Keskustelun ohjeet

Kirjoita päiväkirja maanantaista 2.2.
HS Toimitus  |  30.1.2009 14:00

Kymmenen vuotta sitten Suomalaisen Kirjallisuuden Seura haastoi suomalaiset kirjoittamaan päiväkirjaa tiistaistaan 2. helmikuuta 1999. Kansanrunousarkistoon kertyi yli 23000 päiväkirjaa - eli noin seitsemän hyllymetriä.

Tasan kymmenen vuotta myöhemmin SKS ja Kalevalaisten Naisten Liitto kutsuvat jälleen kaiken ikäisiä, Suomessa tai ulkomailla asuvia suomalaisia kirjaamaan saman päivän eli maanantain 2. helmikuuta tapahtumat ja lähettämään ne Suomalaisen päivä -keruuseen.

Mukana on nyt porkkanakin: kaikkien päiväkirjansa lähettäneiden kesken arvotaan kirjoja ja koruja.

Päiväkirjoja voi lähettää paitsi Kalevalaisten Naisten liittoon postitse tai sähköisesti myös täältä HS.fi:n sivuilta. Tekstinsä voi kirjoittaa anonyymisti ja ne toimitetaan aikanaan SKS:n kansanrunousarkistoon säilytettäviksi ja tutkimuskäyttöön.

Kirjoita päiväkirja klikkaamalla alla olevaa Vastaa viestiin -linkkiä. Otsikko voi olla yhteensä 45 merkin mittainen ja itse päiväkirjateksti 2500 merkkiä. Jos päiväkirjaotteesi on pidempi, voit lähettää sen useammassa osassa. Huomaa, että kirjoitusta ei voi muokata enää lähettämisen jälkeen.

Liitä päiväkirjatekstin oheen suostumusteksti: "Suostun siihen, että lähettämäni aineisto arkistoidaan nimelläni Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön."

Muista liittää mukaan kirjoittajanimimerkin lisäksi yhteystietosi. Nimimerkillä kirjoittamasi päiväkirja on sivuilla muiden luettavissa, mutta yhteistietosi eivät tule muiden tietoon. Ne menevät tekstisi mukana suoraan SKS:n kansanrunousarkistoon.

Lähetä päiväkirja 28. helmikuuta mennessä.

Tässä viestiketjussa julkaistaan vain maanantaista 2. helmikuuta kertovia päiväkirjaotteita. Kirjoituksia ei siis ole mahdollista kommentoida.

Vastaa viestiin

loistavaa!
posetiivi  |  30.1.2009 22:14

Todella mahtavaa!
Suomalaisen kirjallisuuden Seuran tulisi toimia entistä enemmän julkisuudessa näkyvänä toimijana. Kulttuurin tarvetta on.
Kiitos HS, että olette mukana tässä projektissa!

Vastaa viestiin

Maanantaina kirjoittelen
JaSu  |  31.1.2009 16:31

Niin se vaan aika on vierinyt että kymmenen vuotta on kulunut kun tuon yhden päivän päiväkirjani minäkin kirjoitin. Kirjoitustalkoisiin minä tulevana maanantainakin osallistun kun sellaiset taas pidetään. Kynän otan (vähemmän kauniiseen) käteen.

Vastaa viestiin

Maanantai 2.2.2009
Bella  |  2.2.2009 8:41

Kello oli kuusi ja herätyskello soi. Päivä alkoi hyvin väsynein tunnelmin. Laitoin vaatteet päälle, söin aamiaisen, meikkasin ja lähdin töihin. Ehdin nipin napin bussille, juoksujalkaa. Otin Metron ja lukaisin läpi. Mikään maailmalla ei oikein huvittanut ja kiinnostanut. Otin esille lempitarinani. Tarinan rakkaudesta, välittämisestä, ystävyydestä, menetyksestä. Syvennyin siihen täysin, kunnes oli aika vaihtaa bussia. Juoksin myös siihen ja ehdin kuin ehdinkin. Etsin mukavan paikan istua ja otin taas esille kirjani. En meinannut malttaa nostaa katsettani pois kirjasta, kun bussi jo pysähtyi päätepysäkille. Pahus. Taas alkaisi yksi monista työpäivistäni. Kävelin muutamat sadat metrit työpaikalle, leimasin korttini ja nousin hissillä kerrokseeni. Avasin tietokoneeni ja aloin töihin. Taas pitäisi odottaa kahdeksan tuntia ennen kuin pääsisin jälleen sukeltamaan rakkauden ihmeelliseen maailmaan.

Vastaa viestiin

Tavallinen yö, tavallinen päivä
Josse  |  2.2.2009 9:33

Mäkelänkatu kulkee Vallilan läpi, autojen pakokaasut jäävät ikkunalasiin ja jos ikkuna on auki niin ikkunalaudalle kertyy nopeasti paksua tahmeaa pölyä. Minä asun Mäkelänkadun varrella. Heräsin hetkeksi kun M. sulki oven mennessään. M. lähtee aikaisin töihin, minä makaan usein puoleen päivään, joskus iltapäivään, ennen kuin jaksan nousta. Eilen olin kuitenkin päättänyt että heräisin yhdeksän maissa. Poltan tupakan ja nojailen ulos ikkunasta. Raitiovaunupysäkillä mies kaivaa esiin letkunsa ja kastelee puuta, nainen ja lapsi toisella puolella tietä katsovat pois. En tavallisesti kiinnitä asioihin niin paljon huomiota, mutta kirjoittaminen saa huomaamaan ne eri tavalla. Ruokapöydällä on tyhjä viinipullo, kirjoituspöydällä puolijuotu Koskenkorva, kettiö täynnä kaikenvärisiä ja kokoisia pulloja, asunnossa haisee. En tiedä miten M. jaksaa minua. Yöllä ennen nukkumaanmenoa kysyin häneltä mitä hän pelkäsi eniten, että a) pettäisin häntä b) jättäisin hänet c) lakkaisin pitämästä hänestä. M. sanoi etteivät ne kaiken kaikkiaan olleet kovin hauskoja vaihtoehtoja. Kerroin nukkuneeni edellisen yön toisen naisen kanssa. M. ei kuitenkaan suuttunut, hän sanoi luottavansa minuun. Vatsa on sekaisin, niinkuin aina, ja suussa maistuu ruosteelle. En tiedä miten tämäkin päivän saisi käyntiin. Voisin vaikka yrittää paheksua jotakin. Voisin paheksua kirkkoa, politiikkoja tai Kjell Westötä. Mutta kun en minä osaa, antaa olla. Haukkokoot koirat jotka osaavat haukkua. Maailmassa on liikaa sanoja ja liikaa kirjoja ja liikaa ihmisiä jotka lukevat huonoa kirjallisuutta, huonoja runoja, huonoja päiväkirjamerkintöjä.

Vastaa viestiin

Uninen helmikuu
Elämän rakastaja  |  2.2.2009 9:56

Kuulen tytön kännykän herätysäänen. Jälleen joku kaunis musiikki. Nukuttaa kovasti. Tiedän, että myös tyttö nukkuisi vielä kauan, ellei pitäisi herätä kouluun. Koira on siirtynyt melkein viereen tyynylle. Ryömii omalle rättipaikalleen jalkopäähän, kun osoitan sinne sormella. Käyn vessassa. Tunnistelen vartaloani eilisen jumpan jälkeen. Lihakset eivät ole kipeät, pikemminkin raukeat. Eilen kaksi jumppaa, väristyskone, hierontatuoli ja pitkään saunassa.

Rakkaat rutiinit. Haen Hesarin alhaalta, laitan ulos valon ja jätän ulko-oven auki, että tytön kaveri pääsee sisälle. Teinit muistelevat varmasti vanhempana aikoja, jolloin kulkivat joka aamu yhdessä kouluun tuon pienen, mutta tärkeän viiden minuutin matkan.

Tyttö katoaa suihkuun, väsyneenäkin niin nuoren energinen. Päästän koiran takapihalle pissille ja herätän pojan. Vasta puoli kahdeksalta hän menee suihkuun. Aamupalalla toiselle kuuma kaakao, toiselle kylmä. Toiselle paahdettu leipä ja päällisiä, toiselle paahtamaton pelkällä voilla. Itsellä pikakahvi ja yksi leipä raejuuston, becelproactivan ja paprikan kera. "Oikeaa" kahvia en ole juuri eron jälkeen keittänyt.

Lapset kouluun viime tipassa. Luen rauhassa lehteä. Energia alhaalla. Neulon sukkaa tytölle ja nautin rauhasta. Laitan sähköpostia pitkästä aikaa ystävälle, joka on vastikään muuttanut takaisin Suomeen. Tarkistan verkkopankista rahatilanteen. Kyllä pärjään, kun suunnittelen menot ja tulot yhteensopiviksi.

Suostun siihen, että lähettämäni aineisto arkistoidaan nimelläni Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön.

Vastaa viestiin

Monday,Monday
pääsky  |  2.2.2009 10:08

Suostun siihen,että lähettämäni aineisto arkistoidaan Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön.

Tänään,maanantaina 2.2.2009,on kulunut vuosi siitä päivästä,kun elämäni toistaiseksi ainoa seurustelusuhde päättyi.Kuluneen vuoden tunteet ja muutokset ovat siis pyörineet mielessä.Muistan sen suunnattoman helpotuksen,jota tunsin,kun parisuhde loppui,ei sen loppujen lopuksi ollut tarkoitus kestää.Vielä suunnattomampi oli pettymys,kun aika osoitti,että rakastamani ihminen ei sittenkään pystynyt olemaan minulle ystävä,vaikka olimmekin aikoneet jatkaa ystävinä.Tänä aamuna mietin taas kerran,mitä tuo ihminen nyt tuntee.Tuttu avuttomuus ja vihaisuus hiipii mieleen,kun mietin hänen ilmeisesti pahenevaa päihdeongelmaansa,sitä epäoikeudenmukaisuutta,jolla hän kohtelee perhettään ja sitä tosiasiaa,että minä en voi auttaa häntä.
Kulunut vuosi on tuonut myös paljon hyvää.Tässä minä istun,omalla sängylläni kodissa,jossa olen asunut ystäväni kanssa jo yhdeksän kuukautta.Näistä kuukausista kahdeksan täällä on majaillut myös suloinen harmaankirjava kissa,joka kehrää vieressäni.Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon,mutta sitä virhettä en ole tehnyt,että olisin jäänyt paikoilleni.En enää asu pienessä yksinäisessä yksiössä entisen rakkaani & ystäväni naapurissa,vaan tässä tilavassa,kauniissa kodissa,jossa voin elää ihmisen kanssa,johon voin huoletta luottaa.Välivuoteni on edennyt jo yli puolen välin,olen vihdoinkin löytänyt alan,jolle tosissani haluan hakea ja kesä on loppujen lopuksi jo lähellä.Odotan yli kaiken kesäaamujen viileyttä,auringonlaskuja,puiden lehtien suhinaa ja meren kimaltavaa aaltoilua.Elämässä on vielä paljon kehitettävää ja löydettävää,mutta kaikki aikanaan.Aion keskittyä olemaan kärsivällinen,optimistinen ja määrätietoinen.
Tämän päivän aion viettää lukien pääsykokeisiin,käyden kuntosalilla ja poiketen johonkin kahvilaan poikkeuksellisen maanantaivapaapäiväni kunniaksi.Olo on levännyt ja innokas - taas on edessä uusi päivä omistettavaksi elämiselle.

Vastaa viestiin

rauhallinen aamu
zarah  |  2.2.2009 11:27

Heräsin kännykkäherätysääneeni (Evanesence laulaa "Wake me up...") klo 6.45. Teen epäsäännöllistä vuorotyötä junatarjoilijana ja tänään minulla on vapaapäivä, mutta haluan herätä kouluaamuina herättämään yläastetta käyvän poikani, laittaa aamupalaa ja vähän jutella siinä aamulla poikien kanssa. Sunnuntaina olin tehnyt yli 15 tunnin työpäivän ja mennyt nukkumaan keskiyön maissa.
Laitoin kahvin tippumaan, vedin Thaimaasta ostetun mustan aamutakin päälle ja talvisaappaat jalkaan ja hain sanomalehdet (HS ja paikallislehti) ulkoa tienvarren postilaatikosta. Pihalla oli aika paljon lunta, mutta ilma ei tuntunut kylmältä. Olin laittanut yöllä nukkumaan mennessäni pyykit koneeseen ja nyt tyhjensin koneen ja ripustin vaatteet kuivumaan kellariin. Asumme vanhassa paritalossa, talo on 1959 rintamamiestalo ja täällä on paljon vanhaa tyyliä.
Laitoin 15-vuotiaalle hedelmäsmoothieta (kaupan valmistuote) ja vitamiineja valmiiksi olohuoneen tietokone pöydälle ja menin yläkertaan herättämään hänet ja kysyin haluasiko hän aamiaiseksi tänään voileipää, paistettuja munia vai muroja. Ihan sama, vastasi uninen poika. päätin paistaa munia, koska ei ollut mitään kiirettä.
Joimme aamukahvia ja söimme olohuoneessa, katselimme samalla Voice-TV:tä. Poikani odottaa "Mikä biisi" -osuutta, tänään emme kumpikaan arvanneet mikä biisi oli kyseessä (Kings of Lion: Use somebody). Lueskelin samalla sanomalehtiä ja söin kahvin kanssa myös manteli-kerma-laskiaispullan. Hesarista luen kaikki muut osiot paitsi en urheilusivuja. Aloitan lehden lopusta, sarjakuvista. Viivi ja Wagner on suosikkini.
Vähän vaille kahdeksan poika lähti kouluun, koulumatka taittuu polkupyörällä muutamassa minuutissa. Asumme rauhallisella omakotialueella, jossa ei ole paljon liikennettä.

Vastaa viestiin

maanantai 2.2.2009 , vapaapv
kihlapäivä  |  2.2.2009 11:29

Suostun siihen, että lähettämäni aineisto arkistoidaan nimelläni Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön.

Maanantai on yleensä vapaapäiväni. Nyt päätin, että en taas jämähdä lukemaan päivän Hesaria koko aamupäiväksi ja laitoin tuulemaan. Nyt vuodevaatteet on tuuletettu ja lakanapyykki pyörii koneessa. Rahkatorttu on tulossa uunissa ja näyttää nousevan komeasti. Kauraleipätaikina kylläkään ei näytä nousevan kovin hyvin, tulikohan siitä liian kovaa.

Mies laittoi ennen töihin lähtöään takkaan tulen ja jokin aika sitten sain nauttia komeasta punaisena hehkuvasta hiilloksesta . Nyt muistin laittaa pellin kiinni, ettei lämpöä pääse harakoille. Ulkona on -4 astetta pakkata ja kaunis talvinen maisema, näyttää vähän tuulahtelevan.
Saatan käydä puistossa hiihtämässä, illalla menen kyllä jumppaan. Ammattilehtiin aion paneutua seuraavaksi. Tytölle, nuorimmaiselle, viime syksynä kotoa lähteneelle voisi soittaa illemmalla, houkutella hiihtolomaviikonloppuna kotiin päin sieltä etelästä . Iltapv:llä täytyy vähän päivystää skypea, vanhin poika saattaa ottaa yhteyttä labratöidensä lomasta Saksanmaalta. Keskimmäisen lapsen kanssa eilen vaihdettiin kuulumiset puhelimitse, kesätyöselvittelyt on käynnissä. Äidille voisi soittaa ja sopia huomisesta käynnistä töiden jälkeen.

29 v. sitten kylmänä pakkaspäivänä Turussa ostimme kihlasormukset onnellisina ja luottavaisina. Ja tänäänkin saamme vielä nauttia toistemme läheisyydestä ja uskoa tulevaisuuteen ja hyvää mieltä on edelleen. Illan juhlahetken järjestelyjä täytyy miettiä....

Vastaa viestiin

Välttävä riittää
Henna K.  |  2.2.2009 11:39

Ei mitään kiirettä, koti siistinä, osa-aikaeläke tilillä tänään, Berliinin messuille suunnittelemani esitteet toimitettiin
asiakkaalle jo perjantaina. Kolmoskanavan Huomenta Suomi höpöttää taustalla, pakkasta on ja lunta Kallion katoilla. Panin saunan lämpiämään. Sitten tukka ja meikki, sitten sotaan.

Voi sinua Lotta! Niin kuin toivoin ja uskoin, että olisit tänään - juuri nyt - matkalla Kalliolan klinikalle katkohoitoon. Vaan etpä ole. Olet kämpälläsi kaljakankkusessa ja pilvipöhnässä, silti periksi ei anneta. Menen iltapäivällä Lotan luo juttelemaan. Ei muuta kuin jälleen kerran A-klinikalle uutta katkohoitoaikaa anelemaan. Isä ja äiti väsyvät, Lotan kaverit lilluvat samassa kusessa, mutta täti ei hellitä. Tämä täti tietää, että elämässä selvitään tarttumalla käteen. Lotta tartu! Lotta sinä selviät!

Antaa tytön nukkua nyt päänsä selvemmäksi. Onneksi oma nuppi on cool kuin helmikuun aamu. Toisinkin voisi olla, toisin on ollut.

Markku Veijalainen keskustelee telkkarissa Antti Heikkilän kanssa. Hitto, Makehan on tullut vanhaksi, miten tässä näin kävi!

Laskut on maksettu, omat sekä työhön liittyvät. Laskin, että pari kuukautta ainakin pärjään, loppu jääköön Herran haltuun. Syveneekö taantuma, kestääkö se pitkään, tuleeko minulle töitä? Tekisi mieli sanoa: EVVK. Mitä paskaa minä välitän, ratkon asiat sitten, kun ne tulevat eteen ratkottaviksi. Tai jätän sikseen, lyön hanskat tiskiin ja poistun kuvasta horisonttiin häipyen niin kuin leffoissa. Toisaalta näen maailman yhä mahdollisuuksien paikkana - aina aamuisin. Illalla en ajattele, väsyttää ja tyydyn siihen, että tänään en saanut enempää aikaiseksi. Työstä ei ole kyse, vaan itsestäni. Minusta ei tullutkaan täydellistä, ei erinomaista, ei edes hyvää. Tuli välttävä. Tämän jos olisin tiennyt nuorena, olisin syönyt myrkkyä! Mutta nyt ajattelen, että välttävä riittää ja kelpaa. Jos minä olisin erinomainen, pullistuisin. Erinomaisena en lähtisi Lotan luo tänään, vaan kehottaisin häntä tarttumaan tukkaansa nostaakseen itsensä suosta.

Minä vältän tänään ja Lotta välttää minulle. Hän välttää koko maailmalle, kunhan kaivelen hänet esiin tyhjien pullojen, tupakantumppien ja muun sotkun seasta. Kunhan Lotta löytää itsensä ja sitten tien itsestä ulos. Kun Lotta vuorollaan ojentaa auttavan kätensä, siinä on mihin tarttua. Se on ihmisen käsi.

Vastaa viestiin

Minun päiväni
Anis  |  2.2.2009 11:39

Aamulla heräsin 20 yli 6. Söin aamupalaksi paahtoleipää ja join appelsiinimehua. Laitoin päälleni mustan topin, farkut ja harmaaraitaisen hupparin. Hiukseni jätin auki. Ne olivat kiharalla, koska olin pitänyt yöllä ranskanlettejä. Isäni toi minut autolla kouluun. Aamulla oli pari tuntia luistelua, mutta minä en luistellut, kävelin vain Vuoksen rannalla ja kannustin kavereitani. Kohta on ruokailu, ja ruokana on kai pinaattikeittoa. Illalla kun pääsen kotiin aion lukea englantia, koska huomenna meillä on koe. Muuta en nyt tiedä mitä kirjoittaa, ei oikein tule mitään mieleen. Jos joku tämän lukee niin terveisiä vaan.

Vastaa viestiin

heipähei!
ellabella  |  2.2.2009 11:40

heräsin tänään 15 vaille 8 ja myöhästyin koulusta.. aamulla meillä oli liikuntaa jolloin luistelimme. Pelasimme poikien kanssa jääkiekkoa.. kun liikuntatunti loppui tulimme kouluuun ja suoristimme hiuksia ja meikkasimme vessoilla.. väli-tunnin loputtua menimme yhteiskuntaopin tunnille jossa tarkistimme osake juttuja.tuntimme loppui 15 vaille 11 jolloin menimme välitunnille.. välitunnilla kävimme rehtorin huoneessa valittamassa asioita.. välitunti kun loppui tulimme atk-tunnille.. olemme nyt täällä kirjoittamassa tähän päiväkirjaan:D tämän jälkeen menemme syömään pinaattikeittoa..sen jälkeen meillä on äidinkieltä ja sitten matematiikkaa ... pääsemme koulusta kello 2 ja sitten menen kotiin syömään välipalaa:D ja hengaan koton:)) ja illalla menen suihkuun ja käyn nukkumaan:D

Vastaa viestiin

Ihanan rauhallinen aamu
Joe Fiasco  |  2.2.2009 11:45

Suostun siihen,että lähettämäni aineisto arkistoidaan Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön.

Kännykän herätyskello aloitti aamuni 5:45. Nukuin sohvalla. Vaimoni nukkui kokoontaitettavalla vierassängyllämme vieressäni. Vaimon pikkusisko on viimeisillään raskaana ja anoimme hänen nukkua sängyssämme. Nousin ylös ja nappasin, edellis iltana täyttämäni, kahvinkeittiimen päälle. Saatuani itseni hieman hereille kaadoin meille vaimon kanssa kupit kahvia. On ihanan rauhallista. Viikonloppu oli ollut täynnä touhottamista, kirpputoria, muutto hässäkkää, pientä riidan tynkääkin. Eilen illalla voimat oli ihan lopussa ja nukkumaankin pääsi vasta yhdentoista jälkeen. Nyt saa olla töissä rauhassa. Kerrankin nämä konttori hommat maistuu. Ei tarvitse nousta, juosta, kantaa tai koittaa puhua 5 ihmiselle yhtä aikaa. Ei hälinää ympärillä, on hyvä olla. Ikävöin vaimoa joka aamulla kömpi viereeni sohvalle. Luulen että tästä illasta tulee mukava. Toivon että tästä illasta tulee mukava. Tänään en jaksa stressaa työnantajan aikeista karsia työsuhde-etujani. Prosessi on ollut käynnissä jo vuodenvaihteesta asti, eikä kukaan ole asiaa eteenpäin vienyt. Jotenkin moni piilostressin aihe on tipotiessään, ainakin siltä tuntuu. Liekö tämä jotain epätodellista euforiaa, karu todellisuus avautunee huomenna. Mieli antaa tänään löysää ja huomenna köysi taas kiristyy kaulan ympärillä. Koitan leijailla vielä jonkin aikaa tässä seesteisessä mielentilassa ja sitten rupean töihin.

Vastaa viestiin

Maanantai 2. 2. 2009
Selma  |  2.2.2009 11:49

Suostun siihen, että lähettämäni aineisto arkistoidaan nimelläni Kansanrunousarkiston tutkimuskäyttöön.

Tänään minulla taitaa olla kovasti hommia.

Olin eilen mummoni kanssa puhelimessa, ja mummoni tuli kysyneeksi minulta, olinko jo alkanut "lukemaan pääsykokeisiin". Siitä tulikin mieleeni, että on jo korkea aika alkaa vähän prepata k.o. asiaa. Aion hakea sekä TAIK:iin että Lahden muotoiluinstituuttiin, ja niihin molempiin alkaa hakuaika nyt helmikuun korvilla.

Kun tammikuussa katsoin noiden nettisivulta hakuaikoja, ajattelin tyytyväisenä, ettei tässä vot ole mitään kiirettä, ja niin aloin tyytyväisenä vetämään lonkkaa helmikuuta odotellen. Siinä odotellessani ompelin nukkeja ja kirjoitin pientä nettiblogiani.

Eilen mummoni siis kuitenkin otti asian puheeksi, ja niin asia taas muistui mun mieleeni. Mummoni luultavasti pitää minua erinomaisen pötkynä henkilönä jo ennestäänkin, ei siis tainnut tehdä kovin hyvää vaikutusta huudahdukseni "AI NIIN NE PÄÄSYKOKEET!"

Aion tänään ommella pienen sievän lumiukon eräälle tutulleni opetusmateriaaliksi, ja lisäksi alan kalatella netistä lisätietoa noihin ennakkotehtäviin liittyen. Aion myös päivittää pikku blogini ja kirjoittaa sinne leuhkasti, kuinka olen osallistunut tällaiseen kampanjaan. Tosin sain vinkin sieltä, joten omat ansioni voivat siitä hieman huveta.

Vastaa viestiin

Maanantai 2. 2. 2009
Selma  |  2.2.2009 11:51

Koska sain tuon vinkin niin kovin aamutuimaan, en ole tähän mennessä vielä saanut aikaan mitään huikeita saavutuksia, kello kun on vasta puoli kaksitoista. Siis hieman aikaista vielä olettaa, että olisi tullut tehtyä "herkulesmaisia" urotekoja. Olen vain syönyt aamupalaa (munakasta) ja kuunnellut kasettikirjaa. Kuuntelen ihan eläimellisiä määriä kasettikirjoja, ja tällä kertaa kyseessä on Fiona Kellyn Mystery Club - Kohtalokas putoaminen. Niin, onhan se lasten osastolta, mutta hyviä ne ovat kuin mitkäkin.

Vaikka siis en ole vielä tapani mukaan pelastanut maailmaa, tai auttanut avuttomia vanhuksia kadun yli, puhumattakaan, että olisin tehnyt lähetystyötä tai vapaaehtoistyötä Afrikassa näiden aamutuntien kuluessa, ajattelin, ettei mikään estäne kertomasta, mitä aion tänään tehdä, tai, mitä toivoisin tekeväni tai minulle tapahtuvaksi.

Realistiset asiat ensiksi. Aion, kuten jo kerroinkin, ommella komean lumiukkoherran, jolle teen näyttävän silinterihatunkin. Aion etsiä tietoa netistä TAIKista ja Lahden muotoiluinstituutista. Aion myös kuunnella kasettikirjaa, syödä, luultavasti lohta, sekä ihailla ankarasti kirjahyllyäni, jonka sain eilen toivomaani järjestykseen. Ja nyt se onkin ehta kuin mikä.

