Mitä teimme Jokelassa?

 En tunnista Jokelassa kerättävän adressin kritiikistä Helsingin Sanomien toimittajia ja kuvaajia. Keskustelu aiheesta on kuitenkin erittäin tärkeää.

Työskentelimme Jokelassa samalla tavalla kuin muulloinkin: esittelemme itsemme niille, joilta kysymme jotakin tai joita haluamme haastatella. Jokelassa kysyimme nuorilta, haluavatko he ja jaksavatko he puhua kanssamme. Monet eivät halunneet.

Emme painostaneet emmekä maanitelleet heitä toimimaan vasten tuntojaan, emmekä salakuunnelleet ketään. Näin toimimme myös koululaisten vanhempien kanssa.

Osa kriisin hoitoon osallistuneista aikuisista suhtautui toimittajien ja kuvaajien läsnäoloon kielteisesti, mutta esimerkiksi monitoimitalon johto toimi täysin neutraalisti ja antoi käyttöömme työtilan.

Kun sivistystoimen johtaja pyysi tiedotusvälineiden edustajia poistumaan kirkossa pidetystä tiedotustilaisuudesta, noudatimme kehotusta. Kuvaaja otti tiedotustilaisuudesta kuvia eteisessä lasiovien läpi niin, ettei kuvaaminen häirinnyt, eikä osallistujia voinut tunnistaa.

Helsingin Sanomat haluaa antaa yhteiskunnan tapahtumista todenmukaisen kuvan. Myös onnettomuuksista uutisoiminen on tärkeää, jotta lukijat ja kansalaiset pystyvät muodostamaan asioista omat näkemyksensä ja tekemään omat johtopäätöksensä. Päättäjät saavat tiedotusvälineistä aineksia päätöksentekoon ja asioiden korjaamiseen.

Onnettomuuksista lukeminen voi toimia kollektiivisena tapana osallistua kanssaihmisten suruun. Joillekin tapahtumista kertominen voi toimia terapiana.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi