Katutaiteen kehystäjä etsii kauniita töhryjä

Betoniseinä Agricolankujalla Helsingin Kalliossa on täynnä epämääräistä sotkua. Sotkun keskellä on yksi sapluunan läpi ruiskutettu teos, jossa on naisen kasvot.

Reetta Nisonen kaivaa laukustaan sprayllä kultaamansa kehykset ja painaa ne teoksen ympärille. "Kehystän sellaista, mitä mieluusti katsoisin kaupungissa. Kehyksien kanssa olen omavaltainen näyttelykuraattori."

Nisonen on kehystänyt kesästä asti julkisista tiloista löytämiään töitä.

Se on hänen kannanottonsa Helsingin katukuvaan, josta siivotaan nollatoleranssi-periaatteella kaikki töhryt sitä mukaa kuin ne ilmestyvät.

Nisosen kehystämistä töistä vain kaksi on säilynyt. Sunnuntaina lukumäärä nousi ainakin hetkellisesti kolmeen.

Nisosta harmittaa, että julkisissa tiloissa ei pääse sanomaan mitään, jos ei omista runsaasti rahaa. "Onhan se absurdia, että mainokset eivät häiritse ketään, koska niihin on totuttu. Mutta graffiteista hermostutaan heti", Nisonen kärjistää.

Taidekasvatuksen opiskelijan mielestä katukuvaan tarvitaan omaehtoista taidetta, eikä kaikkia graffiteja voi kutsua töhryiksi. "Tämä on vakavasti otettava kulttuurin ilmentymä, joka yritetään hiljentää ikään kuin se ei olisi oleellinen. Se on vain tervettä, että nuoret haluavat näkyä ja kuulua."

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi