|
Näkymä
|
Sivu
|
 |
|
Nyky-intellektuellien kaksinaismoralistisuus
normaalin epänormaali aikuinen | 1.11.2008 11:17
|
|
Ensin disclaimer: en vastusta näitä taidetyöpajoja vaan päinvastoin mielestäni on hyvä että nuorille annetaan mahdollisuus työstää pahojakin asioita taiteen keinoin.
Silti hämmästelen nyky-yhteiskuntamme kaksinaismoralistisuutta.
Äskettäiseen psykologi-kirjoitukseen viitaten: kalastava pikkupoika tai metsästävä papparainen ovat joidenkin "nyky-intellektuellien" mielestä epänormaaleja väkivallan viettelemiä sadisteja. Taidepajoissa tapahtuva ihmisiin kohdistuvalla väkivallalla leikittely sen sijaan on kehittävää viettien ja pelkojen työstämistä.
Tässä muutama (avoimen tarkoitushakuisesti valiten) poimittu pätkä artikkelista:
Tekoverta ja langanpätkiä. Näkyviä sukupuolitunnuksia, irti revittyjä raajoja ja puhkottuja silmiä.
Pidäkkeetöntä riemua. Keskittynyttä tuunaamista. Paljaita tunteita, sensuroimattomia viettejä sekä perspektiivi siihen, mistä nuorten maailmassa puhutaan.
Muuta ei tarvita. Nuoret ryhtyvät välittömästi ja koko tarmollaan töihin. Päät irtoavat, vatsat aukeavat, täytteet lentävät roskikseen, käpälät vaihtavat paikkaa.
"Nyt lähti häntä."
"Suolet veks!"
"Haluuks joku korvan?"
"Eiks oo poraa?"
Kuvottaa. Naurattaa.
Poika on saksinut tyttönallensa jalkovälin auki ja sutinut haavaan paksulti punaista ja mustaa maalia. Ruhjeita on muuallakin. Nalle näyttää törkeästi pahoinpidellyltä.
"Tää on Johanna Tukiainen. Ilkka Kanerva on raiskannut sen", poika selittää.
En siis edelleenkään vastusta näitä taidepajoja kunhan aiheita vain työstetään siinä määrin ohjatusti ettei toiminta mene pelkäksi väkivallalla mässäilyksi vaan se todella auttaa työstämään nuorten viettejä ja pelkoja.
Haluan vain kyseenalaistaa sen miksi meidän ihmisten tulisi tukahduttaa toiset (useimpien mielestä täysin normaalit) viettimme kun taas tällaisten äärimmäisten viettien toteuttaminen on sallittua ja suotavaa.
|
|
|
|
käsittämätön taidepaja
eekkonen | 1.11.2008 13:32
|
|
Luin jutun ja en todella ymmärrä mikä tarkoitus tällä toiminnalla on. Totuttaa nuoret väkivaltaiseen yhteiskuntaan? Miten pehmolelujen kiduttaminen on hyväksi kenenkään kehitykselle tai auttaa selviämään uutisten aiheuttamasta ahdistuksesta? Eikö pitäisi ennemmin opettaa empatiaa ja selittää nuorille (ja ilmeiseti aika monelle muullekin!) että väkivalta ei ole normaalia tai hyväksyttävää.
|
|
|
|
Vastuutonta !
Surullista | 1.11.2008 15:51
|
|
Aivan uskomatonta, että tallaista toimintaa harjoitetaan. Varmaan tämäkin "taidekasvattaja" saa palkkansa kaupungilta ja sitä tietä veronmaksajilta. Eikö Jokelan ja Kauhajoen tapahtumista ole todellakaan opittu mitään? Tässähän nimenomaan rohkaistaan nuoria ihmisiä väkivaltaan ja jopa eläinrääkkäykseen. Ällöttävää ja aivan sairasta sadismia! - Herätkää nyt hyvänen aika nuorisokasvattajat ja eläinsuojelijat!
|
|
|
|
Harvinaisen kuvottava
Nonnarita | 1.11.2008 17:54
|
|
Olipa todella vastenmielinen artikkeli. Vai muka taidekasvatusta...? Kaikkea sitä kulttuurin nimessä tehdään! Yök.
|
|
|
|
Harvinaisen kuvottava
Nonnarita | 1.11.2008 18:09
|
|
Olipa todella vastenmielinen artikkeli. Vai muka taidekasvatusta...? Kaikkea sitä kulttuurin nimessä tehdään! Yök.
|
|
|
|
Mihin tunteet kohdistetaan?
