Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Avuton dementikko jäi jumiin väärään hoitopaikkaan – asiantuntijat kertovat, mistä hyvän laitoksen tunnistaa

Asiakasta pitäisi kuulla: ”Siis esimerkiksi millaisessa rytmissä hän haluaa elää, mitä syödä, juoda, pukea päälleen, millaista musiikkia kuunnella.”

Kaupunki
 
Juhani Niiranen / HS
HS:n haastattelema tytär kertoi äidistään, joka ei pääse pois hänelle soveltumattomasta hoitokodista.
HS:n haastattelema tytär kertoi äidistään, joka ei pääse pois hänelle soveltumattomasta hoitokodista. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Millainen olisi hyvä paikka iäkkäälle ja huonokuntoiselle – ja miten tällaiseen paikkaan voisi itse päästä?

HS kertoi sunnuntaina syvästi dementoituneesta helsinkiläisnaisesta, jonka tytär on hakenut hänelle paikkaa kaupungin hoitolaitoksessa sitä saamatta. Tytär epäilee hoitovirheitä ja laiminlyöntejä äitinsä nykyisessä ryhmäkodissa.

Kysyimme kahdelta asiantuntijalta, miten tällaisen tilanteen voisi välttää.

Ikääntymiseen perehtyneet professorit Marja Jylhä ja Jaakko Valvanne vastasivat laajasti kysymykseen hyvästä paikasta vanhukselle. Toiseen kysymykseen olikin hankalampi keksiä oikeudenmukaista vastausta.

Valvanteen mukaan hyvä ympärivuorokautinen hoito lähtee siitä, että henkilökunta on kiinnostunut kuulemaan ihmisen toiveista heti alkuun. Siis selvittää perusteellisesti, millaiset asiat ovat juuri hänelle elämässä tärkeitä.

”Siis esimerkiksi millaisessa rytmissä hän haluaa elää, mitä syödä, juoda, pukea päälleen, millaista musiikkia kuunnella. Miten hän toivoo ihmiset hänet kohtaavan.”

Valvanteen omassa hoitotahdossa on lueteltu sekä suuria linjoja että pieniä yksityiskohtia.

Niin kuin nyt vaikka, että vaikeasti muistisairaana häntä ei saa sitoa kiinni tai antaa hänelle rauhoittavia lääkkeitä. Tai että hän haluaa tarpeeksi nestettä, ravintoa ja liikuntaa. Tai että hyljerobottia hän ei halua, vaan ihmiskäsien kosketusta. Oikeat kissat ja koirat ovat myös tervetulleita.

Mutta myös, että hän pitää tummasta suklaasta ja alkoholittomasta oluesta. Ja että jos hän muistisairaana haluaa yhtäkkiä liittyä kuoroon, häntä ei saa estellä, vaikka hän ei osaa laulaa.

Hyvä paikka iäkkäälle on siis sellainen, jossa häntä kohdellaan edelleen aikuisena ihmisenä ja yksilönä. Huonossa odotellaan kuolemaa, hyvässä jokainen päivä ennen kuolemaa on edelleen elämää.

Jylhä lähtee hyvän paikan määrittelyssä turvallisuudesta ja luottamuksesta. Turvallisuudentunne liittyy oikeastaan jo aikaan ennen tarvetta ympärivuorokautiselle hoidolle. Hyvä hoito on sellaista, että ei joudu etukäteen pelkäämään saako sitä sitten, kun oma kunto heikkenee.

Jylhä puhuu myös paljon ihmisen kohtaamisesta arvostaen. Kunnioituksen ja kohteliaisuuden rinnalla pitäisi kuitenkin samalla muistaa tukea asiakasta kaikessa siinä, mihin hän ei itse enää pysty.

Perustarpeet pitää tietenkin tyydyttää, mutta tämänkin voi tehdä monella tavalla. Turvallinen olo on erityisen tärkeä luoda muistisairaalle, joka saattaa joka päivä hätääntyä uudestaan, kun ei enää muista missä on tai koska viimeksi on nähnyt omaisiaan.

”Pitää voida olla varma, että joku hyvillä mielin auttaa vessaan. Eikä riitä, että ruokaa on riittävästi. Sen pitää olla myös hyvää.”

Huonokuntoisimmillakin pitäisi olla mahdollisuuksia liikkua ja päästä ulos. Hoitopaikka pitäisi ymmärtää iäkkäiden kodiksi, jossa heillä on ympärillään tuttuja auttajia.

”Henkilökuntaa pitää olla niin paljon, että puutetta ei tarvitse paikata rauhoittavilla lääkkeillä kuten nykyisin tehdään.”

Mistä tällaista ympärivuorokautista hoitoa sitten voi löytää? Onko sitä edes olemassa?

Valvanteen mukaan on, hän kertoo itsekin juuri keskustelleensa ammattilaisen kanssa, jonka mielestä tumma suklaa olisi pelkästään pieni järjestelykysymys.

”Eri asia sitten on, että näitä edistyksellisiä paikkoja on liian vähän. Ja tieto niistä on pitkälti kuulopuheiden varassa.”

Jotain vertailutietoa voi hakea esimerkiksi Terveyden ja hyvinvointilaitoksen Rai-rekisteristä. Valvanne kehottaa kiinnittämään huomiota esimerkiksi vuoteeseen hoidettavien potilaiden määrään. Hän kaipaisi kuitenkin Suomeen kunnollista julkista laaturekisteriä, jossa laatua arvioisi aina ulkopuolinen.

”Sitten yksiköt alkaisivat oikeasti kilpailla laadulla ja asiakaslähtöisyydellä.”

Jylhäkin sanoo, että kyllä hyviä paikkoja löytyy ja puskapuhelin kertoo mistä. Eri asia sitten on, auttaako tieto mitään. Hoitoon on jono, kerran huonoksi havaitusta hoitopaikasta parempaan toinen vielä pidempi jono.

Jos ajattelee ohittaa jonot rahalla, rahaa yksityiseltä kokonaan ostettuun paikkaan pitää olla paljon, kuudesta kahdeksaan tuhanteen kuussa.

”Eihän se saisi olla näin, mutta näin se on. Ja kun etsii paikkaa, ei tietenkään yhtään tiedä, kuinka pitkä aika tulevaisuutta on vielä jäljellä.”

Eikä raha välttämättä edes ratkaise, Jylhä ajattelee. Henkilökuntaa pitää olla tarpeeksi, mutta paljon vaikuttaa myös miten paikkaa johdetaan ja miten asioista ajatellaan.

Jylhä kertoo esimerkin. Hoitajat laittavat iltapalaksi voileipiä yhteistilassa, missä myös asukkaat oleskelevat. Useimmat tekevät sen selkä asukkaisiin päin, nämä odottavat yksin.

Muutama hoitaja tekee saman työn toisin. He kantavat voileipätarpeet keskelle yhteistä pöytää ja keräävät ihmiset siihen ympärille, puhuvat samalla kun tekevät ne leivät. Tunnelma on heti erilainen, kotoisa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat