Esikoiskirja: Uuden runouden äänenmurros
Kristian Blomberg: Puhekuplia. PoEsia. 61 s. 19 e. Tuukka Terho: Huulilla, nolo tuuli. ntamo. 80 s. 22 e. V.S.Luoma-aho: Ruumiita. PoEsia. 61 s. 19 e. Teemu Helle: sorta vala. ntamo. 56 s. 19 e. Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla. ntamo. 19 e. Julkaisut ovat vapaasti saatavilla internetissä pdf-muotoisina sekä ostettavissa book-on-demand -tekniikalla painettuina kirjoina.
Lue lisää:
Helsingin Sanomat
19.10.2009 0:00
Keskustele aiheesta
|
|
Näkymä
|
Sivu
|
|
|
Ivallinen niputus
Pauliina Haasjoki | 19.10.2009 10:25
|
|
Ihmettelen sekä Jukka Petäjän tyyliä tässä kirjoituksessa että hänen syitään niputtaa nämä kokoelmat yhteen arvosteluun. Hän toteaa itsekin:
"Esikoiskokoelmien laajasta kirjosta kertoo se, että Tuukka Terho ja Ville Luoma-aho eivät riko ehdoin tahdoin rajoja."
Ehkä kirjat eivät sitten olleetkaan niin keskenään samanlaista tusinatavaraa? Pahinta tässä ei tosin ole niputtaminen vaan ivalliset kuittailut: "Kyllä on hauskaa. Lipstickistä slapstickiin" ja "Vuoksi menee toisesta korvasta sisään ja luode tulee toisesta ulos". Tällä tavalla kokoelmat saa näyttämään naurettavilta, eikä se ole ollenkaan vaikeaa. Iva on helppo laji.
Kaikki kokoelmat painetaan villasella, mutta Timo Harjun kokoelma ei tule tässä kritiikissä käsitellyksi ollenkaan. Erityistä siinä on sen julkilausuttu teema, joka on vanhainkodissa työskentelyn ja runouden yhdistäminen.
Tämä kerrotaan kirjan esittelyssä ntamon sivuilla. Harju on työskennellyt vanhainkodeissa myös sanataideohjaajana ja miettinyt kirjallisuuden konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia. Eikö tämä olisi vaikka vanhustenhoidosta käydyn keskustelun kannalta ihan kiinnostavaa?
Arvostelun yhteydessä todetaan että kaikki kirjat ovat vapaasti saatavilla pdf-muotoisina. Tämä ei ole totta. Poesia-julkaisusarjassa on tällainen käytäntö, ntamon kirjat on sen sijaan ostettava. Mutta book-on-demand -tekniikka, joka julkaisuille on yhteistä, on ilmeisesti innoittanut käsittelemään niitä lähtökohtaisesti vähempiarvoisina ja vain toisiinsa (tai itseensä) rinnastuvina.
Ja esiintyypä kritiikissä myös kirosana "hermeettinen", joka on tainnut jo pari vuosikymmentä palvella kelpona pahantahtoisen kritiikin renkinä. Mikä tahansa kokoelma sulkeutuu kyllä itseensä jos lukija lähestyy sitä näin ennakkoluuloisesti ja heikkouksia esiin tonkien.
|
|
|
|
|
|
epäuskottavaa ja vastuutonta
Henriikka Tavi | 19.10.2009 12:51
|
|
Yhdyn vilpittömästi Pauliina Haasjoen ihmettelyyn.
Viiden kirjan lyttääminen yhdellä lyhyellä kritiikillä on sekä epäuskottavaa että vastuutonta. Yhdestäkään runoilijasta ei kerrota / ole otettu selville taustatietoja - yhdenkään teoksen kirjallisia (tai Timo Harjun tapauksessa yhteiskunnallisia) pyrkimyksiä ei kyetä tunnistamaan. Puhumattakaan kirjoitus ja asiavirheistä jo ingressissä.
Onko niin, että näin ylimalkaisesti voidaan sivuuttaa ainoastaan pienten (erityisesti tarvepainatuksella toimivien) kustantamojen runoilijat?
|
|
|
|
|
|
Mitä tähän nyt voi sanoa...
Kati Neuvonen | 19.10.2009 13:51
|
|
Ihan käsittämätön "kritiikki".
Onneksi parempaa on tarjolla esim. Nuoren Voiman uudessa Kritiikki-lehdessä, jonka ensimmäinen numero on juuri tullut ulos!
|
|
|
|
|
|
Niputuksen syy?
Virpi Alanen | 19.10.2009 13:55
|
|
Minuakin ihmetyttää moinen niputus. Palstatilan puutettako? Petäjän kirjoitus on näennäiskritiikki, jossa yksikään teos ei tule kunnolla käsitellyksi. Kritiikki on tosiaan sävyltään oudon ivallinen, eikä mikään osoita kriitikon todella perehtyneen näihin esikoisteoksiin. Pienten kustantamojenkin runoteokset ansaitsevat, puutteistaan huolimattakin, tulla asianmukaisesti arvioiduiksi. Lyttäävä hutaisu ei ole kritiikkiä.
|
|
|
|
|
|
Itsekritiikitön kriitikko
Jonimatti Joutsijärvi | 19.10.2009 14:21
|
|
Olen täsmälleen samaa mieltä kuin Pauliina Haasjoki.
Lisättäköön, että Petäjän virke "Vuoksi menee toisesta korvasta sisään ja luode tulee toisesta ulos". kuvaa varmastikin lähinnä lukutapaa: noin käy, jos korvien välissä mikään ei ota runoa vastaan. Montaa lähtökohtaisesti erilaista teosta ei voi nielaista yhtenä massana ilman että käsittää ne jokaisen väärin. Kriitikko oppikoon itsekritiikkiä.
|
|
|
|
|
|
ntamo
Hannu K | 19.10.2009 14:39
|
|
Olen lukenut yhden ntamon kustantaman runokokoelman. Järkyttävä määrä painovirheitä: runokokoelmassa!
Oikoluku on siis vähän sinne päin. Miten lie kirjailijat tyytyväisiä kustantajaansa: markkinointiin, kustannustoimittamiseen ja palkkioiden maksuun?
|
|
|
|
|
|
Hannu K:lle
Lassi Hyvärinen | 19.10.2009 16:48
|
|
Hannu K:n kysymykseen. Ntamolta julkaisseena kirjailijana voin sanoa, että markkinointi, kustannustoimittaminen ja palkkioiden maksu ovat tapahtuneet sopimuksen mukaisesti.
|
|
|
|
|
|
Hävettää lukea
P. Johannes Heinonen | 19.10.2009 17:39
|
|
Jopa täältä provinssista eli maaseudulta katsoen Helsingin Sanomien snobistinen kritiikki hämmentää. Mitä kriitikko tarkoittaa esimerkiksi termeillä "sanakonglomeraatti" tai "samarakeistaminen"?
Voisikohan kriitikko selventää, mitä hän tarkoittaa "runouden kaanonilla"? Minun maalaisen lukijani näkökulmasta nämä kokoelmat - tai se vähä, minkä olen niihin tutustunut - eivät ole sen enemmän "hälyistä" tai "rajoja rikkovaa" kuin esimerkiksi Aaro Hellaakosken Hengen manaus tai Eeva-Liisa Mannerin kokoelmat aikoinaan.
Huolestuttavammin: Onko nyt käynyt niin, että Helsingin Sanomilla kun on jonkinlainen pakkorako kaikki kotimaiset kaunokirjalliset esikoiset arvioida oman palkintonsa takia, niin joitakin teoksia ei ole tarkoituskaan lukea saatikka arvostella kunnolla, tai edes esitellä muutoin kun kahdella lauseella kuten nyt käy Timo Harjun teokselle? Jos näin on, en minä ainakaan pysty tulevaisuudessa arvostamaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa minkään arvoiseksi.
Toivottavasti ei tosiaan ole kyse siitä, että HS:kin alkaisi propagoimaan suurten kustantamojen (WSOY etunenässä) etuja pienten runokustantamojen kustannuksella. Joku voisi nähdä tämän jo sananvapauden rajoittamisena, jos haluaisi tarpeeksi kiristävillä laseilla katsoa.
|
|
|
|
|
|
Klassikkoainesta?
JN | 19.10.2009 17:59
|
|
Monet menneisyyden teilaukset nostetaan esille klassikkoteksteinä, esimerkkeinä siitä, miten joku on voinut käsittää jonkin asian täysin väärin (Ahlqvist-Oksasen Kivi on klassisin esimerkki). Ehkä tästäkin tulee sellainen.
|
|
|
|
|
|
Hurraa
Hurraa | 19.10.2009 18:02
|
|
kerrankin joku uskaltaa sanoa sen, mikä on aivan ilmiselvää... jos pienet kustantamot julkaisevat tällaista soopaa ei ole ihme, että ne jäävät hiukan varjoon. Kuka oikeasti haluaa lukea esim. Puhekuplien tyylistä, snobbailevaa tekohurskasta manooverirunoutta? Epäilenpä etteivät muut kuin sen saman surakunnan jäsenet, jotka nyt tuntuvat saaneen luun kurkkuunsa kritiikistä. Jos suomalainen runous on tällaista ei ole ihme, että se on alennustilassa. Onko tämä edes runoutta? Oikeasti? Kokeellisuus on ihan paikallaan, mutta kun siitä tulee itsetarkoitus se syö itsensä hengiltä. Nämä runot eivät kosketa ihmistä millään tavalla. Ne ovat juuri sellaista sisäänpäin kääntynyttä soopaa, jota vilkaisee kerran ja jolla sytyttää seuraavalla kerralla takkapuut.
|
|
|
|
|
|
Omenoista ja appelsiineista
Teemu Manninen | 19.10.2009 18:34
|
|
"Nämä runot eivät kosketa ihmistä millään tavalla."
Voi jospa kyse olisikin vain siitä, että yksi tykkää omenoista ja toinen appelsiineista, se olisi yksinkertaista ja mukavaa, eikä minullakaan olisi mitään tarvetta valittaa, koska silloin kuka tahansa, jota "tällainen runous" koskettaa, osoittaa että nimimerkki Hurraa on väärässä - ja minä satun tuntemaan joukon ihan tavallisia dallaajia, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, jotka innostuvat nimenomaan "näistä teoksista". M.O.T.
Mutta kun Hra () Hurraa ei ymmärrä, että kyse on siitä, että otetaan omenoita ja appelsiineja ja väitetään niitä ananaksiksi, ja sitten haukutaan kun omenat ja appelsiinit eivät maistu ananakselta. Voi olla, että Hurraan mielestä omenat maistuvat pahalta, mutta hänelläkin olisi oikeus tietää, että jotkin näistä kirjoista ovat appelsiineja, hänen lempihedelmiään.
|
|
|
|
|
|
Kaikki viisi kirjaa ovat erilaisia
Jonimatti Joutsijärvi | 19.10.2009 18:39
|
|
Arvon "Hurraa",
riippumatta siitä, mitä nykyrunouden tilasta yleensä ajattelisi, voi kuitenkin vaatia, että kun kirja arvostellaan, sitä käsitellään sen perusteella, mitä siihen on kirjoitettu. Tässä Petäjän kritiikissä sivuutetaan käytännössä kaikki viisi kirjaa. Yhdestäkään niistä Petäjä ei esitä perusteellista näkemystä, vaan ainoastaan yleistäviä heittoja, jotka eivät edes osu kohteisiinsa. Kaikki viisi kirjaa ovat erilaisia, eikä Petäjä tavoita niiden luonteita.
Sama koskee väitettäsi: "Nämä runot eivät kosketa ihmistä millään tavalla." Se ei tavoita yhtään ainutta runoa tai lukukokemusta, sillä se yrittää määritellä liian monta keskenään erilaista tekstiä. Arvatenkin olet paneutunut Petäjän kritiikin kohdeteoksiin tarkasti ja ajan kanssa.
|
|
|
|
|
|
Selvennys
Teemu Manninen | 19.10.2009 18:56
|
|
Selventääkseni omenoiden ja appelsiinien kutsumista ananaksiksi. Arvostelussa väitetään tai oletetaan, että kokoelmissa on minä-puhuja, mutta useimmissa tällaista puhujaa ei ole. Luulisi että se jo johtaa lukemaan hieman ohitse?
Toiseksi, arvostelussa niputetaan teokset "käsiterunouden" leiman alle, mutta yksikään näistä teoksista ei edusta tuota kirjallisuuden lajia (joka on todella olemassaoleva ja syystäkin mielipiteitä jakava genre; kts. esim. Kenneth Goldsmithin teokset tai Leevi Lehdon Päivä ).
Kolmanneksi, teosten pyrkimykset eivät todellakaan ole samanlaisia: Harjun ja Terhon teoksissa ei pyritä "dekonstruoimaan arkikokemusta" tai rikkomaan perinteistä lukuhorisonttia" vaan nimenomaan näitä asioita vahvistamaan! Teokset ovat siis estetiikaltaan täysin päinvastaisia.
Neljänneksi, ja tämä on keskeisintä, arvostelun ivallinen retoriikka toimii sen tiedonvälityksellistä roolia vastaan, ja alentaa kirjallisuuskeskustelun laatua. Miksi näissä keskusteluissa täytyy aina alentua haukkumaan ja tekemään mustavalkoisia, ehdottomia väitteitä, jotka ovat kuitenkin vain yhden ihmisen mielipiteitä?
Lopulta: ei ole mitään universaalia hyvän runouden mittaria. Yksi tykkää omenoista, toinen appelsiineista. Siitä ei vaan pääse mihinkään. Silti ei tarvitse suvaita sitä, että joku yrittää saada meitä syömään appelsiineja haukkumalla omenoita ananaksiksi. Se on väärin omenoita ja ananaksia kohtaan!
|
|
|
|
|
|
Niin,
olli-pekka tennilä | 19.10.2009 19:07
|
|
Kuten joku jo uumoilikin, tässä on mitä ilmeisimmin kyseessä yritys saattaa kirjasyksy jälleen kerran käsitellyksi kirjapalkintoja varten tuollaisella "No antakaas kun minä luen" -tyyppisellä eetoksella.
Viisi viimeistä perunaa laarista maistuu väkisinkin pahalta jo etukäteen. Ja jos vielä osa on tosiaan nauriita ja lanttuja.
|
|
|
|
|
|
Kriitikko meni metsään
Matti Kilponen | 19.10.2009 19:13
|
|
Olen samaa mieltä monen kommentoijan kanssa. Petäjä määrittelee kriitikoiden esittelysivuilla tehtävänsä näin:
"kriitikon tehtävä on avata teksti sen omalla kielellä eikä käyttää kirjaa oman maailmankatsomuksen pönkittämisen välineenä. Hyvä neuvo. Joskus siinä onnistuu, joskus ei.".
Tällä ei kertaa ei onnistunut.
|
|
|
|
|
|
Korjaus
Teemu Manninen | 19.10.2009 19:13
|
|
Jotta vitsikäs vertaukseni olisi täydellinen näsäviisaudessaan, sen kuuluisi ehkä mennä näin:
"Silti ei tarvitse suvaita sitä, että joku yrittää saada meitä syömään luumuja haukkumalla omenoita ja appelsiineja ananaksiksi. Se on väärin omenoita, appelsiineja, luumuja ja ananaksia kohtaan!"
Tunnustaudun itse murojen ystäväksi.
|
|
|
|
|
|
Kotimaisen runouden alennustila?
JN | 19.10.2009 19:15
|
|
Hurraa väitti että suomalainen runous elää alennustilassa. Outo väite, kun kuitenkin sivustakin seuranneena olen väkisinkin huomannut, että juuri nyt suomalainen runous on hyvinkin elinvoimaista - uusia kiinnostavia kirjailijoita tulee koko ajan esille ja ilmi, ja se on osittain ntamon kaltaisten kustantajien ja uusien kustannustapojen ansiota.
|
|
|
|
|
|
Kristian Bolmbergin Puhekulpia?
Erkka Mykkänen | 19.10.2009 19:24
|
|
Allekirjoitan Pauliina Haasjoen kommentin.
Jukka Petäjän kritiikki on hutaistun oloinen ja valheellisen objektiivinen, ts. peitellyn subjektiivinen. Se on kriitikon omasta ahtaasta kirjallisuuskäsityksestä operoiva, eikä lainkaan tunnu käsittävän arvostelemiensa teosten lähtökohtia ja tavoitteita (olen tutustunut ainoastaan Luoma-ahon Ruumiita-teokseen sekä Blombergin Puhekupliin).
Jukka Petäjä ei ole huono kirjoittaja - päinvastoin hän kiteyttää vallitsevan "kokeellista" kirjoittamista koskevan asenteellisuuden erinomaisesti. Hän ei kuitenkaan vaikuta malttaneen pidellä kirjoja kädessään hetkistä kauempaa: onhan jo ajatuksena naurettava, että hesariformaattiin olisi voinut tiivistää viiden (5!) runoteoksen ansiokkaan arvottamisen - arvostelu on siis jo lähtökohtaisesti ylimalkainen, epäonnistunut ja kohdeteoksiaan ymmärtämätön.
Hesarissa julkaistaan Suomen johtavat sanomalehtikritiikit. Silti kokeilevan nykyrunouden pätevään arvottamiseen sen kriitikoilla ei selvästikään ole, edelleenkään, välineitä. Toivon tähän kulttuuritoimitukselta muutosta.
|
|
|
|
|
|
Saska, Antti tms. esiin!
Leevi Lehto | 19.10.2009 19:27
|
|
Paavo J Heinonen ottaa esille sen, mikä tässä tuntuisi olevan tärkeintä. Sinänsähän tämä kritiikki on vain nolo pohjanoteeraus kirjoittajansa nololla uralla, ja toisin kuin takavuosikymmeninä, sen kaltainen ei tänään juuri pääse vaikuttamaan kohteidensa runokentällä nauttimaan arvostukseen. Silti, sikäli kuin olen seurannut HS:n runokritiikkejä (ja olen seurannut ainakin enemmän kuin "Hannu K" ntamoa), on sanottava että niitä on viime aikoina ajan leimannut aika kiitettävä halu paneutua siihen mitä mainitulla kentällä tapahtuu. Ajattelen tässä mm. Mervi Kantokorven, Janna Kantolan ja Kuisma Korhosen työtä. Tässä on tietysti omat ongelmansa, ml. päivälehden uutisluonteisuuten liittyvät, mutta nyttemmin varmaankin enenevästi myös se, että kentän ja siellä tapahtuvan seuraaminen käy yhä työläämmäksi. Vaikka esim. ntamo (josta vastaan) on tänä vuonna julkaissut hiukan hitaasti, niin pian voidaan olla tilanteessa, jossa edes viisi niputtamalla ei HS:n palstatilaa enää saada riittämään (ei varsinkaan, jos pitää varata välttämättömät kokosivut Jukka Petäjän ajoittaisille "missä kotimaisessa romaanissa on eniten A:lla alkavia henkilönimiä" -katsauksille). Nyt joutuu kysymään, onko tähän lähdetty hakemaan ratkaisua siitä, että toimitukseen tulevat kirjat (ja huom! kaikki eivät sinne enää tulekaan) ensin näköjään lukematta jaetaan noteerattaviin ja sivuutettaviin tai teilattaviin, ja teilaaminen sitten annetaan kylmästi pyövelinä aiemminkin kunnostautuneille. Jos näin ei ole, ja jaon on tässäkin tapauksessa tehnyt lukutaitoinen henkilö, miksi hän sitten on antanut kritiikin lukutaidottomalle? Ja onko hän yhtään pohtinut, mihin asemaan hän saattaa ne asialliset kriitikot, joiden arvioitavaksi tässä seulonnassa hyväksytyt päätyvät? Näihin kysymyksiin voi varmaankin vastata vain joku toimituksen vastaavista, ja sanoisin että hänen lehden arvovallan nimissä kannattaisi niin tehdä. Eli siis Saska Saarikoski, Antti Majander tai kuka siellä näistä asioista vastaakaan (ei kai sentään Petäjä?), esiin!
PS. Jos ette muusta ymmärrä hätkähtää, niin ehkä siitä, että teitä ei täällä kukaan vielä ole omalla nimellään puolustanut?
PPS. Tietääkseni sen sijaan on jätetty julkaisematta esim. Karri Kokon omalla nimellään lähettämä kommentti. Miksi?
PPPS. "Hannu K". Vastaan ntamo-kommentteihisi heti kun sinulla on nimi.
|
|
|
|
|
