Kaupunki

Heroiiniriippuvainen Ani tuli takaisin – ”Kuin telkkari olisi yhtäkkiä auennut ja siellä olisi näkynyt 50 kanavaa”

Kaksi vuotta sitten Ani Laitinen jonotti muiden korvaushoidossa olevien huumeriippuvaisten kanssa metadonia. Nyt hän toimii samassa päihdekeskuksessa tukihenkilönä. HS on seurannut heroiinista eroon pyrkivän Anin elämää vuodesta 2014.

Joinakin päivinä, kun Ani Laitinen menee työpaikalleen Helsingin Diakonissalaitoksen Espoonlahden päihdepalveluyksikköön, asiakkaat katsovat häntä epäuskoisina.

”He kysyvät minulta, että olenko taas retkahtanut”, Laitinen, 30, hymähtää.

”Jos heillä menee vähän lujaa he eivät ehkä muista, että olen nyt täällä töissä enkä asiakkaana.”

Kello on yhdeksän, ja Laitinen on saapunut töihin yli tunti sitten. Ovikello kilkattaa tasaisin väliajoin.

Opioidiriippuvaisille annettavan korvaushoidon asiakkaat käyvät hakemassa lääkettään, pääasiassa buprenorfiini-naloksoniyhdistelmä Suboxonea. Joidenkin vierellä tepsuttelee koira.

Laitinen on juuri valmistanut aamiaisen kaikille ja juo nyt teetä seurusteluhuoneessa. Moni lääkejonossa oleva on tuttu vuosien takaa. Laitinen kyselee annostaan odottavalta Hannu Forsbergilta, 45, tämän päänsärystä.

Forsbergin koira nostaa etukäpälät omistajansa syliin ja heiluttaa häntää.

Laitinen istahtaa alas. Hän näyttää hiukan varautuneelta.

”Täytyy sanoa, että haastattelu jännittää enemmän kuin silloin, kun olin vielä itse noissa samoissa jonoissa”, hän sanoo.

Ani Laitinen tuli HS:n lukijoille ensimmäisen kerran tutuksi vuonna 2014, jolloin hän kertoi huumeiden käyttäjän menneisyydestään ollessaan haittoja vähentävässä korvaushoidossa.

Haittoja vähentävällä korvaushoidolla on päätepysäkin maine, ja sitä kutsutaan käyttäjien keskuudessa saattohoidoksi: sinne mennään, kun muut vieroitushoidot eivät ole auttaneet.

Laitinen haki kuusi vuotta Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) jo lopetetusta Munkkisaaren yksiköstä päivittäin annoksen korvaushoitolääkkeenä käytettävää metadonia, jotta säästyisi suonensisäisen käytön aiheuttamilta sairauksilta ja pysyisi poissa kaduilta varastelemasta.

Samalla hän joutui ottamaan uudenlaista vastuuta omasta kuntoutumisestaan. Laitinen perusti muutaman muun korvaushoidon asiakkaan kanssa Munkkisaareen asiakasedustajiston, joka toimi hoidossa käyvien äänitorvena päätöksenteossa. Hän alkoi vierailla kouluissa kertomassa kokemuksistaan.

”Kerroin oppilaille asioista ihan rehellisesti. Sanoin, että totta kai käyttäminen oli hauskaa aluksi. Ei kai sitä muuten kukaan jatkaisi.”

Laitinen liittyi Helsingin Sanomissakin esiteltyyn Sarana-yhtyeeseen ja kävi säännöllisesti Munkkisaaressa bänditreeneissä.

Hän pudotti metadoni-annostaan, vaikka välillä iski paniikki.

”Mietin, miksi ihmeessä olin päästämässä irti ainoasta hoidosta, joka ikinä oli kohdallani toiminut.”

Lopullinen vieroittautuminen tapahtui suljettujen ovien takana Munkkisaaressa viime vuoden helmikuussa. Ei vieraita, viestit kirjeinä.

Ja sitten kotiin.

Opioidiriippuvuus on niin kokonaisvaltainen kokemus, että korvaushoitolääkkeen lopettamisen jälkeen Laitisen elämä pimeni uudestaan.

”Korvaushoidon lopettaminen tuntui siltä, kuin hiton pitkään kiinni ollut telkkari olisi yhtäkkiä auennut ja siellä olisi näkynyt 50 kanavaa ja kaikki maailmassa tapahtuvat asiat”, Laitinen sanoo.

”Se oli lamaannuttavan pelottavaa. Yhtäkkiä näin, miten olin elämäni elänyt.”

Kroppa reagoi uuteen tilanteeseen tulehduksin, eikä Laitinen nukkunut kunnolla viikkokausiin. Hän joutui keuhkoputkentulehduksen takia sairaalaan, ja sai uusia lääkkeitä alentamaan esimerkiksi verenpainetta.

Alkoholin kanssa meinasi heti tulla ongelmia.

”Se oli helppo laillinen päihde, jota en oikeastaan ollut kovin paljoa käyttänyt silloin kun käytin muita aineita. En tajunnut, miten helposti siihen ansaan putoaa.”

Laitinen ei vaikeimpina aikoina pystynyt lähtemään kotoa tai käymään bänditreeneissä. Sitten bändi jäi kokonaan.

”Olin äärimmäisen tarkka siitä, ketä päästin elämääni. Istuin sohvalla ja mietin, mitä kaikkea olin tehnyt perheelleni ja läheisilleni.”

Korvaushoitokaverit kävivät ovella koputtamassa, jättivät oluttölkkejä ja huusivat postiluukusta, että ”meillä on pilveä!”

”Kuulostaa varmaan omituiselta, mutta en usko, että he tarkoittivat mitään pahaa. Käyttäjäpiireissä aineiden tarjoaminen on tapa kommunikoida. Ehkä he eivät ymmärtäneet, että nyt yritin lopettaa ihan tosissani.”

Työsarallakin oli vaikeuksia. Laitisen oli pitänyt päästä HDL:lle töihin, mutta palkkatukirahat loppuivat kesken vuoden. Tämän vuoden tammikuussa hän pääsi vihdoin aloittamaan yhteisötyöntekijänä säätiön Espoonlahden päihdeyksikössä, ja nyt Laitinen tekee jo täysiä tunteja.

Kuntouttavaa ja haittoja vähentävää korvaushoitoa antavassa talossa on 63 asiakasta, joista parikymmentä käy päivittäin.

Laitisen kollegana on entinen omahoitaja Munkkisaaresta.

Uuden työpaikan seurusteluhuoneessa puhutaan äideistä. Muutaman minuutin keskustelun aikana moni korvaushoidossa oleva sanoo jotain vanhemmistaan.

”Äidin olisi vain pitänyt laittaa mut pakkohoitoon”, sanoo Teemu, 35.

”Se halusi laittaa mut sinne kun 14-vuotiaana söin kaikki lääkkeetkin kaapista. Mutta uhkailin sitä ja sanoin, että en puhu sulle enää ikinä jos teet sen.”

Välit äitiin ovat kuitenkin tallella.

”Hänen ovensa ovat aina auki, jos haluan mennä sinne. Äiti antaa ruokaa.”

Juhani, 44, kertoo äitinsä olleen juuri mukana omahoitajan kanssa käydyissä keskusteluissa.

Ani Laitisen mielestä perheen tukea on vaikea korvata. Niitäkin asiakkaita on kuitenkin paljon, joiden perhe on lopettanut yhteydenpidon.

”Mutta kyllä senkin ymmärtää”, sanoo huoneeseen saapunut sairaanhoitaja Heikki Palosaari.

Kun on nähnyt miten satuttavasti päihdeongelmainen ihminen voi kohdella lähimmäisiään, on helppo käsittää, miksi läheiset haluavat ottaa etäisyyttä.

”Näissä töissä olen päässyt seuraamaan, miten ihmiset vähä vähältä romuttavat elämänsä. Olen ollut tilanteissa, joissa olen sanonut asiakkaalle, että ihan näin ulkopuolisen silmin katsottuna sinulla näyttäisi olevan vielä nämä muutama asia, joita et ole menettänyt. Että millaisia valintoja haluat tehdä?”, hän sanoo.

”Yksi vaikeimmista asioista oli kohdata vanhemmat, jotka eivät enää toivoneet muuta kuin rauhaa lapselleen.”

Vielä vaikeampaa Palosaaren mukaan oli kuitenkin kohdata päivittäin tämä lapsi, asiakas, joka kohteli kaltoin itseään ja oli tyystin välinpitämätön vanhempiaan, hoitajia ja ylipäätään kaikkia kohtaan.

”Yhtenä päivänä keskustelet työyhteisössä vanhempien huolesta ja lapselleen antamasta rahallisesta tuesta, ja seuraavana herättelet tätä lasta yhteisötiloista ja soitat ambulanssin, koska hän on ottanut yliannostuksen”, Palosaari kertoo.

Laitisen entinen omahoitaja ja nykyinen kollega Sofia Rosenblad toteaa, että ketään ei voi auttaa kuoliaaksi. Asiakkaille tarjotaan HDL:lla tukea, mutta tärkeää on myös herätellä omaa vastuuta.

Narkomaanit ja entiset huumeiden käyttäjät ovat usein käyttäneet aineita niin nuoresta, että vähitellen tapahtuva vastuunkannon opettelu jää tapahtumatta. Tulos on, että yksinkertaisetkin hoidettavat asiat tuntuvat ylivoimaisen vaikeilta.

”Kyllä tässä työssä tulee usein mietittyä, mikä on yhteiskunnan kannalta hyvä elämä”, sanoo Rosenblad.

”Itse ajattelen, että en ole töissä muuttamassa ihmisiä, vaan olemassa läsnä. Jos joku haluaa polttaa pilveä koko elämänsä, niin olkoon niin. Toki lopettamisyrityksiä tuetaan, mutta ihmisen arvoa ei määritä se käyttääkö hän jotain vai ei.”

Rosenblad kertoo, että asiakkaita autetaan pienissä arkisissa asioissa.

”Monet kokevat, että heihin suhtaudutaan todella huonosti esimerkiksi hammaslääkärissä ja terveysasemilla. Joskus menemme mukaan ja olemme vain siinä taustalla tukena.”

”Terveyskeskuksissa tulee usein sellainen olo, että tyypit katsoo ja ajattelee että tuo tuossa ei ikinä lopeta korvaushoitoa ja on puuroissa ja elää yhteiskunnan varoilla”, Laitinen tuumii.

Monet suhtautuvat skeptisesti korvaushoitoon. Laitinen toteaa olevansa sille elämänsä velkaa.

”Jos en olisi mennyt korvaushoitoon, olisin joko vankilassa tai kuollut.”

Laitinen antaa nykyisessä työssään asiakkaille tavallaan vertaistukea, vaikka ei tupakkaa ja satunnaisia oluita lukuun ottamatta enää päihteitä käytäkään. Hän on korvaushoidon kokemusasiantuntija, joka käy myös virallisissa seminaareissa kertomassa entisen käyttäjän näkemyksiä esimerkiksi opioidiriippuvuudesta ja sen hoidosta.

Laitisen tulevaisuuden haaveena on, että hän voisi osallistua Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa päihteiden käyttäjien hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

Espoonlahden päihdeyksikön asiakkaat suhtautuvat Laitiseen hyvin positiivisesti.

”Anilta voi kysyä sellaisia asioita, joita ei viitsi sanoa muulle henkilökunnalle”, sanoo Marko, 46.

Sofia Rosenblad kertoo, että Laitisen liittyminen työporukkaan tuntuu todella hyvältä.

”Olihan se toki jännää aluksi, mutta hän on ehdottomasti voimavara työyhteisölle. Ani tuo meille lisää tietoa. Sellaista, mitä meillä ei voisi olla ilman hänen taustaansa omaavaa ihmistä.”

Laitinen itse uskoo esimerkin ja vertaistuen voimaan. Hän ei kannata pakkohoitoja vaikka myöntääkin, että joillekin tiukka kuri voi saada aikaan parhaat tulokset.

”Tällä hetkellä olen todella innoissani kuntoutujasta, joka on lopettamassa korvaushoitolääkkeen suunnitellusti.”

Muutenkin Laitista innostavat ihan tavalliset asiat. Se, että asiat toteutuvat sovitusti. Poikaystävä, joka lopetti korvaushoidon samaan aikaan hänen kanssaan. Ystävät ja musiikki.

Äiti.

”Viime viikolla äiti sanoi minulle ihanasti, että olen hänen sankarinsa”, sanoo Laitinen hymyillen ja kertoo, ettei perhe koskaan menettänyt toivoaan hänen suhteensa.

”Vastasin äidille, että kyllä sinä olet minun sankarini.”

Teemun ja Juhanin nimet on muutettu.

 Tausta: Pääkaupunkiseudun päihdehoidot ennen ja nyt

Vastuu päihdepalveluiden järjestämisestä on tällä hetkellä kunnilla. Pääkaupunkiseudun päihdehoidot ovat sekoitus itse järjestettyä ja tuotettua toimintaa sekä ostopalveluita. Palveluntuottajia on kymmeniä.

Helsingissä päihdepoliklinikat ovat esimerkki kaupungin omista palveluista, kun taas ostettuja palveluita ovat esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen ja A-klinikkasäätiön tarjoamat päihdepalvelut.

Palveluiden järjestämistapa myös vaihtelee kaupungeittain: esimerkiksi Vantaalla ostettuja palveluita on suhteessa paljon vähemmän kuin Espoossa ja Helsingissä. Espoossa ja Helsingissä on myös yhdistetty päihde- ja mielenterveyspalvelut.

Päihdekuntoutuksessa on 1980-luvun loppupuolelta asti painotettu yksilön omaa hakeutumista hoidon piiriin ja pyritty tarjoamaan mahdollisimman matala kynnys hoidon hakemiseen. 1980-luvulle saakka pääkaupunkiseudullakin oli mahdollista joutua tahdosta riippumattomaan päihdehoitoon, joka käytännössä tarkoitti esimerkiksi työlaitoksia.

Samalla kun avohoitoa on nykyään lisätty ja päihde- ja mielenterveyspalveluita yhdistetty, on pitkäaikaisen, laitosmuotoisen päihdekuntoutuksen tarjonta vähentynyt. Useita laitoskuntoutusta antavia hoitoyksiköitä on jouduttu lopettamaan käytön vähäisyyden vuoksi, kuten vielä 2000-luvun alussa paljon käytetty Kalliolan klinikan kehittämä Kiskon yhteisöhoito. Vähintään kuuden kuukauden mittaisessa hoidossa korostettiin päihteettömyyttä ja huumealakulttuurista irtautumista.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Airi Partanen

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    2. 2

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    3. 3

      Espanja määräsi Katalonian poliisivoimat alaisuuteensa – alueen viranomaiset kieltäytyvät tottelemasta

    4. 4

      ”Olga” tarjosi kaksiota Helsingin Sörnäisistä 500 eurolla kuussa – Näin tehdään vuokra-asuntohuijaus

    5. 5

      Panettelu on taitolaji, mutta sanasotaan ajautuneet Trump ja Kim ovat siinä korkeintaan keskinkertaisia – Nämä valtiomiehet ovat olleet paljon viiltävämpiä

    6. 6

      Sähköinen työnhaku aiheuttaa päänvaivaa jopa tuhansille työttömille – ”Tuntuu, kuin työnhakija olisi hirttosilmukassa”

    7. 7

      Helsinki antautui auringolle ”viimeisenä kesäpäivänä” – ”Ihmiset sekoavat täysin tällaisista päivistä”

    8. 8

      Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

    9. 9

      Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

    10. 10

      Jo puoli tuntia liikuntaa päivässä voi pitää kuoleman kauempana, iso tutkimus osoittaa – silti yhä harvempi suomalainen liikkuu

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    2. 2

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    3. 3

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    4. 4

      Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

    5. 5

      Rinta-Nikkolat ostivat kodin pelkkään kuntokartoitukseen luottaen, sitten todellisuus alkoi paljastua – kirpparilla myyty patja paljasti talon karmean kunnon

    6. 6

      Vihreiden nousukiito hiipui: puolue putosi HS-gallupissa kolmanneksi – perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan

    7. 7

      ”Olga” tarjosi kaksiota Helsingin Sörnäisistä 500 eurolla kuussa – Näin tehdään vuokra-asuntohuijaus

    8. 8

      Meidän kaikkien kannattaisi seurata reissuillamme tarkemmin, mitä riksakuskit älypuhelimillaan tekevät

    9. 9

      Huippulääkäri Sakari Orava kertoo meheviä tarinoita urheilutähtien maailmasta: Beckhamit popsivat pizzaa, toiset huusivat mamma miaa ja suihkuhuone vilisi torakoita

    10. 10

      Kymmenet papit julistavat kasvoillaan vihkivänsä homoja, lesboja ja muunsukupuolisia, Helsingistä mukana kokonainen seurakunta – ”Tämä on eräänlainen kaapistatulo”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    3. 3

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    4. 4

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    7. 7

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    8. 8

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    9. 9

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    10. 10

      Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

    11. Näytä lisää