Suna Vuori, toimittaja | 1.11.2008 18:21
|
|
Jos nuoret - jotka eivät ole tehneet tästä yhteiskunnasta sitä mitä se nyt on vaan elävät maailmassa, jonka mm. heidän vanhempansa ovat rakentaneet - eivät saa purkaa erilaisia, esimerkiksi kielteisiä tunteitaan, ne kääntyvät ennen pitkää heitä itseään sekä toisia ihmisiä vastaan. Se, mitä sellaisesta seuraa saattaa olla huomattavasti vakavampaa kuin käytöstä poistettujen lelujen käsitteleminen tavalla, joka ei miellytä kaikkia.
Luova toiminta - joka joskus on aivan perustellusti olemassaolevan tuhoamista - on monelle ammattitaiteilijallekin kanava purkaa erilaisia tunteita, myös aggressioita, hallitusti ja vieläpä niin, että siitä syntyy jotain uutta, mahdollisesti keskustelua herättävää, kenties kestävääkin.
Se, mitä jutussa esiintyvät nuoret työpajassa tekivät ja puhuivat, ei ole heistä itsestään myötäsyntyisesti tai taidekasvattajan yllyttämänä kumpuavaa pahaa vaan osa siitä, mitä he tässä maailamssa tänä aikana eläessään näkevät ja kuulevat, toisin sanoen heidän ehkä kaoottinen, hämmentynyt ja ahdistunutkin kokemuksensa omasta elinympäristöstään ja kulttuuristaan.
Jos se ei teidän edellä kirjoittaneiden mielestä ole hyvää tai kaunista tai oikein, kehottaisin taidetyöpajojen ja niiden vetäjien tuomitsemisen sijasta miettimään, pitäisikö tälle maailmalle tehdä jotain.
|
|
|
|
Minkä nuorena oppii...
Surullista | 1.11.2008 18:59
|
|
Luova toiminta - joka joskus on aivan perustellusti olemassaolevan tuhoamista - on monelle ammattitaiteilijallekin kanava purkaa erilaisia tunteita, myös aggressioita, hallitusti ja vieläpä niin, että siitä syntyy jotain uutta, mahdollisesti keskustelua herättävää, kenties kestävääkin.
Tunnetuin aggressioitaan purkava ammattitaitelija on eläinrääkkääjä Teemu Mäki, jonka kissantappoviedo on jopa tallennettu Kiasmaan! - Kun nämä ysiluokkalaiset aikoinaan menevät taideteolliseen, heillä on jo takanaan kuivaharjoittelua pehmoleluilla ennen tosi toimiin siirtymistä.
Liekö tämä "taidekasvattaja" Mäen oppilaita?
|
|
|
|
odotinkin jo puolustajaa järjettömyydelle
eekkonen | 1.11.2008 19:55
|
|
Eikö tunteiden purkamiselle sitten muuta tapaa löydy kuin tämä? Onko jotenkin osoitettu, että tälläisesta toiminnasta on hyötyä? Ja tietenkin pehmolelujen leikkely on "taidekasvattajien" yllyttämää ja keksimää, kun he ovat tämän taidepajasen ideoineet ja antavat nallet ja sakset nuorten käsiin. Kommentoijista jokainen varmaan osaltaan myös kritisoi koko yhteiskuntaa ja sen väkivaltamyönteisyyttä, mutta siinä ovat osana toimijoina myös nämä taidekasvattajat. Sentään se, että Johanna Tukiaiseksi nallensa nimennyt poika ei halunnut nimeään lehteen osoittaa, että hän jollakin tasolla ymmärsi toimivansa väärin. Ihan varmasti kokemus kulttuurista ja ympäristöstä on ahdistava ja hämmentävä, jos aikuiset pyytävät tekemään tälläista. "jos se teidän kirjoittajien mielestä ei ole hyvää ja kaunista.." ei tietenkään ole, typeriä argumentteja!
|
|
|
|
... ja miten niitä tunteita puretaan?
Suna Vuori, toimittaja | 1.11.2008 22:30
|
|
Mitä itse ehdottaisit, miten ympäristön ristiriitaisten vaatimusten synnyttämää hämmennystä sitten pitäisi purkaa? Olisiko nyrkkeilysäkin hakkaaminen jotenkin viisaampaa tai luovempaa?
Olin kyseisessä taidetyöpajassa paikalla, joten näin ja koin itse, miten tarpeellista, toimivaa ja samalla turvallista kyseinen toiminta oli. Tarkoituksenahan oli saada nuoret avautumaan mm. peloistaan, käsittelemään niitä ja sitä kautta tuntemaan, että he itse voivat vaikuttaa näihin tunteisiin ja oppia ainakin jossain määrin hallitsemaan niitä ja vaikuttamaan niiden syntymiseen.
Tämä on juuri sitä, mitä jutussa kutsutaan voimauttamiseksi.
Tekeekin mieli kysyä, mikä teitä vihaisia kirjoittajia tässä asiassa niin kovasti pelottaa?
|
|
|
|
Ihmettelen
j. lehto | 1.11.2008 23:31
|
|
Sairaalla huumorilla ja sadismin simuloimaatiollako niitä voimavaroja nykyisin rakennetaan?
Eikö pahaa oloa pureta puhumalla? Tarvitaanko tällaisia saksileikkejä? Eikö niiden myötä tuhota viimeisetkin rippeet herkkyydestä ja viattomuudesta?
|
|
|
|
Tunteiden kuolema pelottaa
Huolestunut isä | 1.11.2008 23:58
|
|
Kuviteltujen murhien, kidutusten ja raiskausten jälkeen taidekasvattaja kysyy: "Miltä teistä tuntuu nyt?" "Ihan sikahyvältä", on lasten vastaus. "Jäikö kenellekään järkyttynyt tai paha olo?" Luokka purskahtaa äänekkääseen nauruun. "No ei!"
Sen minkä pitäisi järkyttää, ei enää järkytä. On vain muisto yhteisestä hetken hurmiosta, jonka rajattomuus ja täydellinen piittaamattomuus "oikeasta" synnytti.
"Kovan kaman" rinnalla tavallisen arjen ilot ja surut kalpenevat. Ei ihme , että nuoria masentaa.
|
|
|
|
Hyvää taidekasvatusta
taidekasvattaja | 2.11.2008 0:22
|
|
oli työpajan loppuosa, jossa kauhua ja pelkoja käsiteltiin mielikuvien tasolla, puhuttiin ja sijoitettiin kokemuksia muihin konteksteihin.
Voiko vakavasti ajatella, että silmitön väkivaltainen hurmoshetki on tarpeellinen ennen tätä varsinaista voimauttamista. Eikö kyse ollut siitä, että nuoret purkavat kokemuksiaan elämästä meidän aikuisten luomassa kauheassa maailmassa. Miksi turruttaa heitä vielä luvallisella tuhovoimalla lisää?
|
|
|
|
Mitä oikeasti tapahtui?
taidekasvattaja | 2.11.2008 11:19
|
|
Uskon, Suna Vuori, että olet halunnut antaa taidekasvatukselle palstatilaa, ja osoittaa sen tarpeellisuutta nuorille. Voi olla, että työpajakin on ollut toimiva, tarpeellinen ja turvallinen - kuten viestissäsi väität. Hesarin jutusta tarpeellisuus eikä varsinkaan turvallisuus välittynyt ja koko voimauttamisen käsite jäi epäselväksi. Juttu kääntyi taidekasvatusta vastaan ja on karhunpalvelus koko asialle. Kun mennään eettisesti arveluttaville alueille, pitäisi olla perusteellisempi.
|
|
|
|
Väkivalta on lasten arkipäivää
ammattiauttaja | 2.11.2008 13:06
|
|
Kuole pehmolelu kuole - artikkeli heijastaa lapsiin päivittäin kohdistuvaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Lapsi on kultturissame aikuisten pehmolelu, jota voi pahoinpidellä ja jonka voi myös hylätä murrosiässä kuin kesäkissan. Joka päivä Suomessakin torjutaan väkivaltaisesti koululuokallinen lapsia estämällä heidän syntymänsä aikuisten elämänlaatua häiritsemään. Kyseessä on aivan samanlainen verinen raajojen irtirepiminen kuin artikkelin pehmoleluleikissä. Onko viisasta "terapeuttien" ja median taholta totuttaa lapsia raakuteen, ettei vain tulisi lisää jokeloita ja kauhajokia?
|
|
|
|
Jatkokurssit?
Leena Krohn, kirjailija | 2.11.2008 13:21
|
|
Kehotan taidepedagogina itseään pitävää henkilöä järjestämään pehmolelujen silpomissessiolle jatkot. Kerätköön hän revityt raajat, irtopäät ja päistä kaivetut silmät, jakakoon hän jälleen kurssitettavilleen sakset ja neulat, mutta myös lankaa, tilkkuja ja täytettä. Tehtävä on nyt korjata se, mikä tarkoituksella tuhottiin, tehdä ehyeksi se, mikä riemulla rikottiin. Sitä nallea, joka poltettiin, ei enää saada koottua kokoon, mutta kurssilaiset saavat ommella kiinni viilletyt vatsat ja haarovälit, kiinnittää paikoilleen tassut ja silmät ja päät. Se ei ole yhtä helppo tehtävä kuin edellinen, mutta se on tuhat kertaa tärkeämpi.
Vasta näiden kurssien jälkeen minä voin kutsua häntä kasvattajaksi.
|
|
|
|
Aggressioiden purkaminen?
Kuinka Karl Marx tavataan | 2.11.2008 13:43
|
|
Jos nuoret - jotka eivät ole tehneet tästä yhteiskunnasta sitä mitä se nyt on vaan elävät maailmassa, jonka mm. heidän vanhempansa ovat rakentaneet - eivät saa purkaa erilaisia, esimerkiksi kielteisiä tunteitaan, ne kääntyvät ennen pitkää heitä itseään sekä toisia ihmisiä vastaan. Se, mitä sellaisesta seuraa saattaa olla huomattavasti vakavampaa kuin käytöstä poistettujen lelujen käsitteleminen tavalla, joka ei miellytä kaikkia
"Purkamisteoria" on kaunis teoria ja selitys, jonka paikkansapitävyyttä sopii epäillä. Se taitaa olla väärinymmärrettyä psykoanalyysia, naistenlehtitason klisee.
Vaikka väite käsittelemättömien kielteisten tunteiden tuhoavasta vaikutuksesta pitäisikin paikkansa, silti käsitteleminen on käsittelemistä, ei purkamista. Aggressioiden käsittely on niiden hallintaa, ja aggressioiden purkaminen vain aggressioiden purkamista.
Muistaakseni joitakin aikoja takaperin vastaava purkamisterapia todettiin paikkansapitämättömäksi jääkiekko-otteluiden katsojien kohdalla. Vaikka kaukalon laidalla puretaankin aggressioita, ne eivät tule käsitellyiksi. Niitä riittää.
Hiljattaiset, uusimmat tutkimukset väkivaltaisten tietokonepelien vaikutuksista näyttäisivät viittaavan samaan suuntaan. Pelit lisäävät aggressiivisuutta, eivät "pura" sitä.
