Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Digi mädättää aivosi, ei kun pelastaa maailman – internet on aina suuri saatana tai ihmiskunnan ainoa toivo

Tietotekniikasta ei kerta kaikkiaan osata puhua neutraalisti, työ- ja viihdevälineenä – ei ainakaan, jos samassa lauseessa on sana lapsi, kirjoittaa HS:n kaupunkitoimittaja Maija Aalto.

Kaupunki
 
Maija Aalto Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kaupunkitoimituksen toimittaja. Seuraa Maija Aaltoa Twitterissä.

Se on kuulkaa sillä lailla, että ruutuaika saa lapsen aivot sulamaan.

Jos sen antaa näprätä kännykkää, siitä tulee liikuntakyvytön olmi. Jos sinä vanhempi näpräät kännykkää, jälkikasvusi tunne-elämä häiriintyy.

Keskenkasvuisen aikaa ATK:n parissa tulee siis säädellä tarkasti.

Paitsi että samaan aikaan lasta tulee valmentaa tulevaisuuden taitoihin. Jos sen sormet eivät ole kosketusnäytöllä kuin kotonaan, se ei pärjää isona työelämän tuottavana osana. Lisäksi se ei opi kriittiseksi ajattelijaksi vaan siitä tulee jonkinlainen demokratiaa vastustava mölyapina, kun sillä ei ole digitaitoja.

Vähän ristiriitaista, pitää yhtä aikaa kieltää ja yllyttää. Mikäpä vanhempana olemisessa ei olisi.

Vakavissaan, välillä olen tosi kypsä oman sukupolveni ja minua vanhempien tapaan puhua tietotekniikasta. Se on aina joko suuri saatana tai ihmiskunnan ainoa toivo.

Siitä ei kerta kaikkiaan voi puhua neutraalisti, työ- ja viihdevälineenä. Ei ainakaan, jos samassa lauseessa on sana lapsi.

Työvälineissä on yleensä se juttu, että niitä voi käyttää yhtä hyvin hyvään kuin pahaan.

Tekniikkapelkoisten kielenkäytössä ihmetyttää, että kaikki tietotekniikan käyttö on puheissa yhtä vaarallista. Koko ruutuaika on hölmö käsite. Matikkaa salaa opettava peli on yhtä lailla kauhistus kuin alle 18-vuotiailta kielletty väkivaltainen autonryöstelypeli.

Sanomalehden tai kirjan lukeminen näytöltä on epäilyttävää. Joo, minäkin nautin romaaneistani enemmän paperisina. Mutta eikö se nyt ole tärkeintä, että se tenava yleensä lukee? Onko se jotenkin vähemmän sivistävää sähköisenä?

Se, että mini-ihmiset käyttävät luovuuttaan vaikka tekemällä koneella videoita tai musiikkia pitää ainakin kiireesti kieltää, koska tunnetusti kaikki aika koneella passivoi. Some nyt vähintään on vaarallinen, koska eihän se aikuisillakaan koskaan sosiaalista kanssakäymistä korvaa vaan täydentää sitä. Ei kun hei, hetkinen.

Yhtä vähän ymmärrän ajattelua, jossa digitekniikka nostetaan korkeuksiin kuin se olisi ainoa tärkeä opittava asia. Voi se tenava oppia ohjelmoimaan myöhemminkin, vaikkei sille antaisikaan älykännykkää pureskeltavaksi taaperona.

On tietenkin hyvä idea pistää välillä kone kiinni ja puhua oikeille ihmisille ihan kasvokkain. Tai opetella tekemään käsillään jotain vaativaa ilman näppäimistöä, syödä hyvin, painua pihalle.

Tasapainostahan tästä on kyse, rajoistakin. En ole kummassakaan kasvattajani huippu, mutta äärimmäisyyksiin viety ajattelu on vielä kehnompi malli. Mieluummin kinaan peliajasta jatkuvasti kuin sallin tai kiellän kaiken.

Lasteni sukupolvi varmaan nauraa tälle kaikelle joskus.

Käytiin tässä päivänä muutamana yhteisellä pokémon-kävelyllä seitsenvuotiaan kanssa. Taas. Yhteisenä kesätekemisenä alkanut viaton puuha on jatkunut, vaikka kesä meni jo. Meistä toinen on liian lapsellinen ja kilpailuhenkinen lopettaakseen. Lapsikin on yhä kohtuullisen kiinnostunut.

Kävely keskeytyi hetkeksi, koska poika kysyi, mikä se internet on. Yritin selittää. Minua ei ymmärretty.

Sillä miten voi käsittää jotain, mikä on jo kaikkialla ja jonka sisällä voi olla ihan kaikenlaista, yhtä hyvin hyvää kuin pahaakin. Ei tekniikan keskelle syntynyt hahmota tätä huolta ja hypeä, onneksi. Internetiä on turha selittää, kun se on itsestäänselvä osa elämää.

Ei se kyllä kovin pitkää selitystä jaksanut kuunnellakaan, koska vastaan tuli Eevee-pokémon.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat