Kaupunki

Keinupehvis, kirkonrotta ja neppisautot – lapsuuden lähiössä oli kymmeniä leikkikavereita ja vain vähän pelättävää

Lapsuuden lähiössä pihalla oli aina seuraa ja tekemistä, muistelevat ”Kontulan kakara” ja muut lähiöiden entiset lapset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi ihmisten lähiömuistoja menneiltä vuosikymmeniltä, ja HS poimi niistä maistiaiset lukijoilleen.

Muistatko, kun koko kerrostalon pihan lapset isoista pieniin olivat koolla rapun edessä?

Ensin sovitaan, aletaanko maata, polttopalloa, kirkonrottaa vai peiliä. Ollaan peiliä.

Yksi jää, ja muut yrittävät hiljaa hiipiä peiliä kohti. Hänpä kääntyy välillä salamannopeasti ja palauttaa heiluvat lähtöviivalle. Jännittää ja naurattaa.

Vihdoin joku onnistuu koskettamaan peiliä selkään ja pääsee peilin paikalle.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Lapsena elämä oli ihanaa: pihan kakaroita oli järjetön määrä ja parhaimmillaan oli monen kymmenen lapsen yhteisiä leikkejä kuten nelis, polttopallo ja kirkonrotta, joiden parissa meni tuntikausia.

Näin kirjoitti ”Kontulan kakara” eli Helinä Ylisirniö, 50, lapsuudestaan Keinutiellä, jossa hän asui lähes koko ajan syntymästään 1967 aina vuoteen 1989.


Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto keräsi ihmisten lapsuuden lähiömuistoja 1950-luvulta tähän päivään. Näissä muistoissa puhuttiin paljon leikeistä ja leikkipaikoista, kuten Ylisirniökin kertoi:

Leikittiin klitsuissa, soiteltiin ovikelloja juosten karkuun, kiipeiltiin kolmikerroksisen talomme katolle.

Pihakeinujen ja kiipeilytelineiden lisäksi viihdyttiin ullakoilla, mattotelineillä, rappukäytävissä ja kellareissa eli klitsuissa. Käytäviä pitkin pääsi kulkemaan rapusta toiseen. Välillä luvatta, toisinaan luvan kanssa.

Aikaa vietettiin myös lähimetsiköissä sekä jättö- ja rakennustyömailla. ”Kiipesimme kolmikerroksisen talon katolle tikkaita pitkin seinän ja tikkaiden välissä”, Ylisirniö kertoo.

Eräs lähiömuistoja kirjannut kertoi, että sadepäiviin toi hupia Aku Ankan kuvien jäljentäminen voipaperille. Tai pilapuheluiden soittelu.

”Yhdelle sanoimme olevamme krematoriosta. Ja yhdelle miehelle uskottelimme olevamme hänestä kiinnostunut yh-äiti ja saatiin se käymään naapuritalossa. Sitten tirskuimme ikkunassa, kun hän kävi popliinitakissaan soittamassa jonkun hämmästyneen ovikelloa”, Ylisirniö muistelee.

Talvisin luisteltiin lähikentillä valojen sammumiseen asti ja oli tavallista, että luistimet pantiin jalkaan jo kotona. Monien lähiölapsien ilonaihe oli myös kotipihaan tai talojen välittömään läheisyyteen jäädytetty mäki, jota viiletettiin muovipussi pyllyn alla.

Kymmenien kirjoitusten yleiskokemus oli se, että lähiö koettiin turvalliseksi kasvuympäristöksi.

Ihmisiä oli joka puolella. Lähiasukkaat tunnettiin ja tiedettiin, ainakin ulkonäöltä.

Aikuisilla ei välttämättä ollut erityisiä nimiä, moni oli esimerkiksi koiran kuten ”Artun isäntä” tai jonkun vanhempi kuten ”Katin äiti”.

Kaverit löytyivät omasta pihapiiristä, ja kun heille mentiin kylään, soitettiin vain ovikelloa ja mentiin sisään.

Hädän tullen saattoi mennä pimpottamaan liki kenen tahansa ovikelloa.

Omistusasuntojen ja vuokratalojen erot tiedettiin. Jossain paikoissa talojen väliset reviirirajat olivat hyvinkin selviä. Toisaalta moni kirjoitti, että asialla ei ollut vaikutusta kaverisuhteisiin.

Taloyhtiön saunaan hipsittiin kylpytakit päällä. Saunapäivänä monessa perheessä syötiin myös kiuasmakkaraa, ja lapsille oli saunajuomaksi limpparia.

Myös pihatalkoissa sai tuota harvinaista herkkua, kun mattotelineelle tuotiin kori, jossa oli lapsille limua ja aikuisille olutta.

Julkkikset aiheuttivat välillä kuhinaa, kuten Ylisirniö muistelee:

Keinutie oli hiljainen päättärialue, ei siellä ollut rähinöintiä. Suurin hulabaloo nousi, kun joku oli nähnyt Vesa-Matti Loirin menevän Elannon vieressä olevalle biljardisalille pelaamaan. Meitä taisi olla lössi kakaroita päivystämässä paikalla, mutta en muista näinkö Loirin koskaan poistuvan salilta.

 

Helteellä vilvoitusta ja kikatusta tiesi ruohonkastelulaitteiden vesisuihkussa juoksentelu.

Monet muistavat lähiötalojen lähiympäristön metsäisenä. Puissa ja kallioilla kiipeiltiin ja metsiköihin rakennettiin majoja.

”Leikkivätkö nykyajan lapset näin, kun heitä koko ajan kuskataan harrastuksiin?” Ylisirniö miettii vanhalla kotipihallaan.

Helteellä vilvoitusta ja kikatusta tiesi ruohonkastelulaitteiden vesisuihkussa juoksentelu.

Luonnon lisäksi myös palvelut olivat lähellä. Ihan pienimmät lähikaupassa kävijät antoivat kassantädille koko lompakon, josta tämä kaivoi kolikoita sen verran kuin ostokset maksoivat. Pankeista haettiin lukujärjestyksiä ja heijastimia ja kempparista tehtiin ensimmäisiä kosmetiikkaostoksia.

 

Sadepäivinä suojaa ja tekemistä etsittiin rappukäytävistä ja pakoiltiin talonmiestä.

Talonmies oli muutamien kirjoitusten mukaan kaamea. Talonmiehet pitivät jöötä pihalla, ja siksi heitä ja ”talonmiehen rouvia” pelättiin – ja myös tahallaan härnättiinkin.

Itsensäpaljastajia kummeksuttiin enemmän kuin suoranaisesti pelättiin, vaikka aikuiset ”namusedistä” varoittivatkin.

Munanheiluttajiksi heitä kutsuimme. Emme osanneet pelätä, emmekä traumatisoitua, kunhan nauroimme ja juoksimme pois.

Joitakin lapsuuden maisemien myöhempi rakentaminen on harmittanut kovasti.

”Metsät on pantu matalaksi ja ympäristö pilattu. Ensin tuli Kurkimäki ja sitten Kivikko”, Helinä Ylisirniö harmittelee.

”Taatusti täällä tapahtui kaikenlaista, ja Kontula on kärsinyt huonosta maineesta, mutta minun lapsuuden kokemukseni mukaan Kontula oli hyvä paikka elää”, hän puolustaa entisiä kotikulmiaan.

Ylisirniö on asunut nyt viisitoista viime vuotta Pornaisissa.

”Mutta yhä, kun joku kysyy, mistä olen kotoisin, identifioin itseni Kontulaan. Olen ikuinen Kontulan kakara.”

Lapsuus lähiössä -muistitietokeruu tuotti 70 kuvausta eri vuosikymmeniltä. Merkittäviä eroja eri lähiöiden tai maantieteellisten alueiden välillä kuvauksissa ei ollut.

Monet entiset lähiöiden lapset haikailevat nyt takaisin lapsuuden ja nuoruuden maisemiin. Osa olikin kertomansa mukaan palaamassa tai palannut asumaan vanhoille kulmilleen. Yhteyttä lapsuuden tuttuihin pidetään myös Facebookin kaupunginosaryhmissä. Lisäksi lapsuuden maisemissa käydään tunnelmoimassa kävelylenkeillä, joskus pitkienkin matkojen päästä.


Herttoniemessä Siilitiellä vuodesta 1958 vuoteen 1972 asunut Jarmo Laine, 68, pyörähtää silloin tällöin vanhan kotitalonsa pihalla, jonne hänellä on nykyisestä kodistaan vain parin kilometrin kävelymatka.

”Tuolla parvekkeella roikotin pikkuveljeäni. Tuohon kynnykseen heitimme kolikoita, ja se oli paras, joka sai rahan jäämään pystyasentoon”, Laine osoittelee paikkoja.


Kaupungin yli sata metriä pitkässä vuokratalossa oli ja on edelleen kolmetoista rappua ja isot pihat kallioineen.

”Tuossa oli lämpökeskus, jonka luukusta heitettiin roskat palamaan. Kerran luukun sisäpuolelle oli jäänyt edellisen viemä pussi palamaan, ja kun yksi poika avasi kannen, hänen kasvonsa paloivat pahasti”, Laine muistelee tapausta, josta pihalla puhuttiin pitkään.

Tuohon aikaan televisio oli vain harvalla, auto vielä harvemmalla.


Pikkupojat ihastelivat autoja, mutta ne tarjosivat myös jännitystä.

”Joskus talvisin roikuimme päätepysäkiltä lähtevän bussin puskurissa”, Laine muistelee.

”Koska ei ollut nastarenkaita, saattoi tiessä olla paksu jää. Tietyssä pisteessä pikkupojankin järki sanoi, että nyt kannattaa päästää irti.”

Eihän tällainen tietysti sallittua ollut, mutta ei joka asiaan myöskään lupia kyselty.

”Nykykriteerein monet leikkimme olivat aivan järkyttävän vaarallisia. Mutta tuohon aikaan aikuiset eivät ilmeisesti pelänneet lastensa puolesta niin kuin nyt näyttää olevan tapana.”

Koiranputkista tehdyillä puhallusputkilla ammuttiin tarkkuutta tai kavereita sotaleikeissä.

”Viikintien kallioilta niillä tähdättiin mustikoita ohi ajavien vaaleiden Esson öljysäiliöautojen kylkiin.”

Kun jostain löytyi tarvikkeita, pojat rakensivat mäkirukkeja. Ne olivat laudoista ja lastenvaunujen pyöristä koottuja nelipyöräisiä työnnettäviä ajopelejä.


Pojat nikkaroivat pihalle myös seiväshyppytelineen. Seiväshypyssä kisattiin ruokoseipäällä.

Polkupyöräleikki ”rundaano” oli taitolaji: pyykinkuivatusalueella maassa olevien entisten hiililuukkujen kansia pujoteltiin fillarilla mahdollisimman hiljaa ajaen, niin etteivät jalat osuneet maahan.

”Edellä ajava saattoi yllättäen jopa hetkeksi kokonaan pysähtyä ja piti tasapainonsa. Leikin nimi tuli ilmeisesti siitä, että pyörillä ajettiin rundia”, Laine kertoo.

Seikkailua haettiin muun muassa kaatopaikalta.

”Sieltä saattoi löytää vaikka banaaneja.”

Kaatopaikalla yksi poikien suosima huvi oli myös rottien ampuminen ilmakiväärillä.

Myös omatekoisia ”raketteja” rakenneltiin.

”Kun filmin sulloi putkiloon, teki putkilon päähän reiän ja sytytti filmin suurennuslasin ja kevätauringon avulla, se toimi kuin raketti.”


Rauhallisempaa ajanvietettäkin oli.

”Keräsimme autojen ja filmitähtien kuvia purkkapaketeista. Ne olivat sellaisia ’kivikautisia Pokémon-kortteja’, joilla käytiin vaihtokauppaa.”

Nykystandardin mukaan Laineen 50-neliöinen lapsuudenkoti tuntuu monen mielestä pieneltä lapsiperheelle. Mutta tuolloin omakotitalojen alivuokralaisina asuneille kaksi huonetta, keittiö jääkaapilla ja kaasuhellalla varustettuna sekä ammeellinen kylpyhuone olivat parannus aiempaan.

”Talojen äänieristystä kuvaa se, että kun kuuntelin levyä vanhempieni makuuhuoneessa olevan radion levysoittimella, kuulin naapurin tyttöjen huutavan seinän läpi: ’Pistä kovempaa!’”

Uusien kerrostalojen rakentaminen Siilitien ja Siilikujan kulmaan ei harmita Lainetta, päinvastoin.

”Se kertoo minulle siitä, että alueessa on elinvoimaa ja jotakin niin hyvää, että kannattaa taas rakentaa. Se on myös lohdullista, kun vuosien aikana on nähnyt niin monen liikkeen lopettaneen täällä”, Laine sanoo ja toivoo uudisrakentamisen elvyttävän myös alueen palveluita.

Jarmo Laineen mielestä lähiö on leimaava eikä tarpeeksi kuvaava sana, eikä hän tapaa Herttoniemeä sellaiseksi kutsuakaan.

”Lähiö kuulostaa työvoimavarastolta tai kaupunkisuunnittelulta, ei varsinaiselta elämältä. Herttoniemi on minulle lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuudenkin kotiseutu.”

Tausta: Näin lapsuuden lähiömuistoja kerättiin

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkisto keräsi muistoja lähiössä vietetystä lapsuudesta. Lähiöitä on rakennettu Suomeen 1950-luvulta lähtien.

Muistoja kerättiin 15.9.2016–15.3.2017.

Lapsuus lähiössä -keruu tuotti 70 kuvausta ja jonkin verran valokuvia.

Yleensä SKS:n muistitietokeruut saavat alkunsa tutkijoiden pyynnöstä.

”Tämä oli siitä poikkeuksellinen, että aloite lapsuuden lähiömuistojen keruuseen tuli yksityishenkilöltä”, kertoo arkistotutkija Marja-Leena Jalava SKS:stä.


Jalavan mukaan aineisto on arvokas. Arkisto toivookin, että tutkijat löytävät sen ja hyödyntävät aineistoa.

”Tästä on hyötyä monen alan tutkijoille, kuten perinteen ja historian tutkijoille, antropologeille ja sosiologeille.”

Enemmistö kuvauksista on Uudenmaan alueelta ja pääkaupunkiseudulta, mutta muualtakin Suomesta kirjoituksia tuli.

Merkittäviä eroja eri lähiöiden tai maantieteellisten alueiden välillä ei kuvauksissa ollut.

Helsingin Sanomat pääsi tutustumaan aineistoon ensimmäisenä ja on käyttänyt lähiölapsuusmuistoja tämän jutun lähteenä.

Sanottua

”Vähän isompina järjestimme diskoja talojemme kerhohuoneissa. Mankka soimaan, kreppipaperia lamppuihin tai viher-puna-taskulamppu heilumaan, jotain naposteltavaa – ja jostain ne pojat paikalle!”

Elämää 80-luvun Myyrmäessä

”Tietääkseni Svanströminkuja 1:ssä sijaitsevat kaupungin vuokratalot olivat juuri valmistuneet, ja tilava kolmio kaikkine mukavuuksineen oli aivan varmasti jotain muuta kuin aiempi kotimme, Alppiharjussa sijainnut pieni yksiö, jossa sisään tuli vain kylmä vesi ja kaikille asukkaille yhteinen wc oli talon kellarissa. Uusista mukavuuksista pääsi nauttimaan myös muu suku. Enoni kävi nimittäin silloin tällöin perheineen meillä Laajasalossa kylpemässä, heillä kun ei kunnon peseytymismahdollisuuksia kotonaan ollut.”

Laajasalo, 1970-luku

”Matonpiiskaustelineillä kiipeiltiin ja voimisteltiin, kallioille tehtiin majoja. Jos teki liian hienon majan, huoltomiehet rikkoi sen ettei siihen tulisi pultsareita nukkumaan.”

Soukka 70-luvulla

”Korkean talon alakerrassa oli pienen pieni liike Ur-Mu-Le (joka tuli kai sanoista urheilu, musiikki, lelut), josta olivat peräisin lähes kaikki lähitalojen lasten toisilleen antamat synttärilahjat.”

Elämää 80-luvun Myyrmäessä

”Aikuisena olen oivaltanut Olarin kaavan hienouden: kodistamme pääsi autotielle astumatta paitsi kerhoon, esikouluun ja kouluun, myös leikkipuistoon, jumppaan, luistelukentälle (jonne mennessä laitoin luistimet jalkaan jo kotona, ja kävelin perille suojukset päällä), lähikauppaan, Sestoon, neuvolaan, kampaajalle ja ylikulkusiltaa pitkin jopa kirjastoon, jossa aloin käydä itsenäisesti 9–10-vuotiaana. Muistan vieläkin, millä kohdalla hyllyssä olivat Pieni talo preerialla -kirjat.”

Olarissa yksivuotiaasta kymmenvuotiaaksi 1980–1989

”Aika ajoin leikkiessä meteli yltyi turhankin kovaksi, pallot sinkoilivat liian lähelle pysäköityjä autoja tai leikkijöille tuli sanaharkkaa. Tällöin juoksi talonmies tai hänen rouvansa paikalle puhuttelemaan lapsia. Talonmiehen sana oli pihalla laki ja ehkä häntä hieman pelättiinkin.”

Lähiölapsi Puotinharjussa 1960-luvulla

”Naapurustossa oli pääasiassa Arava-rahoitteisia taloja, omistus- ja vuokra-asuntoja. Leikkeihin yhtiömuoto ei sinänsä vaikuttanut, vaikka kyllä tiesimme vuokra-asuntoihin liittyvästä sosiaalisesta erosta.”

Kiva kasvaa kaupungin laidalla Puotilassa 60-luvulla

”Kuten kai kaupungin asunnoissa nykyäänkin, taloissamme asui paljon perusduunariperheitä, joilla asiat taisivat päällisin puolin olla ihan hyvin. – – Joillakin talojemme perheillä oli kuitenkin selvästi vaikeaa, ja alkoholi oli kai se suurin ongelmien aiheuttaja. Mieleen on painunut kuinka dramaattiselta näyttää, kun televisio heitetään kolmannen kerroksen parvekkeelta asfaltille.”

Lapsuus Laajasalossa 1970-luvulla

”Rappukäytävät olivat himottuja mutta kiellettyjä oleskelualueita. – – Kun kylmällä säällä olivat näpit jäässä, rapun patterilla saattoi lämmitellä käsiä ennen kuin meni kotiin äidin tarkistettavaksi ja päiviteltäväksi.”

Elämää 1980-luvun Myyrmäessä

”Varsinkin sadepäivinä oli kiva piileskellä rapussa tai kellarissa kertomassa kummitusjuttuja tai leikkimässä sokkoa.”

Koti Pohjois-Haagan tornitaloissa 1950-ja 1960-luvulla

”Nainen voi lähteä lähiöstä, mutta lähiö ei lähde naisesta koskaan. Ja ehkäpä juuri sen takia, viisikymmentä vuotta myöhemmin, asumme mieheni kanssa muutaman kilometrin päässä siitä, josta aikanaan lähiöelämäni aloitin.”

Puotinharjun lähiön lapsi 60-luvulla

”Olen hieman kimpaantunut, kun kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneet tuttuni ovat nimitelleet lähiöitä nukkumalähiöksi. Niissähän elää ihmisiä, joilla on kokonaisia elämiä!”

Elämää 1980-luvun Myyrmäessä

Lähde: SKS:n arkiston Lapsuus lähiössä -muistitietokeruu

Poiminta

Mitä leikittiin?


 Väriä

 Peiliä

  Kirkonrottaa eli kirkkistä

  Ruutua

  Keinupeffistä tai keinupehvistä

  Totuus vai tehtävä

  Hura hura häitä

  Kymmenen tikkua laudalla

  Twistiä tai vistiä

  Neppisautoilla

  Polttopalloa

  Maata

  Fölkkistä

  Heppaleikkejä

  Luistelua

  Hiihtoa

  Jäämäessä laskua

  Majan rakentamista

  Ihmisten vakoilemista

  Pesäpalloa

  Nelimaalia eli nelistä

  Purkkista

  Kuka pelkää mustaa miestä

  Paperinukkeja

  Hyppynaru

  Pyöräilyä

  Kauppaa

  Rosvoa ja poliisia

  Hailii hailoo -nimenarvausleikkiä

  Kiiltokuvien vaihtelua

  Keräilykorttien vaihtelua

  Piilosta

  Puissa kiipeilyä

  Hippaa

  Salakirjoitusta tai salakieltä

  Tervapataa

  Koulua

  Lumilinnojen rakentamista

  Viimeinen pari uunista ulos

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Lapsuus
  • Lähiöt
  • Muistikuvia
  • muistitieto

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    2. 2

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    3. 3

      Kymmenet papit julistavat kasvoillaan vihkivänsä homoja, lesboja ja muunsukupuolisia, Helsingistä mukana kokonainen seurakunta – ”Tämä on eräänlainen kaapistatulo”

    4. 4

      AK-47-rynnäkkökiväärin kehittäneen Mihail Kalašnikovin patsaaseen päätyi vahingossa natsien ase

    5. 5

      Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

    6. 6

      ”Enkelihoito voi johtaa ojasta allikkoon” – Yhä useampi haluaa hoitaa mieltään, mutta epämääräiset pikaterapiat harmittavat psykologeja

    7. 7

      IFK teki valmentajalleen venäläisen tempun: Selin on kuin formulakuski kehnossa tallissa – yritä siinä nyt ajaa, kun auto ei kulje mihinkään

    8. 8

      Kaksi nuorta miestä asteli portaille, keskusteli hetken ja löi sitten itseään puukolla vatsaan, kertoo Eduskunnan turvallisuusjohtaja

    9. 9

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    10. 10

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    2. 2

      Kaksi nuorta miestä asteli portaille, keskusteli hetken ja löi sitten itseään puukolla vatsaan, kertoo Eduskunnan turvallisuusjohtaja

    3. 3

      Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

    4. 4

      Heti ensimmäinen yhteydenotto te-toimistosta oli uhkauskirje – Työttömiä kohdellaan kuin rikollisia

    5. 5

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    6. 6

      Kymmenet papit julistavat kasvoillaan vihkivänsä homoja, lesboja ja muunsukupuolisia, Helsingistä mukana kokonainen seurakunta – ”Tämä on eräänlainen kaapistatulo”

    7. 7

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    8. 8

      Facebookin isoin suomenkielinen feminismiryhmä kielsi islam- ja muslimiaiheiset keskustelut – Nyt ryhmän perustajat kertovat, miksi

    9. 9

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    10. 10

      ”Enkelihoito voi johtaa ojasta allikkoon” – Yhä useampi haluaa hoitaa mieltään, mutta epämääräiset pikaterapiat harmittavat psykologeja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    5. 5

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    6. 6

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    7. 7

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    8. 8

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    9. 9

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    10. 10

      Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

    11. Näytä lisää