8.3.2009
"Julkisen mediapalvelun ei tarvitse olla Ylen monopoli"
Pitäisikö julkisia mediapalveluita kilpailuttaa?
Keskustele aiheesta
Eri puolilla Eurooppaa käydään paraikaa keskustelua yleisradiotoiminnasta ja siihen liittyvästä julkisesta palvelusta. Keskustelua on vauhdittanut Euroopan unionin komissio, joka on pyytänyt asiasta lausuntoja eri puolilta EU:ta. Suomessa keskustelun tekevät erityisen ajankohtaiseksi kansanedustaja Mika Lintilän (kesk) johtaman Yleisradion rahoitusta pohtivan työryhmän työ ja Ylen hallintoelinten hyväksymä yhtiön uusi "mahdollistamisstrategia".
Strategia näyttää laajentavan tulkintaa julkisesta palvelusta tuomalla Ylen sisältöjä sen omilta kanavilta kaupallisiin palveluihin.
Kovin harvoin kuitenkin kysytään, onko nykyinen lupamaksuilla toimiva yleisradioyhtiö sittenkään laadukkain ja tehokkain keino tuottaa suomalaisille hyvää julkista mediapalvelua ja luoda moniarvoista viestintää.
Miksi julkisen palvelun pitäisi olla Yleisradion monopoli?
Rohkenen arvioida, että nykymallille voisi olla luotavissa vaihtoehtoinen toimintatapa. Se voisi tuottaa kilpailun kautta parempaa laatua tehokkaammin ja säästää julkiset rahat sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Uuden mallin rakentaminen ei olisi helppoa, mutta sitä kannattaisi pohtia.
Yleisradion noin 400 miljoonan euron rahoituksen turvaava televisiomaksu on tulossa tiensä päähän. Ensiksikin sitä on vaikea perustella, koska yhä suurempi osa televisio-ohjelmien katsomisesta tapahtuu internetissä. Toiseksi se on veroluonteisena rahoitusmallina epäoikeudenmukainen, koska maksu on sama rikkaalle ja köyhälle.
Kestävämpi ja oikeudenmukaisempi rahoitusmalli on budjettirahoitus. Sen kautta voitaisiin ohjata ainakin aluksi suunnilleen nykyisen televisiomaksutuoton suuruinen summa esimerkiksi perustettavaan julkisen palvelun rahastoon.
Uuden julkisen palvelun rahaston kautta resursseja voitaisiin ohjata media- ja muille kulttuuriyhtiöille, jotka haluaisivat osallistua julkisen palvelun tuottamiseen sovittavien pelisääntöjen mukaisesti.
Esimerkiksi mainosrahoitteisuus, valtio-omistus ja julkinen tuki eivät sovi yhteen, koska ne sotkevat kilpailua. Siksi mainokset ja Yleisradio eivät jatkossakaan voi kuulua yhteen.
Yksityinen mediayhtiö kuitenkin pystyisi eriyttämään kaupallisen toiminnan ja julkisen palvelun rahoitusta saavan yleishyödyllisen toiminnan. Tämä on tehtävä täydellisen läpinäkyvästi.
Yleisradio olisi luonnollisesti yksi julkisen palvelun rahaston kautta tuettava toimija, mutta sen rinnalla myös yksityiset mediayhtiöt voisivat hoitaa kilpailutuksen jälkeen julkiseen palveluun luettavia mediatehtäviä.
Kilpailuttaminen ja julkisen palvelun rahaston ohjaaminen pitäisi sälyttää riippumattomalle Julkisen palvelun neuvostolle. Sen tehtävä olisi myös arvioida, mikä mediapalvelu kuuluu julkisesti tuettavaan julkiseen palveluun ja mikä tulee hoidetuksi laadukkaasti ilman julkista rahoitusta markkinoiden kautta.
On selvää, että osa Yleisradion nykyisin tuottamista palveluista voisi tulla yksityisten hoidettavaksi.
Neuvoston esikuva voisi olla BBC Trust, jonka kautta riippumattomat henkilöt arvioivat Ison-Britannian yleisradioyhtiön BBC:n julkisen palvelun tehtäväkenttää. BBC Trust on viime aikoina esimerkiksi rajoittanut BBC:n suunnitelmia lisätä alueellista uutisvideotuotantoa, koska se heikentäisi yksityisen kaupallisen median edellytyksiä kehittää tätä liiketoimintaa.
Neuvostoon voitaisiin valita mediayrityksistä ja arkipolitiikasta riippumattomia median, kulttuurin, talouden ja juridiikan tuntijoita.
Neuvoston riippumattomuus on tärkeää, koska nykyisin Yleisradion johdolla on suuri vapaus määritellä itse julkisen palvelun rajat. Tämä on johtanut julkisen palvelun määrittelyn laajentumiseen, mikä on häirinnyt kilpailua ja uhkaa vaikeuttaa kaupallisen median toimintaedellytyksiä.
On ymmärrettävää, että Yleisradiota hallitsevat poliitikot tai sen hallituksessa yhtiön etua ajavat henkilöt ovat haluttomia suitsimaan omaa mediaansa.
Julkisen palvelun kilpailuttaminen ei tietenkään olisi helppo tehtävä. Julkinen palvelu olisi kuitenkin käsittääkseni pilkottavissa paloihin, joilla kilpailuttaminen olisi mahdollista hoitaa. Palasia voisivat olla esimerkiksi ruotsinkielinen uutistoiminta, alueelliset uutistoiminnat, kevyeen musiikkiin keskittyvät radiokanavat, orkesteri ja urheilutoiminta.
Todennäköisesti julkinen mediapalvelu tehostuisi ja sen laatu paranisi, jos siitä vastaavien toimijoiden määrä kasvaisi, palveluiden rahoitus muuttuisi ja sitä valvoisi aidosti riippumaton Julkisen palvelun neuvosto. Muutos myös lisäisi viestinnän moniarvoisuutta vahvistamalla yksityisen median edellytyksiä luoda työtä ja toimeentuloa.
Samalla julkiseen palveluun meneviä verorahoja vapautuisi ajan myötä esimerkiksi kouluihin tai terveydenhoitoon, missä niitä tänä päivänä aivan erityisesti tarvitaan.
MIKAEL PENTIKÄINEN
Kirjoittaja on Sanomalehtien liiton hallituksen puheenjohtaja ja Helsingin Sanomia kustantavan Sanoma Newsin toimitusjohtaja.
Keskustele aiheesta
|
|
Ylen julkista palvelua yksityistettävä?
Reijo Liinamaa | 8.3.2009 8:03
|
|
Pentikäisen "huoli" Ylen "mahdollistamisstrategian" vaikutuksista maan mediakenttään on tuttu hänen aiemmista kannanotoistaan ja kirjoittajan rooliin nähden (Sanomalehtien liiton hallituksen pj.) ymmärrettävä. Siinä kuuluu printtimedian hätä pidemmän aikavälin ja meneillään olevan laman yhdessä aikaansaamasta ilmoitustulojen romahtamisesta. On arveltu, että kun nykyisestä matalasuhdanteesta selvitään, printtimedian osuus mainoseuroista tulee jäämään pysyvästi lamaa edeltäneen tason alapuolelle.
Yleisradion "julkisen palvelun" rooli kaipaa ehkä tarkempaa määrittelyä. Myös se on tosiasia, että Ylen toiminnan rahoitus ei kertakaikkiaan voi enää kauaa toimia lupamaksuilla. Ja mikäli Ylen parlamentaarinen valvontakaan ei tarkoita muuta kuin eduskunnan voimasuhteiden mukaan jaettuja mandaaatteja hallintoneuvostoon (ja pahimmillaan henkilöstön rekrytointiin), niin sekin joutaa romukoppaan. Toisaalta on selvästi sanottava, että juuri liiallisen ohjauksen puute on aikaansaanut kaikkien kuultavissa ja nähtävissä olevia erinomaisia tuloksia Ylen verkkoversion suomalaisten tiedonsaantia valtavasti edistäneinä innovaatioina. Jos tämä on seurausta "mahdollistamisstrategiasta", niin hyvä!
Kun Sanomalehtien liiton puheenjohtaja ja Sanoma News'in toimitusjohtaja Pentikäinen peräänkuuluttaa mahdollista julkista palvelua tarjoavien yksityisten tahojen toimintaan "läpinäkyvyyttä" niin sitä soisi löytyvän myös hänen pitkän tähtäimen missionsa perusteluista: Koska sanomalehtimedia eri syistä menettää asemaansa muille toimijoille, sitä pitäisi kompensoida julkisista varoista.
|
|
|
|
|
|
Käytetään ja parannetaan YLE:ä
yksityisajattelija | 8.3.2009 11:00
|
|
Miksi julkisen palvelun pitäisi olla Yleisradion monopoli?
Julkinen tietopalvelu on paljon muutakin kuin yleisradiotoimintaa. Siitä olemme samaa mieltä. Mutta en ainakaan heti näe, mitä hyötyä olisi siitä, jos julkiset tietopalvelut ostettaisiin verovaroilla monelta keskenään kilpailevalta, yksityisellä pääomalla rakennetulta ja omistetulta mediayhtiöltä.
