Eilinen Hesari tai ainakin toimittaja Erkki Kylmänen paljasti lehden esikoiskirjailijakisasta kertovalla jutullaan jälleen perin karusti, millaista kulttuuriluokittelua maamme johtava lehti totta tosiaankin harjoittaa.
Vaikka miten silmiään hieroisi, jutun alaotsikko kuuluu: "Kustantamot supistivat tarjontaa mutta harrastustoiminta harppoo eteenpäin." Itse jutussa tehdään edelleen selkoa, että kustantamot , so. isot talot, eivät julkaisset montakaan runoesikoista, mutta että muuta "yhdistystoimintaa ja puoliomakustanteita" riittää.
Toisin sanoen kustantaja - nimikkeen alle kelpuutetaan näemmä enää vain Wsoy, Tammi, Otava, Gummerus, Teos ja Siltala. Muut eivät moisen ajattelumallin mukaan ole edes b-luokan kustantamoja, vaan pelkkää "harrastustoimintaa".
Kaikki kunnia harrastustoiminnalle, mutta esimerkiksi Jukka Petäjän taannoisessa teilauksessa esiintyneiden
ntamon ja Poesian kustannustoiminnassa ei kuitenkaan ole kyse harrastelijoiden pyörittämästä julkaisutoiminnasta. Kirjat on kustannusohjelmaan harkitusti valikoitu ja ammattimaisesti toimitettu useassa tapauksessa sellaisella paneutumisella, mikä isompien kustantamojen menossa on harvemmin enää ajallisestikaan mahdollista. Ja oikaistakoon sekin, että em. kustantamojen kirjoissa kyse ei ole vain nettijulkaisuista. Teokset ovat saatavissa myös kirjoina, vain osa on ladattavissa suoraan netistä.
On pöyristyttävän harhaanjohtavaa ja vastuutonta kuitata muiden kuin perinteisten tahojen toiminta tähän tapaan ja antaa ikään kuin ymmärtää, mikä on vakavasti otettavaa kirjallisuutta ja mikä ei.
Tokihan tällaiset letkautukset voi ja sopiikin jättää omaan arvoonsa, mutta ikävä kyllä moisella rankkaamisella on kuitenkin aivan konkreettisia, kirjailijan työn kannalta kauaskantoisempia seurauksia - paitsi lukijoita myös esim. kirjakauppojen ja kirjastojen sisäänostajia ajatellen.
Olen itsekin syksyn esikoisrunoilijoita (ntamo), lisäksi italialaisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuden suomentaja, jonka monet työt ovat ilmestyneet nimenomaan pienemmiltä kustantajilta. En silti nimittäisi omaani sen enempää kuin kenenkään toisenkaan, tunnetuimpien tahojen ulkopuolella toimivan tekemisiä harrasteluksi .