Vastaa viestiin

Maanantai 2. 2. 2009
Selma  |  2.2.2009 11:52

Mitä haluaisin minulle tapahtuvan, tai suorastaan jo tapahtuneen, ei tarvitsisi olla mitään kovin maata mullistavaa. Toivoisin, että tänään saisin työpaikan IKEAsta, että saisin ostaa muutaman pienen viherkasvin ja että minut hyväksyttäisiin TAIKin tai Laden MI:n graafiselle puolelle opiskelemaan graafikoksi. Toivoisin, että minulla olisi lujasti rahaa, ja että hoikistuisin muutaman kilon (Molemmat epäilemättä yhtä utopistisia, mutta toivon mukaan reilassa ennen kesää). Toivoisin myös, että joku ostaisi kunnostamani keinuhevosen, ja että kukaan perheenjäseneni ei esim. jäisi auton alle postilaatikolla pistäytyessään. Ei sillä, että se nyt olisi niin kovin todennäköistäkään, mutta toki silti toivon niin.

Oikeastaan suurin asia, minkä tämän päivän osalta voisin mainita, on toivomus siitä, että olisi pyydetty kertomaan eilisestä päivästä. Enhän minä toki valita, olisin voinut jättää tämän kirjoittamiseni iltaan, jolloin luultavasti jo olisin ehtinyt pelastaa maailman, auttaa vanhuksia katujen yli jne. Mutta joka tapauksessa nyt on aamu, ja tosiasiana pysyy, että tähän astista aamua tarkastellen täytyy sanoa, että eilen tapahtui rutkasti enemmän. Eilen järjestin kirjahyllyäni, pesin pyykkiä ja järjestin kirjahyllyn. Kuten huomaatte, eilen oli äärimmäisen toimelias päivä, josta vot piisaisi kertomista.

Mutta siitäpä tulikin mieleeni, että olenhan toki jo tänäkin aamuna ehtinyt monenmoista. Myös tänään laitoin pyykit peseytymään ja lisäksi kiinnitin seinäkellon ja naulakon. No niin, onhan sitä veikkonen jo siinäkin!

Jos tänään asuisin toivomanlaisessani talossa, olisi aamuni tällainen. (En siis ole tyytymätön tähän nykyiseen, olen enemmän kuin tyytyväinen! Mutta kuten sanoin, aina voi kuvitella) Aamuni olisi siis sellainen, että ensinnäkin aurinko paistaisi, kuten tänäkin aamuna, sisään pienen kaksikerroksisen rintamamiestaloni makuuhuoneen ikkunasta ohuen ikkunaverhon läpi, ja heräisin valoisaan huoneeseen. Köllöttelisin hetken vuoteella ja lueskelisin tai kuuntelisin kasettikirjaa kaikessa rauhassa, Venyttelisin piiitkään ja rennosti, ja sitten nousisin sängystä ja taivaltaisi keittiöön yöpaitasillani tekemään aamupalaa. Sitten söisin keittiönpöydän ääressä, joka olisi ikkunan vieressä ja ikkunasta näkyisi metsää ja aamuauringon valoa.

Vastaa viestiin

Maanantai 2. 2. 2009
Selma  |  2.2.2009 11:52

Niin, en toki asu rintamamiestalossa, eikä aurinko nouse makuuhuoneeni ikkunaseinältä, enkä edes muistanut venytellä tänä aamuna. Mutta muilta osin, miksen voisi ajatella, että aamuni olisi ollut juuri tuollainen. Puhumattakaan siitä, millainen loppupäiväni tulee olemaan! Ainahan voi kuvitella - ellei käy niin, kuten minusta vahvasti tuntuu, että todellisuus on ihan oikeastikin parempaa kuin kaikki pölyttyneeseessä aivokopassani majailevat kuvitelmani yhteensäkään.

Vastaa viestiin

Suomea Aasiasta
Elisa Raittila  |  2.2.2009 12:38

Osa 1

Ei nyt ole ollut mitenkään kovin ihmeellinen päivä tämä. Olen lyhytaikainen ulkosuomalainen. Opiskelen Japanissa.

Ei, en ikävöi suomalaisia. Joskus lueskelen suomalaisia keskustelupalstoja ja ihmettelen, että miksi suomalaiset ovat niin vihamielisiä ja törkeitä. Eivät nyt vallan röyhkeitä, mutta melko tavalla omaa itseään suojelevat jo ennen, kuin kukaan uhkaakaan. Miksiköhän? Jenkkimeininki, vastataan. Tai seitsemän veljeksen henki. Kaamos. Talvella masennutaan ja kesällä seotaan. Kesällä ei voi lapissa nukkua, kun on liian valoisaa ja talvella taas ei voi muuta kuin nukkua. Ei kannata nousta sängystä, ei ole mitään nähtävää ja jos onkin, sitä ei saa ilmaiseksi katsella. Ostetaan pyssyjä ja paukutellaan kouluissa. Kaikki on mustaa ja niin edespäin.

No, ainakin Suomessa kovasti tunnutaan keskittyvän elämän synkkiin puoliin. Aasiasta katsottuna on suomalainen meininki erikoista. Räyhäävät suomalaiset eivät uskalla kokea positiivisia tuntojaan avoimesti, joten ne kääntyvät lopuksi negatiivisiksi tunteiksi. Se on monen mielipide täällä. Osa toki luulee, että Fuinrando (Suomi) on se saari Australian vieressä, tai ehkä se pieni kökkö Italian lähellä meressä. Eikä heitä voi siitä syyttää. En minäkään kovin tarkasti tiedä, missä on Sri Lanka tai Taipei. Ulkomailla puhutaan ulkomaata, joka on jännä kieli, jota on melko vaikea oppia. Eikä Suomessa sitten puhuta edes samaa kieltä, kuin muualla, mikä tekee asioista vielä hämmästyttävämpiä. Suomenkieli kuulostaa siltä, kuin karvakurkkuinen eläin rakastelisi keskiaikaista kidutusvälineistöä.

Japanilaiset uskaltavat ihastella söpöyttä ja pirteitä värejä, uutta tukkaa ja jännittäviä ulkomaalaisia, joilla on oudonväriset silmät ja joiden naiset ovat miehekkäitä ja pitkiä. Suomalaiset halveksuvat kaikkea söpöä ja mikä tahansa suoraa puulusikkaa koristellumpi on mautonta ja kitsiä. Pirteä väri pilaa maiseman. Onneksi on kaavoittajia, jotka kertovat, että sininen on liian pirteä talonväri. Uusi tukka on perseestä, mitä se yrittää tuokin muka olla, muka hienompi kuin muut ja ulkomaalaiset ovat epäilyttäviä ja tuovat mukanaan ongelmia, joihin ei olla totuttu. Mummot on perseestä, laukuilla lyövät nuorisoparkaa, mutta nuoriso saa ansionsa mukaan, koskapa on vihamielistä ja perseestä, eivätkä ole opettaneet aikuiset - nekin perseestä - käyttäytymään nuorisoansa.

jatkuu

Vastaa viestiin

Suoma Aasiasta
Elisa Raittila  |  2.2.2009 12:39

osa 2

On olemassa vain Helsinki ja kaikkien tulisi tietää, miten ratikat toimivat, tai mennä sitten kasvattamaan lehmiä, että saadaan latteen maitoa. Helsinkikin on perseestä, mutta ei niin kummallisilla ja eksoottisilla tavoilla, kuin vaikkapa Kemijärvi, joka on perseessä ja perseestä. Rovaniemi on ihan perseestä. Vaikka se on pohjoisessa, siellä ei voi lasketella ja siellä lyödään puukolla, nyrkillä ja lopuksi ammutaan. Paleltumiakin sieltä saa ja baareja on liikaa.

Onneksi on alkoholia. Sitä kuluu suomalaisilla melko paljon. Keskimääräinen japanilainen bisnesmies juo viran puolesta paljon enemmän ja japanilaisnaiset toikkaroivat avoimemmin (ehkä siksi, että täällä ei raiskata ja tapeta joka kadunkulmassa). Sen sijaan japanilainen ei tunne heti ensimmäisestä huikasta polttavaa syyllisyyttä ja luterilaista epäonnistuneen maanmatosen hengellistä masennusta. Alkoholi ja ystävien kanssa rentoutuminen on joillekin ihmisille iloinen asia. Suomalaisille alkoholi on pakonomainen pakokeino ja vaikka sitä aina tekee mieli, koskaan sitä ei saisi juoda. Sitten sitä juodaan kumminkin ja tulee krapula ja aamulla pitää lukea Vanhaa Testamenttia fraktuuralla ja potea maailmantuskaa ja päättää, että alkoholisti se nyt sitten tuli minustakin, niin kuin enovainaastakin ja äiteen serkusta. Suvussa on tämä geeni ja liikalihavuuden geeni, ei auta, itteni tapan.

jatkuu

Vastaa viestiin