Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vartin junamatkan päähän Helsingin keskustasta syntyi vahingossa Astrid Lindgrenin Melukylä

Lori ja Markku Lepojärven pihalle saa mennä kutsumatta silittämään Elmeriä, Einoa ja Emmaa.

Kaupunki
 
Emilia Kangasluoma / HS
Lepojärvien piha Helsingin Pitäjänmäessä houkuttaa naapureita. Yhteiskuvassa vasemmalta Eino-lammas (vas.), Emma Halmekoski, Emma-lammas, Markku Lepojärvi sylissään Solo-kana ja Hanna Kronqvist hihnassaan Elmeri-lammas. Lori Lepojärven sylissä on Marilyn-ankka.
Lepojärvien piha Helsingin Pitäjänmäessä houkuttaa naapureita. Yhteiskuvassa vasemmalta Eino-lammas (vas.), Emma Halmekoski, Emma-lammas, Markku Lepojärvi sylissään Solo-kana ja Hanna Kronqvist hihnassaan Elmeri-lammas. Lori Lepojärven sylissä on Marilyn-ankka. Kuva: Emilia Kangasluoma / HS

Pitäjänmäki

Se alkoi aivan vahingossa.

Markku Lepojärven vaimo täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi pidettiin isot juhlat lehmipoika-teeman mukaisesti. Ja eihän country-juhlia voi järjestää ilman lammasta. Ensimmäinen karitsa otettiin siis perheeseen tavallaan lavasteeksi, se sopi niin hyvin juhliin.

”Halusin timanttisormuksen, mutta lammas tuli”, Lori Lepojärvi nauraa.

Nyt pihanurmea märehtii kolme karitsaa.

Paikka tuntuu maaseudulta, vaikka olemme vartin junamatkan päässä Helsingin keskustasta. Täällä elementtikerrostalojen kupeessa, teollisuushalleja vastapäätä on vihreää ja tuoksuu – no, rehevältä maalaistalolta.

Vihdintie hurisee ihan tuossa vieressä, mutta tämän naapuruston herättää aamuisin Obama-kukon kiekaisu. Ankkalammikko on kanalan edessä, puun juuria kuopii lurppakorvainen kani ja niillä lampaillakin on tietysti nimet: Emma, Elmeri ja Eino.

Aluksi oli tarkoitus lainata karitsoja naapureille ruohonleikkureiksi, mutta siitä ei taida tulla mitään.

Lampaat syövät nimittäin mieluummin kukkia, eivätkä ruohoa lainkaan tasaisesti.

Lisäksi karitsat ovat aivan liian suloisia, jotta ne pystyisi jättämään rauhaan. Eläimet kiertävät naapureiden pihamailla vain siksi, että ihmiset eivät saa niistä tarpeekseen.

”Juu, ei ne meillä ole ruohoa syöneet, mutta ovat kyllä muuten siellä”, kuvailee naapuri Emma Halmekoski.

”Kaikkien ystäväperheiden lapset haluavat tulla katsomaan lampaita. Eihän tällaista löydy Helsingistä mistään.”

”En olisi voinut ikinä kuvitella, että kun muutan Helsinkiin, saan lampaita kotipihalle. Ja minä kun olen aina haaveillut olevani lampolan pitäjä”, nauraa toinen naapuri, Hanna Kronqvist.

”Meidän kaksivuotias viihtyy aika mukavasti karitsojen kanssa”, Halmekoski myhäilee.

Lepojärvet tuntevat kaikki näillä kulmilla, sillä heidän pihamaansa ovet ovat aina auki.

Osa naapureista käy hakemassa munia ja toiset hellimässä eläimiä.

”On aina hauska herätä aamulla ja nähdä ihmisiä pihalla”, Lori Lepojärvi huudahtaa.

Molemmat viihtyvät sekä lasten ja aikuisten että eläinten kanssa.

”Kyllä me ymmärrämme, että elämäntapamme on erilainen kuin muilla, mutta emme me sitä mieti”, Markku Lepojärvi tuumaa.

”Jokaisen pitää tehdä sillä tavalla kuin itsestä tuntuu. Turha kahlita itseään ja miettiä mitä muut ajattelevat.”

Vaikuttaa siltä, että tämä pariskunta tekee kuten opettaa. Oikeastaan melkein kaikki mitä he tekevät poikkeaa valtavirrasta.

Yhteisenä harrastuksena on kahvila puutalon kellarissa. Se on auki jokaisen kuun viimeisenä viikonloppuna. Sieltä saa oman pihan marjoista tehtyä mehua ja omien lampaiden villasta huovutettuja koruja.

Eläimiäkin pariskunta pitää hyvänä. Emma-lammas on emonsa hylkäämä, joten sen ensimmäiset elinkuukaudet Markku Lepojärvi juotti sille tuttipullosta äidinmaidonkorviketta. Aivan kuin Melukylässä, Astrid Lindgrenin sadussa.

Lori Lepojärvi kutsuu Emmaa luokseen ja alkaa harjata sitä pitkin vedoin. Eläin venyttää kaulaansa ja sulkee silmänsä.

Eläinten kanssa olemisessa on taikaa, hän puhelee.

”Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu kadulla tervehtiminen, pitää olla se oma tila”, Kanadassa syntynyt Lori Lepojärvi sanoo.

Mieluummin vaikka yskäistään kuin katsotaan vastaantulijaa silmiin. Pitäjänmäessä niin tekee nykyään yhä harvempi ja siitä voi kiittää lampaita, Lori sanoo.

”Kun istun ikkunan ääressä, kaikki ohikulkijat heiluttavat kättä. Se on ihan mahtavaa”, lampolan emäntä huudahtaa.

”Kaikkihan me haluamme tulla nähdyksi.”

Emilia Kangasluoma / HS
Lepojärvien pihalla asuu myös ankkoja.
Lepojärvien pihalla asuu myös ankkoja.
Emilia Kangasluoma / HS
Emma Halmekoski kuljettaa karitsat usein omalle pihalleen lainaan. Lampaat kuljetetaan talutushihnassa.
Emma Halmekoski kuljettaa karitsat usein omalle pihalleen lainaan. Lampaat kuljetetaan talutushihnassa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat