Gösta Stenmanin upea taidepalatsi avasi ovensa entisessä Aleksanterin kimnaasissa

Riikinkukon kortteliin tuli myös kilpailevan taidekauppiaan galleria

 Joulukuun alussa 1919 vietettiin taidekauppias Gösta Stenmanin taidepalatsin avajaisia. Koko maan kulttuurielämän kerma oli paikalla. Presidenttikin kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

Orkesteri ja kuoro esittivät Jean Sibeliuksen tilaisuuteen varta vasten säveltämän juhlakantaatin. Mestari itse johti orkesteria.

Taidepalatsi sai häikäistyneen vastaanoton.

"Arkkitehti Sjöström-vainajan aikoinaan piirustaman renessanssityylisen talon sisusta ei enää tarjoa jälkeäkään entisestä venäläisestä kimnaasikoulusta, jona se viimeksi oli, vaan että se uudessa uskossaan täyttää kaikki vaatimukset, mitä nykyaikaiselle taidepalatsille voi asettaa. "

"Ihmetellen astuu porraskäytävästä toiseen kerrokseen, jossa näyttelyhuoneet alkavat. Komea eteishalli hämmästyttää mittasuhteitten väljyydellä ja sisustuksen upeudella. Hienot vanhanaikaiset matot lattialla sekä täällä että kaikkialla. Tyylikkäät monisatavuotiset verhot ja vanhat hollantilaiset, italialaiset ja ranskalaiset taulut seinillä. Kaikki järjestettyinä taidolla ja aistilla, suuripiirteistä leimaa tavoittaen ja antaen. Saman kerroksen korkean ilmavista ja valoisista huoneista sitä paitsi eri osastoissa kotimaisten taiteilijaimme kokoelmia, joissa mm. Alb. Edelfelt, Fanny Churberg ja M. Enckell ovat edustetut", Helsingin Sanomat kirjoitti 2. joulukuuta 1919.

Stenman kunnosti taidepalatsikseen Aleksanterin poikakimnaasin talon Heikinkatu 10:ssä (nykyinen Mannerheimintie 6).

Suomen ensimmäinen venäläinen oppikoulu oli perustettu 1870 kenraalikuvernööri N. V. Adlerbergin aloitteesta ja keisarin nimenomaisesta kehotuksesta. Koulu ehti toimia talossa vuoteen 1913, jolloin Arkadiankadulle valmistui uusi komea koulutalo, nykyinen Eläinmuseo.

Tyhjilleen jäänyt kimnaasi siirtyi Stenmanin omistukseen syksyllä 1919. Korkea, avara juhlasali ja valoisat luokkahuoneet kunnostettiin taidesalongin käyttöön. Parin vuoden kuluttua taloon lisättiin yksi kerros ja ensimmäisessä kerroksessa avattiin elokuvateatteri sekä Palatsikahvila, jonka seiniä koristivat Antti Favénin pilapiirrokset. Kahvilassa esiintyi johtavien muusikoiden muodostama valio-orkesteri Martti Similän johdolla.

Gösta Stenman oli ollut kiinnostunut taiteesta jo kouluvuosinaan kotikaupungissa Oulussa. Helsinkiin muutettuaan hän kuitenkin aloitti lehtimiehen uransa Suomen Tietotoimiston toimittajana ja perusti pian oman uutistoimiston, jossa työskenteli myös Stenmanin vaimo Bertha.

Kiinnostusta taiteeseen uutistyö ei kuitenkaan laimentanut. Stenman tapasi taiteilijoita Brondan kahvilassa Eteläesplanadin varrella ja alkoi suunnitella oman taidekaupan perustamista. Ensimmäinen taidesalonki avattiin Erottajalla jo 1913. Siitä alkoi Gösta Stenmanin menestystarina.

Pian Stenman oli Suomen tunnetuin taidekauppias. Hän nosti kuuluisuuteen lahjakkaita taiteilijoita ja järjesti Erottajan salonkiinsa 1917 Helene Schjerfbeckin teosten näyttelyn, joka sai valtava yleisömenestyksen.

Hän tuki Tyko Sallista, jota Suomen Taiteilijaseura ei hyväksynyt jäsenekseen ja teki jo edesmenneen Fanny Churbergin maalauksista päivän puheenaiheen.

Taidekauppa vilkastui Helsingissä ja Stenman sai kilpailijan, kun hänen yhtiökumppaninaan 1916 aloittanut Ivar Hörhammer perusti oman taidesalongin, ensin Kasarmikadulle, sitten Keskuskadulle ja viimein Riikinkukon korttelin toiselle puolelle, Yrjönkatu 11:een.

Aikaisemmin Hörhammer oli toiminut myös politiikassa. Hän oli liittynyt Suomen Sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja oli puolueen varainhoitajana 1909-1916. Lehtimiehenä työskennellessään hän oli arvostellut kirjoituksissaan tsaarinvaltaa ja Venäjää. Tästä majesteettirikoksesta hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen vuoden 1915 lopulla.

Hörhammerin taidesalongin avajaisnäyttelyssä oli esillä Magnus Enckellin töitä syksyllä 1918. Kaikessa hiljaisuudessa yli 300 suomalaista ryijyä kokoelmiinsa kerännyt Hörhammer avasi myös ensimmäisen ryijynäyttelynsä, josta tuli Kööpenhaminassa 1919 pidetyn suomalaisen taiteen näyttelyn vetonaula.

Stenmania eivät kilpailijan hankkeet miellyttäneet. Hän pilkkasi Hörhammerin ryijyharrastusta. Ostettuaan Konttisen kehyskaupan Yrjönkadulta hän laittoi sen näyteikkunaan kyltin, jossa mainostettiin "hyvää valikoimaa kauniisti läpihiestyneistä hevosryijyistä", ja huomautettiin, että "hevosryijyt desinfioidaan halvalla Marian sairaalassa".

Hörhammer ei ilkeilystä pitänyt, mutta entiset riitakumppanit sopivat välinsä 1927, kun Gösta Stenmanin taidesalongin toiminta päättyi Heikinkadulla ja perhe muutti Ruotsiin. Siellä kuningas myönsi hänelle 1937 hovi-intendentin arvon.

Silloin Ivar Hörhammer oli Suomen johtava taidekauppias.

Lähteet:

Eino Krohn: Gösta Stenman - löytöretkeilijä taiteen maailmassa, WSOY 1970

Arja Hörhammer: Ivar Hörhammer 1884-1953

Svante Kuhlberg (toim.): Venäläiset kauppiaat Helsingin historiassa, Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys 2002

Helsingin kaupunginmuseon rakennustietokanta

Seuraavaksi Pyyn kortteli

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi