunnon vessassa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat