NÄKÖKULMA

Vantaan näköinen kaupunkijuhla

Julkaistu: 16.5.2008 lehdessä osastolla Kaupunki

Teppo Moisio teppo.moisio@hs.fi
Kirjoittaja on Vantaan politiikkaa seuraava Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja.

Vantaa vietti eilen Vantaan päivää. Onnea vaan, näin päivän myöhässä. Valitettavasti en ennättänyt osallistua juhliin. Onneksi ne jatkuvat lauantaihin asti.

Tai jos ihan totta puhutaan, en taida osallistua juhliin loppuviikostakaan. En ole oikein löytänyt ohjelmatarjonnasta mitään, minkä tällainen vähän alle kolmekymppinen, junantuoma kalliolaisdinkku tuntisi omakseen.

Vaan eipä se taida olla tarkoituskaan.

Vantaa on Helsingin pohjoispuolinen, vajaan 200000 asukkaan nukkumalähiö. Se on mahtava ja rauhallinen paikka lapsiperheelle, joka haluaa asua kerrostalossa luontoa lähellä, mutta kuitenkin aivan pääkaupunkiseudun ytimen tuntumassa. On harrastusmahdollisuuksia lapsille, pöpelikköjä, joissa kirmata ja peltoja lievittämään koti-ikävää.

Tämä näkyy myös Vantaan kaupunkijuhlien ohjelmassa. On lastenteatteria, satusirkusta, tanssiopiston oppilaiden esityksiä. On vesijumppaa, kansanmusiikkiesitystä ja käsityökoulun näyttelyä.

Vantaan ensimmäiset kaupunkijuhlat näyttävät ihan Vantaalta.

Kiusallista kyllä, kovin harva haluaa tuntea olevansa vantaalainen. Tästä kertoo sekin, että kun aikuisopisto järjesti kaupunkijuhlille kokkikurssin Vantaan päivän ruuista, kukaan ei ilmoittautunut.

Vantaalla kun ei ole oikein mitään, mikä loisi yhteistunnetta. Toisin kuin Espoossa, Vantaalla ei ole kovaa jääkiekon liigajoukkuetta, ei kaupunginteatteria, ei omaa taidemuseota. Vantaan urheiluseurojen ja taidekoulujen osa on kasvattaa nuoria huippukiekkoilijoita, muusikkoja ja taiteilijoita muiden kaupunkien tarpeisiin.

Vantaan kaupunkijuhlista on määrä tulla jokavuotinen perinne, joka luo ylpeyttä vantaalaisuudesta. "Pinnan alla käy kuhina, kun kulttuurikaupunki herää", juhlien äiti, kulttuurijohtaja Iiris Lehtonen kuvaili juhlien alla.

Taidan jäädä odottelemaan, että kulttuurikaupunki on hörpännyt kupin aamukahvia ja heräillyt rauhassa.

Kymmenen vuoden päästä en ole enää nuori kalliolaisdinkku, eikä Vantaakaan varmasti nykyisensä. Silloin Vantaan näköinen kaupunkijuhlakin näyttää ihan erilaiselta Vantaalta.