Mielestäni todistustaakka on sillä joka esittää "purkamisteorian" ikään kuin se olisi todettu paikkansapitäväksi. Vähintäänkin pitäisi kuvata se mekanismi, jolla tällainen purkutapahtuma psyykessä toimii. Minä en sellaista pysty kuvittelemaan.
|
|
|
|
Kammotusta lapsille ja lukemista kansalle!
Anna | 2.11.2008 14:31
|
|
Mielestäni tämä kurssi on hyvä osoitus siitä miten taidekasvatus voi mennä helposti väärille raiteille, samoin myös media joka "terapiaa" seuraa koko sivun artikkelilla ja hehkuttaa kurssin antia. Eli sanoma rivien välissä kuuluu: Tässä meillä nyt on kulttuurimme parasta antia!
Itse olen toista mieltä. Jos lapset itse rikkovat pehmolelujaan, voi heillä olla siihen syy, mutta jos aikuinen sellaiseen provosoi, lapset tajuavat hyvin kaksinaismoralistisen tehtävän molemmat puolet, provosoituvat kyllä, ja suorittavat tehtävän - ja taas on menty eteenpäin...minnepäin. Kysynpä vaan.
Se että yksi poika ei halunnut nimeään julkisuuteen on selvä merkki
oppilaan ristiriitaisesta tunnetilasta tehtävän jälkeen.
Huh huh...Ikävä juttu!
|
|
|
|
Missä perustelut?
Leena Krohn | 2.11.2008 16:12
|
|
Kysyn taideterapeutti Anne Rossi-Hortolta, toimittaja Vuorelta, Anna-, Stoa-, ja Malmitalojen johtajilta, jotka ovat ottaneet ohjelmaan Repäisyjä-kulttuurikurssit, sekä opetusministeriöltä, joka on kurssit rahoittanut: Miten perustelette tällaisen "pedagogiikan"? Missä ovat tutkimukset, jotka tukevat olettamusta, että esittämällä pehmolelujen avulla murhaa, kidutusta ja raiskauksia ja silpomalla tai polttamalla niitä oikeaan väkivaltaan sopivin välinein kuten saksin, nauloin, neuloin, tulitikuin jne., voidaan "saada oppilaat käsittelemään elämän eri ilmiöitä ja purkamaan vaikeitakin asioita"? Tutkimukseksi ei riitä murrosikäisten naurunrähäkkä kurssin jälkeen.
Toimittaja Vuori kysyi, "mikä teitä vihaisia kirjoittajia tässä asiassa niin kovasti pelottaa?" Vastaan, että esim. tuo naurunrähäkkä. Esim. se, että täysikasvuiset "kasvattajat" usuttavat taiteen ja kulttuurin nimissä väkivaltahurmioon. Ettekö ymmärrä edes Kauhajoen ja Jokelan jälkeen, että on syytä pelätä ja paljon?
|
|
|
|
Hyvä Suna Vuori
Jane | 2.11.2008 20:23
|
|
Minua pelottaa tämä:
"Kuviteltujen murhien, kidutusten ja raiskausten jälkeen taidekasvattaja kysyy: "Miltä teistä tuntuu nyt?" "Ihan sikahyvältä", on lasten vastaus. "Jäikö kenellekään järkyttynyt tai paha olo?" Luokka purskahtaa äänekkääseen nauruun. "No ei!""
Lapset eivät uskalla porukassa sanoa, että jäi paha olo, en olisi halunut repiä/raiskata/tuhota. Porukan valta on liian vahva, ja kaikkien on pakko mennä porukan mukana ja olla räyhäkkäinä sitä mieltä, että "ei tunnu missään!"
Minusta tässä ei ole ihalitavaa, eikä ainakaan lapselle "voimaannuttavaa". Kuten Leena (anteeksi jos menee sisaruspervi sekaiin) Krohn täällä perää, onko tälle työpajalle tulossa jatkoa? Vai onko voimaannuttava työ nyt tehty? Ja pärjätöön lapset nyt omin voimaantunein voimin eteenpäin?
Kuvottavaa.
|
|
|