Rohkenen arvioida, että nykymallille voisi olla luotavissa vaihtoehtoinen toimintatapa. Se voisi tuottaa kilpailun kautta parempaa laatua tehokkaammin ja säästää julkiset rahat sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Uuden mallin rakentaminen ei olisi helppoa, mutta sitä kannattaisi pohtia.
Miten ihmeessä tuollainen kilpailutus voitaisiin tehdä? Ei tässä ole kyse siitä, kuka tuottaa halvimmalla eniten materiaalia (=eniten ohjelma-aikaa tai palstamillimetrejä). Lopputuotteen laadun näkee vasta sitten kun se on valmis ja rahat käytetty. Ja silloinkin arvostelijaksi ei kelpaa mikään asiantuntijaraati vaan ohjelmien ja tietosisällön vastaanottajat. Unohtamatta sitä, että myös maksajan eli valtiovallan pitää olla tyytyväinen siihen, miten tiedot kansalle tarjottiin.
Yleisradion noin 400 miljoonan euron rahoituksen turvaava televisiomaksu on tulossa tiensä päähän. Ensiksikin sitä on vaikea perustella, koska yhä suurempi osa televisio-ohjelmien katsomisesta tapahtuu internetissä. Toiseksi se on veroluonteisena rahoitusmallina epäoikeudenmukainen, koska maksu on sama rikkaalle ja köyhälle.
Tästä olemme täysin samaa mieltä. On mahdotonta perustella, miksi TV-vastaanottimn omistamisesta pitää maksaa vero, jonka suuruus on täysin riippumaton
- TV-vastaanottimen hinnasta
- maksajan maksukyvystä
- siitä paljonko ja mihin tarkoitukseen TV-vastaanotinta käytetään.
Kestävämpi ja oikeudenmukaisempi rahoitusmalli on budjettirahoitus. Sen kautta voitaisiin ohjata ainakin aluksi suunnilleen nykyisen televisiomaksutuoton suuruinen summa esimerkiksi perustettavaan julkisen palvelun rahastoon.
Miksei YLE:lle? En näe mitään etua siinä, että perustetaan joku uusi rahasto jakamaan rahaa. Eikö riitä, että eduskunta jakaa rahaa julkiseen tietopalveluun?
Uuden julkisen palvelun rahaston kautta resursseja voitaisiin ohjata media- ja muille kulttuuriyhtiöille, jotka haluaisivat osallistua julkisen palvelun tuottamiseen sovittavien pelisääntöjen mukaisesti.
YLE:n pelisäännöt ovat jo olemassa. Toki niitä voi tarkentaa.
Esimerkiksi mainosrahoitteisuus, valtio-omistus ja julkinen tuki eivät sovi yhteen, koska ne sotkevat kilpailua. Siksi mainokset ja Yleisradio eivät jatkossakaan voi kuulua yhteen.
Riippuu ihan siitä, miten laajaa toimintaa YLE:n halutaan harjoittavan. Perusperiaate olkoon kuitenkin, että YLE tarjoaa mainoksettomia TV-ohjelmia - ainakin pääkanavillaan.
Kilpailu sinällään ei ole niin pyhä asia, että se oikeuttaisi huonontamaan nykyisiä laatumedioitamme.
Yksityinen mediayhtiö kuitenkin pystyisi eriyttämään kaupallisen toiminnan ja julkisen palvelun rahoitusta saavan yleishyödyllisen toiminnan. Tämä on tehtävä täydellisen läpinäkyvästi.
Miksi? Miksei samalta kanavalta saa tulla sekaisin ja vuoronperää asiaa ja viihdettä? Tai kevyttä ja raskasta?
myös yksityiset mediayhtiöt voisivat hoitaa kilpailutuksen jälkeen julkiseen palveluun luettavia mediatehtäviä.
Mitä hyötyä on pilkkoa julkinen mediapalvelu pieniksi palasiksi? Ja pitäiskö pilkkominen tehdä sisällön aihepiirin vai jakelutavan mukaan?
Kilpailuttaminen ja julkisen palvelun rahaston ohjaaminen pitäisi sälyttää riippumattomalle Julkisen palvelun neuvostolle. Sen tehtävä olisi myös arvioida, mikä mediapalvelu kuuluu julkisesti tuettavaan julkiseen palveluun ja mikä tulee hoidetuksi laadukkaasti ilman julkista rahoitusta markkinoiden kautta.
Kilpailuttamiseen ei tarvita neuvostoa, mutta ehkä siinä olisi ideaa, että neuvosto vahtii, että julkisen palvelun julkista rahaa ei saa käyttää liiaksi hömppäviihteen tuottamiseen. Eli vahtisi sitä, että rahat käytetään tarkoitukseensa. Ja eduskunta päättää paljonko rahaa annetaan. Kukaan ei sillä rahalla saisi rikastua, mutta YLE:n oma henkilökunta saisi kumminkin leipänsä.
Toki oma mielenkiintoinen kuvionsa on se, mistä ja millä rahalla YLE saa ostaa valmiita ohjelmia muilta tuotantoyhtiöiltä. Ja saako YLE:n henkilökunta omistaa eli olla osakkaana tällaisissa yhtiöissä. Sitä tosiaan voisi valvoa joku ulkopuolinen elin, jonka asettaisivat kaikki mediayhtiöt yhdessä.
|
|
|
|
|
|
Ylelle riittaa yksi kanava
Vierasmies | 8.3.2009 11:26
|
|
Ylen hoidettavaksi voitaisin jättää pelkästään verorahoilla kustannettava julkinen palvelu eikä mitään muuta.
Yhdellä kaksikielisellä tv- ja radiokanavalla tarjottaisiin ns julkisena palveluna uutiset taustoineen, säätiedot, viranomaistiedotukset, tärkeimmät yhteiskunnalliset tapahtumat ja tiedotustilaisuudet suorina lähetyksinä sekä niiden välissä korkeatasoisia reportaaseja, dokumentteja, keskusteluja, kulttuuriohjelmia sekä opetus- ja valistusohjelmia.
Kaikki muu voitaisiin jättää määräaikaisen toimiluvan varassa toimiville ykstyisille toimijoille, tuotanoyhtiöille, yhdistyksille, kansalaisjärjestöille, kirkoille jne. Ne tuottaisivat ja tarjoaisivat ohjelmiaan netin kautta joko ilmaiseksi tai maksua vastaan.
Näin taattaisiin, että kaikille tärkeä tieto (ns julkinen palvelu) on kaikkien ulottuvilla. Muu, kuten ajanviete, urheiluohjelmat ym siihen verrattava olisi netissä virtuaalisella ohjelmatorilla vapaasti valittavissa.
Järjestelmä tarjoasi myös yksittäisille ohjelmantuottajille tasavertaisen mahdollisuuden tarjota omia tv- ja radio-ohjelmiaan ja muita journalistisia tuotteitaan suoraan katsojille ja kuuntelijoille ilman välikäsiä.
|
|
|
|
|
|
Entä median kuluttaja?
1984 meni jo | 8.3.2009 11:46
|
|
"Kovin harvoin kuitenkin kysytään, onko nykyinen lupamaksuilla toimiva yleisradioyhtiö sittenkään laadukkain ja tehokkain keino tuottaa suomalaisille hyvää julkista mediapalvelua ja luoda moniarvoista viestintää"
Tuossa Pentikäisen sanoman ydin, johon voi joltain osin yhtyä, keskeisiltä osilta ei. Puheenvuoro on nähtävä erään monopolimaista asemaa lähenevän mediayhtiön taloudellisten etujen ajamisena, ja siksi tärkeämpi mielipide asiasta saadaan tavalliselta median kuluttajalta.
Pentikäinen haluaisi perustaa lisäportaan, ts. lisätä byrokratiaa, sitä, josta kaupallinen media nimenomaan YLEä syyttää. Yleisradio teettää ohjelmistostaan jo nyt alihankintana huomattavan määrän yksityisillä av- ja mediatuottajilla, ja kun kirjoittajan esittämä ylimääräinen neuvosto hallinnoitaisiin kuitenkin vastaavalla periaatteella kuin nykyinen Yleisradio, en näe siinä mitään järkeä. En ymmärrä hänen julkisen palvelun neuvostoksi kutsumaansa ideaa muuksi kuin haluksi ujuttaa kaupallisia toimijoita parlamentaarisesti hallinnoituun järjestelmään.
YLE siis harjoittaa julkisen palvelun kilpailutusta koko ajan. Tekisikö jokin rinnakkaisjärjestelmä sen paremmin, enpä usko. Mitä tehokkuuteen tulee, YLE teettää yksityisillä nykyään ohjelmistoa niin katastrofaalisella tehokkuudella, että lähes koko suomalainen av-kenttä on tuon järjettömän kilpailun vuoksi ajautunut toimimaan puoliammattilaisella pohjalla.
Perusvirhe kirjoittajan ajattelumallissa on, että hän näkee YLEn kaupallisen median kilpailijana. YLEn perustehtävä on kuitenkin toinen: välittää ja tuottaa kaupallisesti riippumatonta ohjelmaa suomalaisille välineestä riippumatta. Siksi sitä ei pidä sijoittaa lähtökohtaisesti markkinoiden armoille. Vaikka typeristä katsojakilpa-asenteista on myös YLEä itseään syytä moittia, ei julkinen palvelu tarkoita pelkästään kuivia valtion tiedotteita, vaan yhtälailla esim. yleisömassoja nuoleskelematonta viihde- ja draamaohjelmistoa. Sitä voi kutsua myös laaduksi, joka nykyisessä järjenvastaisessa ohjelmamäärässä on jäänyt YLEssäkin lapsipuolen asemaan.
Lupamaksukäytännöstä olen suurelta osin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Sen epätasa-arvoisuus on suorastaan törkeää, eikä valvonta- ja kyttäysmentaliteetin enää pitäisi kuulua nykysuomalaiseen elämänmuotoon. Yleisradion rahoittaminen valtion budjetista on ainoa oikeudenmukainen ja toimiva tapa. Mikäli muuhun päädytään, on ratkaisu vesitetty kompromissi tai täydellinen virhe.
|
|
|
|
|
|
Onko oikein ymmärretty
Putin harasoo | 8.3.2009 11:48
|
|
Mikael Pentikäinen näyttäisi kuvittelevan, että julkista palvelua voisi harjoittaa jokin muukin kuin julkinen yhteisö eli kunnat , valtioa tai julkisoikeudellinen tai valtioenemmistöinen muu yhteisö. Kirjoittaja näyttäisi olevan sitä mieltä, että julkinen palvelu voitaisiin yksityistää jonkun businekseksi ja kaikki toimisi edelleen muka julkisesti hallituna palveluna.
Tässä ajatusrakenteessa sotketaan pahasti asioita tai sitten ei ymmärretä mitä käsiitteellä julkinen palvelu tarkoitetaan. Julkinen palvelu on yleishyödyllistä toimintaa, josta ei businesta saa millään vääntämisellä ellei mennä fortummaiseen valtioenemmistöiseen rakenteeseen, jossa kuluttaja pannaan väkisin maksamaan ylihintoja osakkeenomistajien lompakon kartuttamiseksi.
Hätä näyttäisi olevan kädessä joillakin mediayrittäjillä kun mikael pentikäismäisiä ehdotuksia esitellään. Yleisradio on ilmeisestikin ottamassa tai ottanut pahan niskalenkin ahneista mediamoguleista ja painaa niitä ahtaalle ja businekset eivät oikein enää rullaa ja rahaa puuttuu kassoista. Vaikea tällaisia puheita on muuten ymmärtää.
|
|
|
|
|
|
Oma lehmä ojassa
rmac | 8.3.2009 11:49
|
|
Pentikäisen kirjoitusta lukiessa ei voi olla miettimättä sitä, että Sanomien omaa sähköisen viestinnän strategiaa ei voi luokitella varsinaiseksi kaupalliseksi menestystarinaksi. Sanomille varmasti kävisi oikein hyvin se, että Yleisradion rahoituspohja vesitettäisiin jolloin Nelosen heikompi ohjelmatarjonta saisi enemmän katsojia ja samalla mainokset kävisivät paremmin kaupaksi. Televisiotoiminnassa kuitenkin katsoja on aina oikeassa. Kun Finnpanelin tilastossa YLEn kymmenenneksi katsoituin ohjelma kerää enemmän katsojia kuin Nelosen katsotuin, olisikohan silloin vähän peiliinkatsomisen paikkaa omassakin toiminnassa?
Kummallinen on myös Pentikäisen usein viljelemä väite siitä, että YLEn johto on laajentanut julkisen palvelun tehtävää.
Lakiin kirjattu YLEn julkisen palvelun tehtävä kuuluu seuraavasti:
Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Pentikäinen siis vihjaa, että YLE toiminnassaan on astunut tämän määritelmän ulkopuolelle. Millä tavalla? Esimerkiksi YLE Areena istuu täydellisesti lain kirjaimeen, jonka mukaan televisio- ja radio-ohjelmistoon liittyy oheis- ja lisäpalveluja ja että näitä tarjotaan kaikissa televerkoissa. Määritelmän loppuosa tarkoittaa myös täyttä palvelua Internetissä.
Kaupallisille toimijoille luulisi olevan itsestäänselvää että katsojia palvellaan myös Internetin kautta. Sekä Nelonen että MTV3 ovat kuitenkin olleet aikamoisia perässähiihtäjiä näiden palvelujen kehittämisessä. Myös Pentikäisen kirjoituksessa rivien välissä kuultaa närkästys siitä, että YLE on Areenalla ja Elävällä Arkistollaan luonut kaupallisille toimijoille benchmarkin, joka vain alleviivaa sitä miten vähän ne todella panostavat katsojiin.
|
|
|
|
|
|
Puntti tutisee
Tähtivaeltaja | 8.3.2009 12:20
|
|
Näyttää vähän siltä, että kun kilpailutus ei käänny omaksi eduksi otetaan käyttöön itkeminen, valittaminen ja lässyttäminen.
On toki ymmärrettävää, että Sanomaa pelottaa monopoliaseman järkkyminen.
Lehti kun kuoleva media.
|
|
|
|
|
|
-
jokuvaan | 8.3.2009 12:47
|
|
YLE:n pitää keskittyä:
-Uutiset
-Kotimaiset sarjat
-Ajankohtaisohjelmat ja dokumentit
-Yhteiskunnallisesti merkittävät tapahtumat, kuten vaalit
-Valikoidut urheilutapahtumat (mutta kalliit tapahtumat maksukortin taakse)
YLE:ltä tulee nykyään kaiken maailman HÖMPPÄ-sarjoja, aivan älytöntä rahantuhlausta, nämä kun karsitaan niin yksi kanava joutaa pois.
Nykytie johtaa vain jatkuvasti kasvavaan ohjelmatarjontaa ja isompaan tv-lupamaksuun.
|
|
|
|
|
|
Yleisradion idea vanhentunut
Suburban | 8.3.2009 13:09
|
|
Olisi voinut mennä suoraan asiaan: koska mediayhtiöitä ja kanavia on niin monta, Yleisradiota ei enää tarvita. Julkiset mediapalvelut voidaan ostaa yksityisiltä kanavilta ja kohdentaa ne paljon paremmin kanavien katsojaprofiilin mukaan.
Toisaalta pidän myös televisiota vanhentuneena mediavälineenä. Periaate siitä että videoesitys näytetään tiettynä aikana yhden kerran, ei enää kolahda. Jos se menee ohi niin sitten sitä ei enää näe, ellei tule uusintana. Ja jos menee sekin ohi...
Yllätävää kyllä analoginen radio elää yhä. Näppärä taustaäänilähde.
|
|
|
|
|
|
Ei kauan enää
Tähtivaeltaja | 8.3.2009 13:28
|
|
Yllätävää kyllä analoginen radio elää yhä. Näppärä taustaäänilähde.
Eiköhän autoradiokin (tai radiolaite yleensä) korvaudu jonakin päivänä webbilaitteella (esim. Spotify hoitaa jo ihan kiitettävällä tavalla musiikkitarjonnan ja jää kahvilla ravittujen tyhjänhöpöttäjien puheet pois).
Kunhan nyt vaan saataisiin operaattoritkin kilpailemaan kunnolla tuosta kaistan hinnasta.
Hauskaa tässä on toki seurata näitä mediatalojen pinnistelyjä pitää kiinni saavutetuista eduista ja vanhenevasta mediasta. Tämänhetkiset nuoret sukupolvet tulevat sekä vaatimaan, että toteuttamaan sellaisia ratkaisuja, jotka pyykivät pöytää vanhentuneilla medioilla sekä järjestelmillä. Voihan se olla vähän ikävää, mutta kehitys kehittyy. Ihan merkillepantavaa on sekin, että nämä suuret organisaatiot näyttävät olevan aika hitaita liikkeissään ja mitä suuremmaksi paisuvat, sitä keskinkertaisemmiksi muuttuvat. Innovaatiot eivät synny byrokratian rattaissa.
Kyllähän YLEllä laadukkaan sisällön tuottajana olisi paikkansa.
Kyse on enemmäkin siitä ymmärretäänkö ja hyväksytäänkö YLEllä tulevat muutokset vai ei.
|
|
|
|
|
|
Mikael Jungner vastaa Pentikäiselle: "Ei ole kansakunnan etu heikentää Yleä"
Helsingin Sanomat | 8.3.2009 0:00
|
|
Mikael Pentikäinen hoitaisi oireita, ei ongelmaa, joka on internetin ilmaisuus. Kuluttajat eivät halua maksaa netin sisällöstä. Yhdysvalloissa lehtitalot horjuvat, journalisteja jää työttömäksi.
Lue lisää:
Helsingin Sanomat
8.3.2009 0:00
|
|
|
|
|
|
Pitäkää YLESTÄ kiinni
YLEN ystävä | 8.3.2009 14:11
|
|
Hyvä Mikael! YLE on parasta, mitä suomalaisessa mediassa löytyy! Jos se ei ole muka "tehokas", niin laadukkaasta ja riippumattomasta mediasta kannattaa maksaakin. YLE on osa suomalaista kulttuuria, yhteistä omaisuutta. Muutoin, miten kävikään, kun yhteiset sähköfirmat kaupallistettiin! Eipä hymyilytä! Samoin ja vielä pahemmin kävisi tässä tehobisneksessä! Bisnes haluaisi ottaa omat voittonsa! Siitähän on kyse!
|
|
|
|
|
|
Eilisen päivän kaikuja ilman ajatusta
nörtti | 8.3.2009 15:24
|
|
Se voisi tuottaa kilpailun kautta parempaa laatua tehokkaammin ja säästää julkiset rahat sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Uuden mallin rakentaminen ei olisi helppoa, mutta sitä kannattaisi pohtia.
On itsekästä pelätä yleisradiotoiminnan puolesta kun Pentikäisen tai Paul Lillrankin kaltaiset tehostajat ovat päässeet loistamaan perusterveydenhuollon parissa. Silti tämän lukeminen lisää vain tuskaa.
Itsekin pääasiallisesti (tietokoneohjelmia) ammatikseni optimoivana olen tietoinen suurista mahdollisuuksista ja lukemattomista tavoista pidentää peittoa jalkopäästä leikkaamalla jatko-osat pääpuolesta. Tietokoneohjelmissa on se hyvä puoli että tietokone tekee sen mitä siltä pyytää. Pitää vain tietää kaikkine sivu- ja kerrannaisvaikutuksineen mitä oikeasti on pyytämässä. Ihmisten muodostamat järjestelmät näyttävät usein tietokoneohjelmilta, mutta yksittäisen osasen toimintaa voi kuitenkin vain arvailla. Toisin kuin tietokoneen täydellinen ennustettavuus, ihmisen tai ihmisjoukkojen käytöstä selittävää saati ennustavaa koodia ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt.
On hyväksyttävä ettei ihmisistä koostuvia järjestelmiä muutettaessa voida tarkkaan tietää mikä on lopputulos. Tällaisen kirjoituksen lukijana onkin hyödyllisempää etsiä ymmärrystä kirjoittajan motiiviin vaikuttavista tekijöistä. Tässä puheenvuorossa, kuten liki poikkeuksetta jokaisessa Merkittävässä kehityspuheenvuorossa, lehmä on kaulaa myöten ojassa. Sen peittämiseksi onkin syytä käyttää suurimmat paukut, eli esim. houkutella lukijaa rahallisella palkkiolla (säästyneiden rahojen mieluisat käyttötarkoitukset) puoltamaan kirjoituksessa esitettyjä näkemyksiä.
Uusliberalismi on tätä. Lama tappaa näköjään talossa ja puutarhassa mutta viimeisenä kaatuvat kapteenit jotka vieläkin ajavat 'täysillä eteen'.
|
|
|
|
|
|
kyse on sisällöstä
1984 meni jo | 8.3.2009 15:31
|
|
Olisi voinut mennä suoraan asiaan: koska mediayhtiöitä ja kanavia on niin monta, Yleisradiota ei enää tarvita. Julkiset mediapalvelut voidaan ostaa yksityisiltä kanavilta ja kohdentaa ne paljon paremmin kanavien katsojaprofiilin mukaan.
Toisaalta pidän myös televisiota vanhentuneena mediavälineenä. Periaate siitä että videoesitys näytetään tiettynä aikana yhden kerran, ei enää kolahda...
Ei kai Yleisradio ole pelkkä tekninen välityskanava(-nippu), joka on jotenkin kiinnittynyt vanhanaikaiseen lähetystekniikkaan. Ylläolevan kaltaisia mielipiteitä kuulee nykyään taajaan, mikä merkitsee, että median sisältö on monelta joko muuttunut sivuseikaksi tai sitä ei käsitetä olevan olemassakaan.
Kyse on vain ja yksinomaan ohjelmiston sisällöistä ja siitä, kenen lauluja ne laulavat. Sisältö laulaa aina maksajan laulua, joten jos koko kansan kustantama Yleisradio antautuisi liiketaloudellista voittoa tavoittelevien yhtiöiden edessä, sisällöt muuttuisivat läpeensä kaupallisiksi, suuria yleisömassoja nuoleskeleviksi hömppäohjelmiksi.
...ja kohdentaa ne paljon paremmin kanavien katsojaprofiilin mukaan. -lause viittaa siihen, että median ohjelmisto käsitetään pelkäksi kauppatavaraksi, eikä sisällöllä, saati laadulla olisi mitään tekemistä asian kanssa. Rivien välistä on myös luettavissa se fataali harha (jota kaupallinen media kärkkäästi meille syöttää) että mainosrahoitteinen mediatuotanto olisi kuluttajalle ilmaista. Sitä se ei todellakaan ole, vaan rahoitus otetaan meiltä kaikilta huomaamattamme, haluamme sitä tai emme. Mutta tietämättömyyden lisäksi osa näistä median ilmaisuuteen uskovaista kaiketi myös haluavat mieluummin maksaa siten, että he eivät sitä edes tiedä sitä.
Myös se, että ohjelmistotuotanto, on se musiikkia, elokuvaa tai jotain muuta, muuttuisi jotenkin ilmaiseksi, kun sen voi vastaanottaa esim. netistä, on käsittämätön harha. Mediaviestinnän sisältö maksaa käytännöllisesti katsoen aina, ja sitä enemmän, mitä laadukkaammasta tuotteesta on kyse. On täysin harhaanjohtavaa puhua uusista välityskanavista ja -tekniikoista siten että ne ikään kuin itsestään muodostaisivat sisältönsä - samalla kun suostutaan kyllä suhteellisen kiltisti maksamaan tuosta välitystekniikan käytöstä ja laitteista. Ja näin, uskokaa tai älkää, monet näkyvät ihan vakavissaan ajattelevan.
Joku sen ohjelman aina maksaa ja on ilmeistä, että kaupallisen median ja nettipiratismin nimiin vannovien tavoitteena on vain maksattaa lounaansa muilla, siinä koko juttu.
|
|
|
|
|
|
"Julkiset mediapalvelut"?
Kultasade | 8.3.2009 16:25
|
|
Miksi ylipäätään pitäisi olla sellainen asia kuin "julkiset mediapalvelut"?
Mitä valtion tehävää tai tavoitetta ne ajavat?
Pelastuspalvelula varmasti on syytä olla pääsy hätäviesteihin, mutta sellaisen ylläpitoa varten ei tarvita 3000 hengen organisaatiota.
|
|
|
|
|
|
Sanoma osaa rajoittaa kilpailua itsekin
Crash | 8.3.2009 16:45
|
|
Sanoman oma versio kilpailustahan nähtiin 1990-luvun puolivälissä, kun Liisa Akimoffin ja Markus Leikolan edustama kansainvälinen mediataho pelattiin kulisseissa ulos toisen valtakunnallisen kaupallisen TV-kanavan lupakilvasta.
|
|
|
|
|
|
Kekkoslovakian laulukirja
Suburban | 8.3.2009 17:31
|
|
Pystytät olkinukkeja ja kaadat ne sitten itse, mutta saahan sitä niinkin.
Se pitää paikkaansa että sisältö laulaa maksajan laulua. Jos siis vaikkapa opetusministeriö tuotattaa tuotantoyhtiöllä ohjelman ja se lähetetään yksityiseltä kanavalta, se laulaa opetusministeriön laulua. Kanava valitaan tietenkin kanavan ohjelmaprofiilin ja yleisöprofiilin mukaan, sillä esimerkiksi luontodokumenttia ei ole järkevä näyttää urheilukanavalta.
|
|
|
|
|
|
Ihmisten luokittelusta ja profiloinnista
yksityisajattelija | 8.3.2009 18:48
|
|
Se pitää paikkaansa että sisältö laulaa maksajan laulua. Jos siis vaikkapa opetusministeriö tuotattaa tuotantoyhtiöllä ohjelman ja se lähetetään yksityiseltä kanavalta, se laulaa opetusministeriön laulua. Kanava valitaan tietenkin kanavan ohjelmaprofiilin ja yleisöprofiilin mukaan, sillä esimerkiksi luontodokumenttia ei ole järkevä näyttää urheilukanavalta.
Mielestäni ei ole kovin paljon järkeä luokitella ihmisiä eri tyyppisten kanavien katsojiksi.
Eikö se ole ihmisten aliarviointia? Tai heidän vastaanottokykynsä aliarviointia.
Mielestäni nykyinen systeemi, että "yleinen palvelu" eli valtion maksamat ilmaiset ohjelmat tulevat aina samoilta kahdelta kanavalta on ihan hyvä. Ja jos ilmaispalvelua olisi vähemmän, niin jopa yksi kanava saattaisi riittää.
Poikkeuksena tähän sääntöön ehkä se, ettei ruotsinkieltä kannata tarjota samalta kanavalta kuin suomenkielisen väestön palvelua. (Kun se nyt on jo savustettu eri kanavalle.) Toki ruotsinkieliset TV-ohjelmat olisivat samalla hyviä opetusohjelmia myös ruotsia ymmärtämättömille 
|
|
|
|
|
|
Lehti ei kuole
HOITAJA | 8.3.2009 18:50
|
|
Elonaikaa on minulla keskimäärin jäljellä n. 15-20 vuotta. Toivon, että saan lukea lehden aamulla kahvin kanssa edelleenkin.
Toki ymmärrän lehtialan huolen, mutta niinkauan kuin meitä jääriä on elossa, lehti ei kuole.
En myöskään halua katsoa mainoksia TVstä, ne saavat minut raivon partaalle.
Kaiken ei tarvitse olla alati muuttuvassa tilassa, säilytetään jotakin turvallista.
Lukisinko lehden aamulla tietokoneelta, en koskaan!
|
|
|
|
|
