"Että näille harakoille saa nauraa!"

Seija Riihimäki on hoitanut kotonaan lapsia jo 32 vuotta

 "Tykkään tästä. Tämä on mun homma", sanoo työstään perhepäivähoitaja Seija Riihimäki, 58, ja istahtaa sohvalle Helsingin Katajanokalla. Noin sekunnin päästä sohvalla kiehnäävät myös hoitolapset: Rosa Walden, 2, Emma Vuokila, 3 ja sisarukset Kauri, 3 ja Kiirna Hemminki, 2.

"Hienoja temppuja, mutta enää ei tarvitse esittää, muuten kohta joku itkee", rauhoittelee Riihimäki vieraista innostuneita lapsia.

"Eivät he aina ole näin villejä. Äskenkin leikkivät huoneessaan rauhallisesti isää ja kissaa. Äitiä ei ollut eivätkä lapset olleet vielä syntyneet. Että näille harakoille saa välillä nauraa!"

Riihimäki on ollut kunnallinen perhepäivähoitaja 32 vuotta. Hän aloitti saadakseen seuraa, kun omat lapset menivät kouluun ja mies oli paljon matkatöissä.

"Siitä ajasta vanhemmat ovat kehittyneet. He seuraavat lastensa hoitoa ja teen heidän kanssa hoito- ja kasvatussuunnitelmankin. Ennen kunnallista hoitoa oli niin vaikea saada, etteivät kiitolliset vanhemmat tohtineet sanoa mitään", hän muistelee.

Riihimäki houkuttelee alalle nuoria: "Ei tämä ole hirveää työtä. Ei ole työmatkoja ja saa ulkoilla täydellä palkalla. Hyvät esimiehet osaavat rakentaa ryhmän niin, ettei päivä tule kohtuuttoman pitkäksi. Sanelupolitiikkaa ei ole."

Työn yksinäisyys riippuu siitä, jääkö neljän seinän sisään. Riihimäki tapaa Katajanokan kuutta muuta perhepäivähoitajaa pihalla ja kahdesti viikossa "possutalossa" eli nuorisotalossa.

"Mutta ihmisistä pitää tykätä", Riihimäki evästää.

Riihimäellä on vielä viisi kuusi vuotta eläkeikään. Hän jatkaa työtään ehkä kauemminkin, jos terveys pysyy hyvänä.

Lapset ovat hänen hoidossaan yleensä vauvasta kouluikään. Entiset hoitolapset pitävät yhteyttä. "Tulevat nytkin glögille."

Riihimäki laatii päivän aikataulun muun muassa syönnistä, ulkoilusta ja nukkumisesta kuten myös 6-8 viikon ruokalistan vanhempien nähtäväksi.

"En tykkää boheemiperheistä. Kyllä lapsilla pitää olla tukka kammattu ja puhtaat sukkahousut", hän naurahtaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi