Kenkäkauppaa kolmannessa polvessa

Tsaarin armeijan suutari perusti kenkäkaupan sata vuotta sitten

  Timo Nummi seisoo vanhan koristeellisen kassakoneensa takana Kenkä-Sainion myymälässä Simonlinnassa. Siinä hän on seissyt yli 45 vuotta.

Kenkäkauppiaan uraa hän harjoitteli jo 15-vuotiaana koululaisena, kun perheen yritys siirtyi Simonkadulle Hotelli Helsingin alakerrasta 1962. Vanhat helsinkiläiset tuntevat Sainion kenkäkaupan jo Heimolan talosta, jossa se toimi 1910-1930.

Sainion kenkäkaupan perusti Timo Nummen isoisä, Kaarle Heikki Sainio 1902. Hän oli oppinut suutarintaidot kyläsuutarin huutolaispoikana Ruovedellä 1890-luvulla.

Nuorena miehenä hän lähti Helsinkiin 1895 ja sai töitä Venäjän armeijan suutarinverstaassa Turun kasarmissa. Oman suutarinverstaan hän perusti Katajanokalle 1900 ja alkoi valmistaa kenkiä venäläisille upseeriperheille.

Pian Kaarle Sainio teki kenkiä myyntiinkin. Vaimo Wilhelmina myi niitä suutarinliikkeen etuhuoneessa. Takahuoneessa oli verstas ja perheen asunto. Viisi lasta syntyi, samassa tilassa elettiin.

1910 K. H. Sainion kenkäkauppa siirtyi lähemmäs liikekeskustaa Heimolan taloon Hallituskadulle.

Suomen itsenäistymisen jälkeen elettiin levottomia aikoja ja Sainiotkin saivat kokea ne karvaasti. Sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 valtaa pitivät punaiset. Huhtikuussa valta vaihtui valkoisille.

"Ensin tulivat punaiset ja veivät varastosta kaikki miesten saappaat. Lupasivat korvata kaiken. Sitten tulivat valkoiset keväällä 1918 ja tekivät samoin. Korvaukset jäivät saamatta", Timo Nummi kertoo.

Isoisän vielä eläessä kauppa siirtyi Heimolan talosta Hotelli Helsingin pohjakerrokseen. Simonkadulla liikkeen nimi muuttui Kenkä-Sainioksi.

"Isoisän kuoltua 1937 kauppa siirtyi vanhimmalle tyttärelle, äidilleni Kerttu Sainiolle. Isäni Hannes Nummi tuli äidin avuksi jatkosodan jälkeen 1946. Äidin jäätyä eläkkeelle 1974 kauppa tuli minun hoitooni. "

Timo Nummelle kenkäkauppa lankesi luonnostaan. Hän oli perheen ainoa lapsi ja perheyritys tarvitsi jatkajaa.

"Kun koulunkäynti ei oikein maittanut, tulin tänne töihin. Juoksin pankissa ja postissa, siivosin, pesin näyteikkunat joka päivä, myin lastenkenkiä", Timo Nummi muistelee myyjänuransa alkuaikoja.

Vapaa-aikaa nuorelle miehelle ei juuri jäänyt, sillä kauppaan tultiin aamulla ja illalla lähdettiin. Vapaata oli vain sunnuntaisin.

Kenkäkauppiaan ammatti oli kuitenkin verissä.

Kluuvikadun myymälän seinällä oli isoisän taulu lasikehyksissä. Taulussa oli lause "Osta aina parasta saatavana olevaa. Se tulee loppujen lopuksi halvimmaksi".

Kenkä-Sainiossa isoisän taulu muistetaan. Siellä myydään suomalaisia kenkiä. Niissä on oltava hyvä lesti. Mallit ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen.

"Keskusta on täynnä trendipaikkoja nuorisolle. Me myymme kenkiä, jotka ovat hyviä jalkaan ja sopivia käyttöön. Parempi olla vähän ruma silmälle kuin huono jalalle", Timo Nummi sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi