19.10.2008
"Koulutuspolitiikka on kuin tieteisromaanista"
Onko korkeakoulupolitiikan suunta oikea?
Keskustele aiheesta
Oppilaitokset ovat jääneet ajastaan jälkeen eivätkä pysty vastaamaan uudenlaisen kysynnän haasteisiin. Koulutuslaitoksia täytyy yhdistää ja opetusta suunnitella kustannustehokkaasti kuin teollista toimintaa.
Opetuksen on vastattava talouselämän, teollisuuden ja valtionhallinnon koulutustarpeita. Luonnontieteellis-teknillistä, kauppatieteellistä ja taloudellisesti kannattaviin sovelluksiin tähtäävää taideteollista opetusta kehitetään.
Näitä koulutusaloja koordinoimaan perustetaan "koulutuspankkiyhtiö". Se sopeutuu "opetustuotannollisten suoritteiden kysyntään" kasvattamalla tarpeen mukaan uudenlaisia haaroja. Valtion huoleksi jää koulutusalojen leikkaaminen, karsiminen ja järjestely.
Pian uusi koulutuspankkiyhtiö listautuu pörssiin. Sen hallitukseen kuuluu valtion ja talouselämän edustajia, ja yhtiön toimia valvoo hallituksen nimeämä tarkastaja.
Edellä olevat kappaleet eivät ole Taideteollisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun ensi vuonna aloittavan yhteenliittymän, Aalto-yliopiston, suunnitteluasiakirjoista, vaikka niin voisi luulla. Yksityiskohdat ovat Jules Vernen 1860-luvulla kirjoittamasta tieteiskirjasta Pariisi 1900-luvulla.
Teosta ei Vernen elinaikana julkaistu. Kustantaja ei pitänyt uhkakuvaa uskottavana, vaan kirjoitti hylkäämänsä käsikirjoituksen marginaaliin: "Oletteko hullu?"
Yliopistoväen on kuitenkin helppo poimia Vernen ennustuksista tuttuja piirteitä. Suomalainen korkeakoulupolitiikka on kuin vanhasta tieteisromaanista. Suomessa puhutaan hajanaisen korkeakouluverkoston tiivistämisestä huippututkimuksen nimissä ja korostetaan elinkeinoelämän kanssa tehtävää yhteistyötä.
Korkeakoulujärjestelmän tulevaisuus suunnitellaan suljettujen ovien takana, ja suunnittelupöydässä istuu virkailijoita, joiden akateemisen maailman tuntemus ei aina ole hyvä, mutta joilla on tarve perustella omaa tarpeellisuuttaan. Tiedepolitiikan uutta aaltoa esitellään edistyksenä, joka tehostaisi yliopistojen toimintaa.
Korkeakoulupoliittista suunnittelua vaivaavat yhteen totuuteen uskominen ja historiallisen muistin menetys.
Verne kirjoitti oman tekstinsä uhkakuvaksi siitä, mihin humanistisen koulutuksen väheksyminen ja yliopistojen kehittämisen laiminlyöminen voivat johtaa. Romaanin päähenkilö Michel rustaa latinankielisiä runoja, joista Koulutuspankkiyhtiö myöntää hänelle palkinnoksi Skepsiksen huuhaa-palkintoa vastaavan arvolauseen. Vaikka Michelin luku- ja kirjoitustaito alkavat Vernen kuvaamassa maailmassa olla jo harvinaisia, niille ei ole kysyntää.
Niiden, jotka nyt maalailevat seuraavien vuosikymmenten suomalaista korkeakoulurakennetta, kannattaisi tutustua Vernen teokseen. Tulevaisuusvisioiden arvo ei perustu ennustusten osuvuuteen vaan riskien ja mahdollisuuksien tunnistamiseen.
Miltä näyttäisi tieteisromaani nimeltään 2000-luvun suomalainen yliopisto? Nykyistä suomalaista korkeakoulupolitiikkaa analysoiva Verne voisi hyvin tarinoida koulutuspankkiyhtiöstä. Vernen esittelemien kaltaisista yliopistojärjestelmän uhkakuvista on jo pitkään keskusteltu paitsi julkisuudessa myös yliopistotyöläisten kesken. Tutkimukseen ja opetukseen varattua työaikaa kuluu yhä enemmän raportointiin, sidosryhmäsuhteiden hoitoon, arviointiin, palaverointiin ja "työn kehittämiseen". Asiantuntijaorganisaation työtä uudistetaan luomalla kuuliaisuuteen perustuvia arvoasteikkoja ja hyödyntämällä liike-elämästä poimittuja oppeja, jotka yksityisissä yrityksissä on jo hylätty.
2000-luvun suomalaisen yliopiston uhkakuvia maalailevassa tieteisromaanissa Korkeasaaren eläimet olisivat kuolleet ilmastonmuutoshäiriöissä. Paikka olisi muutettu luovaksi eläintarhaksi. Siellä insinöörit, ekonomit ja muotoilijat saisivat valvotuissa oloissa tiimiytyä ja kehitellä kaupallistettavia keksintöjä. Yleisö pääsisi seuraamaan saaren innovointinäytöksiä.
Yhtä lailla Verne saattaisi kirjoittaa satiirin maasta, jossa joka kunnalla olisi oma huippuyliopistonsa tiedepuistoineen ja yrityskiihdyttimineen. Kuntien määrä tosin olisi pienempi. Maan uusi slogan kuuluisi: "Tuhansien korkeakoulujen maa." Kirjan eksentrinen päähenkilö saisi idean hännänhuippuyliopiston perustamisesta. Sinne kerättäisiin epäajankohtaisista aiheista kiinnostuneet tutkijat.
Suomalaisen korkeakouluopetuksen tulevaisuutta on viime vuosikymmeninä muutettu monilla kauaskantoisilla päätöksillä. Suomeen on muun muassa luotu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen duaalimalli. Yliopistojen tutkinnonuudistuksella on tavoiteltu tehokkaampaa ja nopeampaa opiskelua.
Yliopistojen tulevaisuuden suunnittelijoiden olisi hyvä perehtyä yliopistoja koskevan tulevaisuusajattelun historiaan. Toteutunut tulevaisuus on usein ennenkin poikennut siitä, mikä uudistuksen suunnittelijoiden kirjoituspöydällä on näyttänyt mahdolliselta tai todennäköiseltä. 1900-luvun Pariisiin ei tullut koulutuspankkiyhtiötä vaan sivistysyliopisto. Mitä tapahtuu Suomessa? Mistä uuden yliopistosysteemin suunnittelijat tietävät tällä kertaa ratsastavansa oikealla aallolla?
ANNA SIVULA
JAAKKO SUOMINEN
Sivula on filosofian tohtori ja historian lehtori, Suominen filosofian tohtori ja digitaalisen kulttuurin professori. Molemmat työskentelevät Turun yliopiston Porin-yksikössä.
Keskustele aiheesta
|
|
Jassoo
Uno Cygnaeus | 19.10.2008 10:25
|
|
Tästä kirjoituksesta opin ja ymmärsin seuraavat asiat.
Korkeakoululaitoksen tulevaisuutta suunnittelee osittain epäpätevä virkamiesjoukko.
Jules Verne kirjoitti jo 1800-luvulla jotain yliopisto-opetuksesta.
Verne saattaisi kirjoittaa satiirin huippuyliopistoista ja yrityspuistoista sekä että Korkeasaarella ja Suomen korkeakoulu-uudistuksella on jotain yhteistä.
|
|
|
|
|
|
Mielivalta lisääntyy!
maallikko | 19.10.2008 10:30
|
|
Sarkomaan mallissa on laitoksille annettu lisää vapauksia=mielivaltaa.
Elikkä tärkeät virat täytetään kutsumenettelyllä ilman virkojen julistamista hakuun.
Näinollen vallassa oleva ompeluseura täydentyy sisäisesti suosikkiperiaatteella eikä pätevimmille mahdollisille edes anneta mahdollisuutta.
Jos virat olisivat avoinna ja päätöksistä olisi valitusmahdollisuus tuomioistuimeen,olisi oikeudenmukaisuudella ja laillisuudella jokin mahdollisuus pitää mielivalta kurissa.
Jo tänäkin päivänä tilanne on pelottava,professorinvirat täytetään miltei poikkeuksetta normaalin hakumenettelyn ulkopuolella.
Mielivaltainen käytäntö tuhoaa korkeakoululaitoksemme perustat!
|
|
|
|
|
|
Koulutuksen vastattava kysyntää
Erik | 19.10.2008 10:49
|
|
Jotkut haikailevat, että ihmisen tulee saada opiskella mitä haluaa ja valtion pitää sitten vielä työllistääkin. Kun sitten opiskellaan mitä vaan, pitää ulkomailta tuottaa väkeä tekemään tarpeelliset työt. Kyllä tässäkin asiassa tarvitaan omistajaohjausta (omistaja=veronmaksaja).
|
|
|
|
|
|
Pelkkä raha ei tee koulutuspolitiikkaa
Pätkätyömaisteri | 19.10.2008 10:56
|
|
Kirjoittajat taiteilevat vaikealla sarkasmin tyylilajilla ja valitettavasti sen vaikeus paljastuu Sarkomaan vastauksessa.
Itse yliopistomaailmaa viime laman ajoista seuranneena, voin allekirjoittaa Vernen ennustusten toteutumisen. Sarkomaa sekä opetusministeriö on unohtanut kaavailuissaan tavoitteet. Mihin meitä koulutetaan ja mitä nopeammilla valmistumisajoilla saavutetaan?
Jo nyt teollisuuden tarvitsemilla aloilla on opiskelijapulaa ja toisaalta huonosti työelämässä sovellettaville ns. yleissivistäville aloille on tunkua. Duaalimalli vain syventää työmarkkinoiden hämmennystä. Esim. bio- ja ympäristöpuolella lähes jokaista vähänkään aihetta sivuavaa avointa amk-tasoista työpaikkaa hakee pääkaupunkiseudulla 50-70 hakijaa, joista 20% voi olla väitelleitä... Samaan aikaan ympäristöhallintoa ajetaan alas muun valtionhallinnon lailla, eikä uusia asiantuntijoita siis tarvita. Henkilöstömäärältään ainoa kasvussa ollut ministeriö on muuten valtiovarainministeriö, joten asiantuntemuksesta säästetään nyt asiantuntevasti.
Urapolku yliopstossa on kannatettava asia, mutta kun nykytilanteessa jokaiselle portaalle jonottaa "virkakarusellissa" noin neljä pätevää kandidaattia, tulee tilanteen purkaminen olemaan hankalaa. Ulkopuolisen rahoituksen lisääntyminen ei muuta pakastevirkakierrettä miksikään. Aloilla, joilla tehdään kansainvälistä huippututkimusta tarvitaan riittävä joukko opiskelijoita "kriittisen massan" saavuttamiseksi, mutta mihin tuo massa työllistyy, kun asiantuntijatöitä ei monilla aloilla ole ja amk-puolelta koulutetaan samaan aikaan työelämän tarpeisiin suorittavan tason asiantuntijoita.
|
|
|
|
|
|
Sosiaalipolitiikkaa jo kokeiltukin
Olavi Jukarainen | 19.10.2008 13:17
|
|
Koulutuspoliittinen ajattelu Suomessa on todella kuin tieteisromaanista. Vain välittömästi rahaksi (työnantajan rahaksi) muutettavissa oleva koulutus on tarpeellista.
Mutta sama ajatteluhan meillä tuosta kannattavuudesta meillä on myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Suunta tosin ei ole tieteisromaanin suunta, vaan paluuta vanhaan. Kilpailutus = kunnan vaivaisten huutokauppa. Tuottavuuskriteerit terveydenhoitoon = vain työelämään palautettavissa olevat hoidetaan.
|
|
|
|
|
|
Verne osui oikeaan
Scrooge | 19.10.2008 14:18
|
|
Verne ei todellakaan erehtynyt kuin 100 vuotta. Kirjan nimi olisi pitänyt olla "Helsinki 2000-luvulla". Teknologista kirjoittamisesta arvostetaan, mutta humanistiset aineet nähdään veronmaksajista loisimisena.
|
|
|
|
|
|
Mätäpaiseet puhki!
maallikko | 19.10.2008 14:51
|
|
Korkeakoululaitokseen on päässyt kehittymään"mätäpaiseita"sisäisen riippumattomuuden varjolla.
Korkeakoululaitoksen ja Akatemian ympärillä on suljettu porukka joka jakaa virat ja tekee rahoituspäätökset ilman että päätöksien oikeudenmukaisuuteen voitaisiin puuttua.
Virkoja ei aseteta edes auki joten pätevimmillä hakijoilla ei ole teoreettistakaan mahdollisuutta päästä kisaan mukaan.
Asian mahdollistaa korkeakouluja ja akatemiaa koskeva poikkeuslaki joka ei salli päätöksistä valitettavan.
Nyt Sarkomaa yrittää saada asioita vielä enemmän väärään suuntaan,Aalto-opiston sääteissä yritetään poistaa viimeisetkin kähmintäesteet.
Ainut tapa saada tutkimus-ja kehitystyöhön pätevin mahdollinen porukka on saattaa kaikki virat ja rahoituspäätökset normaalin lainsäädännön piiriin ilman mitään poikkeuskähmintäoikeuksia.
Kun päätöksistä on mahdollista valittaa tuomioistuimiin vähenevät kähmintäyritykset ja pätevimmät tutkijat ja viranhaltijat pääsevät johtamaan tieteentekoa.
Nyt pitäisi myös päättäjienkin nähdä että korkeakoululaitos voi olla vain yhteiskunnan rahoituksen varassa.Aalto-opiston sponsorit taitavat olla vararikossa ennenkuin opistoa on saatu edes alkuun.
|
|
|
|
|
|
Mätäpaiseet puhki!
maallikko | 19.10.2008 14:58
|
|
Korkeakoululaitokseen on päässyt kehittymään"mätäpaiseita"sisäisen riippumattomuuden varjolla.
Korkeakoululaitoksen ja Akatemian ympärillä on suljettu porukka joka jakaa virat ja tekee rahoituspäätökset ilman että päätöksien oikeudenmukaisuuteen voitaisiin puuttua.
Virkoja ei aseteta edes auki joten pätevimmillä hakijoilla ei ole teoreettistakaan mahdollisuutta päästä kisaan mukaan.
Asian mahdollistaa korkeakouluja ja akatemiaa koskeva poikkeuslaki joka ei salli päätöksistä valitettavan.
Nyt Sarkomaa yrittää saada asioita vielä enemmän väärään suuntaan,Aalto-opiston sääteissä yritetään poistaa viimeisetkin kähmintäesteet.
Ainut tapa saada tutkimus-ja kehitystyöhön pätevin mahdollinen porukka on saattaa kaikki virat ja rahoituspäätökset normaalin lainsäädännön piiriin ilman mitään poikkeuskähmintäoikeuksia.
Kun päätöksistä on mahdollista valittaa tuomioistuimiin vähenevät kähmintäyritykset ja pätevimmät tutkijat ja viranhaltijat pääsevät johtamaan tieteentekoa.
Nyt pitäisi myös päättäjienkin nähdä että korkeakoululaitos voi olla vain yhteiskunnan rahoituksen varassa.Aalto-opiston sponsorit taitavat olla vararikossa ennenkuin opistoa on saatu edes alkuun.
|
|
|
|
|
|
Muutama ehdotus
Joe | 19.10.2008 19:21
|
|
Olipa tassa visionaarinen avaus, ei ensimmaistakaan parannusideaa.
Yliopistojen kehittamisen tavoitteiksi kannattaa naemma siis ottaa tutkimuksen ja opetuksen maksimaalinen hajauttaminen Porin kaltaisiin "kaupunkeihin" ja opiskeluaikojen pidentaminen. Hyva hyva!!
Mitapa jos:
-luotaisiin Suomeen edes yksi yliopisto, joka tunnetaan maan rajojen ulkopuolella ja joka houkuttelee maahan todellisia tutkimuksen huippuja.
-tehostettaisiin opiskelua parantamalla opetusta (lisaamalla opetusresursseja) ja motivoimalla keppi/porkkana-jarjestelyin opiskelijoita keskittymaan opiskeluun ja valmistumaan jarkevassa ajassa (4-5 vuotta).
-rahoitettaisiin yliopistoja laadun, ei tutkintojen maaran, hallinnollisten jarjestelyjen tai aluepolitiikan, perusteella. Kaikki arvioinnit annettaisiin ulkopuolisten riippumattomien paneelien tehtavaksi.
-hyvaksyttaisiin se, etta Suomessa riittaa n. 5 yliopistoa, joka kylaan sellaista ei todellakaan tarvita.
-hyvaksyttaisiin se, etta koko ikaluokkaa ei ole viisasta kouluttaa tohtoreiksi, vaan vain kykenevimmat yksilot. Koulutettaisiin heidat hyvin - humanistisia aloja unohtamatta. Hyvaksytaan se, etta keskitasoa huonompi akateeminen tutkimus ei hyodyta juuri ketaan.
-tehtaisiin ammattikorkeakoulutuksesta oikeasti houkutteleva vaihtoehto niille, jotka haluavat korkeatasoisen kaytannonlaheisemman, elinkeinoelaman tarpeita vastaavan, koulutuksen (ja lihavan palkkapussin teollisuuden palveluksessa).
Naiden uudistusten tavoitteena olisi:
-parantaa yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen laatua
-parantaa teollisuuden tarpeita palvelevan koulutuksen laatua ja maaraa
-poistaa yliopisto-opiskelusta tyhjakayntia ja turhaa yliopistolla notkumista
|
|
|
|
|
|
Poistakaa vääryydet
Valhe | 19.10.2008 19:37
|
|
Oppilaitoksissa ja opiskelumaailmassa (lukio, yliopisto) ollaan yhä vähintään 1800-luvulla.
Niiden arvomaailma (silloin myös koulutuspolitiikan arvomaailma) on edelleen täysin vinoutunut ja vääristynyt. Arvomaailma ei vastaa mitenkään Suomen ja sen asukkaiden arvomaailmaa. Se vastaa etuoikeutettujen arvoja edelleen 2000-luvun Suomessa.
Oikeistolaisuus, porvarillisuus ja patriarkaalisuus ovat hallitsevia koko järjestelmässä, opetuksessa ja loppututkinnoissa (esim. yo-koe on pelkkä laskelmoinnin tulos, se on luonnotonta, moraalin ja hyvän ihmisyyden vastaista). Oikeistolaisuus, porvarillisuus ja patriarkaalisuus edustavat siis yhä vaan vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa maamme opiskelujärjestelmässä. Asia tiedostetaan, mutta vuosisadoista toiseen näille perusvääristymille ei kuitenkaan tehdä mitään.
Oppilaitokset ovat vankila- ja sairaalamaisia kontrollin ja pelon täytteisiä laitoksia. Opiskelusta on tullut kuolemanvakavaa, kuin paratumatonta sairautta. Opiskelijat kokevat syntyneensä elämään vain koulua, työtä ja markkinoita varten. Se on väärin. Synnymme elämää varten.
Oppilaitoksien pakkotahtisuus, tehokkuusajattelu ja kiire (opetusajan ja sisältöjen välinen vääryys eli liian paljon mahdutetaan väkipakolla liian vähään aikaan) eivät sovi oppimiseen ja ihmiselle. Läksyjä on niin paljon, että se vie kaiken muun ajan ja ihmiset masentuvat ja sekoavat, kun elämä on vain koulua ja opiskelua. Opettajat masentuvat liian vähäisestä opetusajasta sisältöjen suhteen. Sekä oppilaita että opettajia masentaa ikivanhat opetusmenetelmät. Ei opettajalta oikeasti opi lähes mitään. Opiskelijat oppisivat edes jotain oikeasti toisiltaan vuorovaikuksessa, mutta sitä ei ole. Ei opettajan ääni ole tärkeä, vaan opiskelijoiden.
Järjestelmä on nöyryyttävä ja ala-arvoinen. Onko sen joku suunnitellut? Sehän on mielivaltainen.
Suomen tulokset PISA-tutkimuksissa on kyseenalaistettava. Ne ovat suurelta osin valhetta, joiden taakse kätkeytyy pimeää Suomea.
|
|
|
|
|
|
Menestys taattu
Apollo | 19.10.2008 21:09
|
|
" koulutusaloja koordinoimaan perustetaan "koulutuspankkiyhtiö" "
Jos "koordinointiin" käytetään nimen lisäksi muitakin pankkialan viisauksiam on menestys taattu. Pankkiyhtiöiden ansiolistaan voidaan takuuvarmasti liittää kansallinen ja maailmanlaajuinen kaaos ja lama 15 v välein. Kuvaan kuuluu lisäksi se, että töpeksijät palkitaan kullalla ja mirhamilla, ja kansa maksaa.
|
|
|
|
|
|
Hyvä Sari
Matti | 19.10.2008 21:18
|
|
Raivio aikoinaan sanoi, että yliopiston uudistamiseen tarvitaan vahva poliittinen ohjaus. Asialla on kiire, ei yhteiskunta kestä tällaista työttömiksi kouluttamista. Kyllä humanisteilla on mukavampaa, jos heitä on vähemmän.
|
|
|
|
|
|
Yliopistolla liikaa tehtäviä
Heikki | 19.10.2008 21:36
|
|
Yliopistoilta vaaditaan korketasoista opetusta ja tutkimusta. Lisäksi niiden pitäisi synnyttää alueelle työpaikkoja ja auttaa paikallista teollisuutta. Viimeaikoina vaatimuslistaan on lisätty innovaatiot. Ei mikään laitos pysty toteuttamaan näitä kaikkia tavoitteita ainakaan hyvin.
Pitää hyväksyä tosiasia, että yliopistolaitosta pitää kehittää radikaalisti ja antaa niiden erikoistua esim. korketaisoiseen tieteeseen ja innovaatiohin. Tämä voitaisiin tehdä esim. keskittämällä suurin osa nykyistä Akatemian (alan) huippuyksiköistä yhteen yliopistoon ja heittää keskivertoyksiköt pois. Näin saataisiin Suomeen edes yksi yliopisto, joka voisi houkutella lahjakkaita opiskelijoita ympäri maailmaa. Huippuyliopistoa ei ole vaan on paikka, missä professorit, tutkijat ja opiskelijat ovat lahjakkaita ja huippuja maailman mitassa.
Yliopiston yhteydessä pitäisi olla rinnakkainen innovaatioihin tähtäävä laitos, jossa ei ei opeta, mutta missä ohjataan esim. väitöskirjaopiskelijoita. Tässä yliopistossa on turha antaa perusopetusta, vaan sinne tullaan muista yliopistosta esim. kahden vuoden opiskelujen jälkeen. Tietysti toisella tapaa erikoistuneita yliopistoja tarvitaan myös.
Yliopisto pitäisi olla riippumaton suhteessa valtiovaltaan ja teollisuuteen. Innovaatioyksikkö sen sijaan tekisi yhteistyötä teollisuuden kanssa. Yliopiston tavoitteena on vain opetus ja tiede. Siellä meritoidutaan huippujulkaisuilla. Innovaatioyksikön perustehtävä on synnyttää tieteen lisäksi keksintöjä ja innovaatiota. Alueen ja jopa Suomen kehittäminen jätetään unholaan ja kaikki työ tähtää kansainvälisesti korketasoiseen tieteeseen ja innovaatioihin.
Nykyinen yliopistolaitos on syntynyt 1800-luvulla ja auttamattomasti vanhentunut. Sitä yritetään paikata monin tavoin vastamaan nykyajan haasteita, mutta tulokset eivät ole vakuuttavia. Suomessa pitäisi unohtaa Pisa-tutkimus ja voimme röyhistellä rintaamme vasta kun jossain Suomen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta saadaan Nobelin palkinto. Sillä onko saaja ulkomainen vai suomalainen ei ole mitään merkitystä.
Nykyään tiedetään jo paljon kuinka ja ketkä synnyttävät innovaatiota. Eiköhän päättäjien pitäisi jo vihdoin tehdä päätökset tieteelliseen tutkimukseen perustuen. Vaikka Vernen teosten lukeminen on varmaan hyödyllistä, on oikeiden tekojen pohjaksi lukematon määrä todistettua tietoa. Toivottavasti innovaatioyliopiston kehitämisestä päättävistä henkilöistä edes yksi on innovatiivinen. Ehkä tämä on liian paljon vaadittu.
|
|
|
|
|
|
Muutoksen oltava kytketty todellisuuteen
azaris | 20.10.2008 1:14
|
|
Mitapa jos:
-luotaisiin Suomeen edes yksi yliopisto, joka tunnetaan maan rajojen ulkopuolella ja joka houkuttelee maahan todellisia tutkimuksen huippuja.
Hyvä tavoite, mutta kuinka saavuttaa tämä käytännössä? Suomalaisilla yliopistoilla ei ole varaa maksaa tutkijoille kilpailukykyisiä palkkoja. Esimerkiksi Englannissa tai Sveitsissä on tarjolla runsaasti huomattavasti houkuttelevampia vakansseja, ja sielläkin on vaikea löytää todella päteviä ihmisiä. Mitenkä sitten kylmään Suomeen?
-tehostettaisiin opiskelua parantamalla opetusta (lisaamalla opetusresursseja) ja motivoimalla keppi/porkkana-jarjestelyin opiskelijoita keskittymaan opiskeluun ja valmistumaan jarkevassa ajassa (4-5 vuotta).
Toisaalta pitäisi tehdä huippututkimusta, mutta toisaalta keskittyä opettamiseen? Tajuat kai, että samat professorit/tutkijat vastaavat sekä opetuksesta että tutkimuksesta. Ratkaisu lienee opiskelijamäärän dramaattinen leikkaaminen. Viisi vuotta maisterintutkintoon on kuitenkin melko tiukka aikaraja, jos otetaan huomioon olematon opintotuki ja siitä aiheutuva tarve työn tekoon opintojen ohella.
-rahoitettaisiin yliopistoja laadun, ei tutkintojen maaran, hallinnollisten jarjestelyjen tai aluepolitiikan, perusteella. Kaikki arvioinnit annettaisiin ulkopuolisten riippumattomien paneelien tehtavaksi.
Mistä näitä paneelejä löytyy ja mitä ne oikein tajuavat huippututkimuksesta? Jokin virkamiespoppoo laskemaan tunnuslukuja julkaisujen lukumäärän perusteella? Esim. nykyinen yliopistojen laadunvarmistusjärjestelmä on pelkkä vitsi.
-tehtaisiin ammattikorkeakoulutuksesta oikeasti houkutteleva vaihtoehto niille, jotka haluavat korkeatasoisen kaytannonlaheisemman, elinkeinoelaman tarpeita vastaavan, koulutuksen (ja lihavan palkkapussin teollisuuden palveluksessa).
Tätä se osittain onkin, mutta motivoituneen aineksen opinnot pilaa mukana notkuva turha maleksijasakki, joka täyttää AMK:t eikä loppujen lopuksi valmistu alalle.
|
|
|
|
|
|
Kaytannossa
Joe | 20.10.2008 8:39
|
|
Hyvä tavoite, mutta kuinka saavuttaa tämä käytännössä? Suomalaisilla yliopistoilla ei ole varaa maksaa tutkijoille kilpailukykyisiä palkkoja. Esimerkiksi Englannissa tai Sveitsissä on tarjolla runsaasti huomattavasti houkuttelevampia vakansseja, ja sielläkin on vaikea löytää todella päteviä ihmisiä. Mitenkä sitten kylmään Suomeen?
Suomen pitaa tarjota vahintaan yhta houkuttelevia, ellei houkuttelevampia vakansseja kuin keski-euroopan maat, muuten sinne ei porukkaa tule. Minusta olisi realistista lahtea siita, etta Suomeen luotaisiin yksi kansainvalisen tason keskus (Helsinkiin) ja tahan panostettaisiin kunnolla resursseja. Vastaavasti vahentaisin niita yksikoita, joiden laatu on huonoin. Ne loytyvat todennakoisesti maakunnista, mutta en kayttaisi alupolitiikkaa kriteerina, vaan opetuksen ja tutkimuksen laatua.
Toisaalta pitäisi tehdä huippututkimusta, mutta toisaalta keskittyä opettamiseen? Tajuat kai, että samat professorit/tutkijat vastaavat sekä opetuksesta että tutkimuksesta.
Tajuan kylla. Yliopistoon tarvitaan enemman opettajia / opiskelija. Resursseja etsisin taas hallinnon tehostamisesta, huonoimpien yksikoiden sulkemisesta ja opiskelijamaarien pienentamisesta. Siirtaisin painopistetta maisterien ja tohtorien maarasta laatuun.
Viisi vuotta maisterintutkintoon on kuitenkin melko tiukka aikaraja, jos otetaan huomioon olematon opintotuki ja siitä aiheutuva tarve työn tekoon opintojen ohella.
Ei minusta, mutta ei sen tarvitsisi olla absoluuttinen raja. Kannattaa pitaa mielessa, etta lukukausien valissa on varsin pitkat patkat aikaa tehda toita ja saastaa rahaa. Yksi mahdollisuus olisi se, etta viiden vuoden jalkeen alkaisi portaittain nouseva lukukausimaksu. Vastaavasti opintotuen maaraa voitaisiin nostaa noiden viiden vuoden aikana, jolloin tyonteon tarve vahenisi.
Mistä näitä paneelejä löytyy ja mitä ne oikein tajuavat huippututkimuksesta? Jokin virkamiespoppoo laskemaan tunnuslukuja julkaisujen lukumäärän perusteella?
Juu, ei tosiaankaan mitaan virkamiehia tunnuslukuineen!! Tarkoitin vertaisarviointeja, eli ryhma menestyksekkaita ulkomaalaisia proffia ja tutkijoita muodostaa paneelin. Tallaista kaytantoa kaytetaan mm. monissa tutkimuskeskuksissa, proffien nimityksissa ym.
|
|
|
|
|
|
"Kupletti tarvitsee juonen"
Lauri gröhn | 21.10.2008 11:22
|
|
Aalto-yliopiston touhut käyvät yhä absurdeimmiksi:
"Kupletti tarvitsee juonen
Säätiön hallitus nimesi minut vetämään muutosprojektin Focus & long-term resourcing -kehitystyöryhmää. Nimi kuulostaa vaikealta ja ennakoi hyvin työn haasteellisuutta, eli valintojen vaikeutta ja kärsivällisen rahan niukkuutta.
Tavoitteena on kuitenkin suoraviivainen lopputulos: tulee löytää ja viestiä kiehtova juoni, jonka pohjalta uusi Aalto-yliopisto lähtee rakentumaan. Tätä juonta nimitetään strategiaksi. " (Airila)
http://newsletter.aaltoyliopisto.info/f i/view/uutiskirje/sis-lt-11-2008#3
Rohkenen epäillä, että valinta on perustunut seuraavaan edellisen yo. tekstin kirjoittajan kurssin luomaan mielikuvaan kyseisen henkilön taidoista:
http://www.machina.hut.fi/kurssit/41/500 0/5000esite.pdf
Todella järkyttävää on myös tämä alustava top down lista "ideahaku" yhteistyöhön nykyisten korkeakoulujen välillä:
http://www.aaltoyliopisto.info/fi/view/c ontent/tutkimuksen-ideointi
Yksi jatkoon hyväksytyistä aiheista on "Aivot ja elokuva"! HUH-HUH 
Näin ne byrokraatit sitten kehittävät Aalto-yliopistoa:
"Teema-alueita on seitsemän: Aalto-yliopiston fokus-alueet, tutkimus, opetus, HR ja henkilöstöprosessit, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, hallinto ja palvelut sekä talous. Vetäjien ensimmäisiä tehtäviä on muodostaa työryhmät, jotka ryhtyvät suunnittelemaan Aalto-yliopiston käytänteitä ja toimintatapoja."
"Henkilöille, jotka ovat jo ilmaisseet kiinnostuksensa työskennellä työryhmissä, etsitään sopivia rooleja. Henkilöstöjärjestöjä ja ylioppilaskuntia pyydetään miettimään ja esittämään päteviä henkilöitä eri ryhmiin. Tarkoituksena on hahmotella työryhmät, teema-alueiden palauteryhmät sekä mahdolliset ideointi- ja erityisryhmät keskustelevan prosessin kautta lokakuun loppuun mennessä."
http://www.innovaatioyliopisto.info/fi/
Toisaalta kannattaa muistaa, että oikeasti bisneskoulut eivät ole mitään korkeakouluja, koska pääosin niissä jaellaan VAIN konsulttitason mutu-tietoa. Ja hieman kauemmaksi mennen, taloustieteen ns. Nobeleita pitäisi jakaa korkeintaan kerran 10 vuodessa, koska esimerkiksi leikkiminen ns. peliteorialla aika vähän muistuttaa tiedettä perustutkimuksesta puhumattakaan.
|
|
|
|
|
|
Tiedettä vai artefakteja?
Lauri gröhn | 21.10.2008 11:29
|
|
Suurin osa Aalto-yliopiston "tieteistä" ei ole tieteitä, vaan teknisten tai taiteellisten artefaktien rakentelua. TKK:ssa vain murto-osa laitoksista edustaa tieteen tekemistä. HKKK lähinnä kehittelee ja jakaa konsulttitiedon kukkasia, jotka kuihtuvat pois.
On sinänsä hämmästyttävää, että tätä erottelua ei ole missään vaiheessa ole osattu tehdä. Byrokraatteilla ja poliitikoilla lienee ihan toinen agenda?
|
|
|
|
|
|
Onko Sarkomaa jäävi?
maallikko | 21.10.2008 13:11
|
|
Olisi syytä tutkia koko yliopistoleikissä Lappeenrannan professori Sarkomaan ja opestusministeri Sarkomaan yhteistyö ja mahdollinen ministerin jääviys!
Onko professori ollut taustalla rakentamassa systeemiä,onko uudesta systeemistä etua hänelle?
Miten professori Sarkomaa pääsi virkaansa?Valittiinko normaalin prosessin kautta vai oliko poliittisilla asioilla merkitystä ja haluaako hän noita taustoja vasten tasa-arvosta poikkeavan systeemin jatkuvan?
En esitä syytöksiä mutta kysymykset tulevat vääjäämättä mieleen.
|
|
|
|
|
|
Tieteista ja "tieteista"
Joe | 21.10.2008 17:29
|
|
Suurin osa Aalto-yliopiston "tieteistä" ei ole tieteitä, vaan teknisten tai taiteellisten artefaktien rakentelua. TKK:ssa vain murto-osa laitoksista edustaa tieteen tekemistä. HKKK lähinnä kehittelee ja jakaa konsulttitiedon kukkasia, jotka kuihtuvat pois.
Niin, suomen kielessahan mm. humanistisia aloja, kauppa- ja insinooritieteita nimitetaan "tieteiksi", vaikka ne toki eroavat luonteeltaan luonnontieteista (engl. science).
Kaytetaan naista aloista mita nimitysta hyvansa, en nae mitaan ongelmaa siina, etta Suomessa on korkeakouluja, joissa opiskellaan artefaktien rekentelua/keksimista, talousasioita ym., ei se ole yhtaan vahempiarvoista kuin se "oikea" tiede. Suomessa kaikilla korkeakouluilla (m.l. ammattikorkeat) tuntuu olevan kauhea tarve yrittaa olla kovin "tieteellisia", aivan kuin se olisi jokin itseisarvo. Kohta meilla varmaan ei ole enaa edes putkimiehia, vaan putkitieteen maistereita. Pseudotieteellisyytta paljon tarkeampaa on aidosti laadukas ja tarkoituksenmukainen koulutus.
|
|
|
|
|
