Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Äiti kuihtui, tytär pelkäsi – vanhainkotia ei voi vaihtaa edes, kun epäillään hoitovirheitä

Lähes liikuntakyvytön 90-vuotias dementikko ei ole tarpeeksi sairas kaupungin omaan vanhainkotiin. HS selvitti, valvooko kukaan, jos palvelu ostetaan yksityiseltä.

Kaupunki
 
Juhani Niiranen / HS
Tytär käy usein äitiään katsomassa ja huolehtii samalla, että tämä varmasti syö ja juo.
Tytär käy usein äitiään katsomassa ja huolehtii samalla, että tämä varmasti syö ja juo. Kuva: Juhani Niiranen / HS
Fakta

Laitoksista pyritään eroon

 Koko Suomessa vanhuspalvelujen iso linja on ollut jo pitkään, että kotona asumista suositaan. Laitoshoidon – siis perinteisten vanhainkotien – paikkoja on vähennetty rajusti.

 Tehostettua palveluasumista on lisätty isoissa kaupungeissa. Yhteensä vanhainkodeissa ja tehostetussa palveluasumisessa on silti pienempi osuus ikääntyneistä kuin aiemmin.

 Yksi selitys on, että nykyiset iäkkäät säilyvät terveinä ja toimintakykyisinä kauemmin kuin ikätoverinsa ennen.

 Toisaalta paikka on entistä tiukemmassa myös niitä todella tarvitseville, mikä näkyy esimerkiksi kotona asuvien vanhuksien ambulanssikyytien määrässä.

Äiti oli kuihtumassa pois. Neljässä kuussa paino putosi yhdeksän kiloa.

Henkilökunta arveli, että hän vielä osaisi syödä itse yhdellä kädellä.

Tytär alkoi taas vierailla useammin, syöttää ja juottaa. Äiti toipui.

Tämä oli vain yksi merkeistä, joista tytär sen huomasi. Pitkälle dementoitunut ja halvaantunut äiti ei selviäisi siinä yksityisessä ryhmäkodissa, jolta Helsinki ostaa hänelle asuinpaikan.

Tytär anoi siirtoa kaupungin omaan Kustaankartanoon. Helsinki vastasi, että ei käy.

Tämä ei ole poikkeuksellista, sillä seula vanhusten laitoshoitoon on tiukka koko Suomessa. Helsinki on myös esimerkiksi saanut huomautuksen tämän vuoden tarkastuskertomuksessa nimenomaan muistisairaiden hoidosta.

Erikoista sen sijaan on, että tytär kertoi hakemuksia tehdessään useista epäilemistään laiminlyönneistä. Tämä ei vaikuttanut mitenkään.

”Ei meitä omaisia kuunnella”, hän huokaa.

Äiti on liki yhdeksänkymmentä. Hän ei enää osaa puhua, kävellä tai liikuttaa toista kättään.

Vanhusten kuntoa virallisissa yhteyksissä mittaavalla rava-arvolla sama sanotaan näin: täysin autettava. Tämän huonommaksi elävän ihmisen toimintakykyä ei enää voi arvioida.

Tytär kertoo ihmetelleensä viime vuosina monia asioita. Äidin kasvoihin ilmestyi mustelmia, kaiketi häntä nostaessa syntyneitä, mutta kukaan ryhmäkodissa ei maininnut niistä tai myöntänyt vahinkoja sattuneen omalla vuorolla.

Äidin silmien lääkitystä muutettiin neljä vuotta sitten tyttärelle kertomatta, vaikka glaukooma voi johtaa hoitamattomana sokeuteen ja kovaan kipuun. Kun tämä tyttärelle tänä vuonna selvisi, syyksi sanottiin, että silmätippojen laittaminen vanhukselle on vaikeaa.

Sitten oli se kauhea aika, kun äiti huusi kuin eläin. Lääkäri määräsi laajoja tutkimuksia ja vahvoja kipulääkkeitä, mutta kolme viikkoa usein toistuneen huudon syy jäi mysteeriksi. Paljon myöhemmin kävi ilmi, että hoitohenkilökunta oli liki päivittäin huomannut, mitä ruumiinosaa pestessä äiti selvästi tunsi kipua. Sitä ei vain kukaan sanonut tyttärelle eikä hänen mukaansa äitiä hoitavalle lääkärillekään.

Tyytymättömiä omaisia on samassa yksikössä ollut useampia.

Toimitusjohtajakin vahvistaa, että omaiset ovat olleet aktiivisia, mitä hän pitää hyvänä asiana. Hän arvelee, että väärinkäsityksiäkin on päässyt syntymään. Hän kokee silti, että tilanne on jo paljon parempi kuin aiemmin ja ratkaisu on ollut lisätä avointa keskustelua. Muutosta muualle päättää kaupunki, mutta toimitusjohtajan mukaan heillä on valmiudet huolehtia asukkaistaan saattohoitoon asti.

Ryhmäkodin nimeä ei mainita tyttären pyynnöstä, koska epäiltyjen hoitovirheiden jälkeen osa henkilökunnasta ja paikan johtokin on vaihtunut. Tytär on toiveikas, että asiat muuttuvat parempaan. Mustelmista hän on tehnyt valituksen aluehallintovirastoon, joka muistutti hoitopaikkaa asiallisista tavoista toimia.

Suurin syy tyttären toiveelle laitospaikasta on kuitenkin se, että nykyisessä ryhmäkodissa on ollut hänestä mahdotonta tai vaikeaa saada äidille sellaista kuntoutusta tai apuvälineitä, joita hän jo tarvitsisi. Kustaankartanossa näitä olisi.

Tytär haluaisi siksi kysyä kaupungin päättäjiltä muutamaa asiaa. Jos hänen liikuntakyvytön äitinsä ei ole tarpeeksi huonokuntoinen laitokseen, kuka enää on? Ja toisekseen, miksi kaupunki ei valvo riittävästi mahdollisia laiminlyöntejä ryhmäkodissa, josta se yhä ostaa palveluja?

Sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö Juha Jolkkonen sanoo, että kyllä valvotaan. Kaupunki tekee säännöllisesti tarkastuskäyntejä ja lupaa vastata muistutuksiin ja palautteisiin.

Jos epäillään jotain erityistä, tehdään ennalta ilmoittamatta ylimääräinen tarkastus. Vakavat ongelmat voivat johtaa siihen, että palvelua ei enää osteta. Ääritapauksessa kaupunki voisi ilmoittaa palveluntuottajasta itse aluehallintovirastoon ja palveluntuottajalta voisi mennä lupa toimia.

Ihmisen siirto toiseen yksikköön sen sijaan on mutkikas kysymys.

”Lähtökohta on, että toiveita paikan vaihdosta kuullaan”, Jolkkonen sanoo. Kaupungilla voi olla omaisten kanssa erilainen näkemys sopivasta paikasta. Tarkoituksena on, että tehostetussa palveluasumisessa kuten tässä mainitussa ryhmäkodissa voisi asua elämänsä loppuun asti. Kaikkia omaisten ilmoittamia epäilyjä ei pystytä todentamaan.

”Ja jos epäilyjä on useamman ihmisen kohdalla, tilanne ei parane sillä, että ihmiset vain siirretään jonnekin muualle. Silloin pitää pyrkiä korjaamaan asiat”, Jolkkonen sanoo.

Tehostettua palveluasumista Helsinki ostaa nykyisin ulkopuolisilta palveluntuottajilta kuten tässä mainitulta ryhmäkodilta puitesopimuksella. Hyväksytyt yksityiset toimijat on pisteytetty hinnan ja laadun perusteella.

Jutussa mainittu yksikkö jäi edellisellä kierroksella listan hännille. Kaupunki ei ohjaa sinne tänä vuonna uusia asukkaita. Uusi kilpailutus on tulossa ensi vuonna.

Sote-uudistuksessa ihmisten valinnanvapauden olisi tarkoitus kasvaa myös vanhustenhoidossa. Silloin yksityisten paikkojen laadun merkitys kasvaa entistäkin suuremmaksi.

Jos puhutaan nimenomaan muistisairaista, Helsinki mainitsee heidän palvelujensa kehittämisen erikseen esimerkiksi valtuustoa sitovassa ikäohjelmassaan. Käytännön esimerkkejä uusistakin palveluista on, kuten Koskelaan suunniteltu muistisairaiden kylä.

Ihan rypyittä kehitystyö ei suju. Kaupunki sai tästä huomautuksen tänä vuonna omalta tarkastuslautakunnaltaan: muistisairauden eri vaiheisiin sopivia asumispalveluita ei ole tarpeeksi tarjolla, ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä joutuu odottamaan.

Dementoituneen äidin kohdalla päätöstä jättää hänet nykyiseen paikkaan perusteltiin sillä, että se olisi hänen oma etunsa. Tytär ei enää usko.

”Minusta tässä on toimittu mielivaltaisesti ja ajateltu kaikkea muuta kuin äitini etua. Itse hän ei enää kykene mitenkään puolustautumaan.”

Tausta: Näin vanhustenhoito Helsingissä toimii

Koko Suomessa vanhuspalvelujen iso linja on ollut jo pitkään se, että kotona asumista suositaan. Laitoshoidon – siis perinteisten vanhainkotien – paikkoja on vähennetty rajusti. Toisaalta samalla monet laitokset ovat muuttuneet inhimillisemmiksi paikoiksi kuin takavuosina.

Tehostettua palveluasumista on lisätty isoissa kaupungeissa. Yhteensä vanhainkodeissa ja tehostetussa palveluasumisessa on silti pienempi osuus ikääntyneistä kuin aiemmin.

Yksi selitys on, että nykyiset iäkkäät säilyvät terveinä ja toimintakykyisinä kauemmin kuin ikätoverinsa ennen.

Toisaalta paikka on entistä tiukemmassa myös niitä todella tarvitseville, mikä näkyy esimerkiksi kotona asuvien vanhuksien ambulanssikyytien määrässä.

Tehostettua palveluasumista Helsinki ostaa nykyisin ulkopuolisilta palveluntuottajilta, kuten tässä mainitulta ryhmäkodilta, puitesopimuksella. Hyväksytyt yksityiset toimijat on pisteytetty hinnan ja laadun perusteella.

Jutussa mainittu yksikkö jäi edellisellä kierroksella listan hännille. Kaupunki ei ohjaa sinne tänä vuonna uusia asukkaita. Uusi kilpailutus on tulossa ensi vuonna.

Sote-uudistuksessa ihmisten valinnanvapauden olisi tarkoitus lisääntyä myös vanhustenhoidossa. Silloin yksityisten paikkojen laadun merkitys kasvaa entistäkin suuremmaksi.

Jos puhutaan nimenomaan muistisairaista, Helsinki mainitsee heidän palvelujensa kehittämisen erikseen esimerkiksi ikäohjelmassaan. Se sitoo valtuustoa. Käytännön esimerkkejä uusistakin palveluista on, kuten Koskelaan suunniteltu muistisairaiden kylä.

Ihan rypyittä kehitystyö ei suju. Kaupunki sai tästä huomautuksen tänä vuonna omalta tarkastuslautakunnaltaan: muistisairauden eri vaiheisiin sopivia asumispalveluita ei ole tarpeeksi tarjolla, ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyä joutuu odottamaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat