Keskustelun ohjeet

hedelmäkori
Mari Koski  |  19.10.2009 19:33

Tuleekohan vakaatuloinen, huolimattomasti työtään tekevä (kuinka muuten hän saattaisi pitää näitä teoksia käsiterunoutena tai esimerkiksi jättää kunnolla selvittämättä kirjojen painatukseen ja julkaisuun liittyvät faktat) kriitikko ajatelleeksi miten kurjaa esikoisrunoilijalle on saada kirjalleen tällainen epäkritiikki- apurahahakemuksiin kun voi liittää teoksen kritiikkejä, nyt siis kukin "arvioiduiksi" tulleista yhden vähemmän.

Vastaa viestiin

Kritiikin vaikeudesta
Janne Kristian Virkkunen  |  19.10.2009 19:42

En ole lukenut ko. runoteoksia mutta minuun kritiikki vaikutti. Tahdon nimittäin lukea mikä näin kipeästi on kriitikon nilkkan napsahtanut. Toisaalta teoksia ei edes tarvitse lukea haistaakseen kirjoitukseen tarttuneen pahan maun Jukka Petäjän suussa. Ongelma lienee lievän laiskuuden, niputtamisen ja sementoituneen taidekäsityksenkin ulkopuolella, nimittäin taidekritiikin kirjoittamisen vaikeudessa yleensä ja erityisesti taidekritiikissä silloin kun ollaan jonkun uuden äärellä. Ja välinpitämättömyyttä teeskentelevässä kritiikissään Petäjä tahtomattaan paljastaa että uusi runous on tehnyt vaikutuksen.

Uusi on aina poliittinen liike, kurotus yli, pidemmälle tai toisaalle. Näin uusi on usein myös pelottavaa. Perusreaktio pelkoon on usein ärtymys, viha tai ainakin joku muu negatiivisen tunnerekisterin puolelta löytyvä vastine. Erikoista ettei muutoin pinnallista uutuutta ja kiiltoa arvostasta maailmasta löydy ymmärrystä sisällölliselle muutoksen hakemiselle. Mutta tässäpä piileksii ainakin totuuden murunen, pinnallinen uusi ei nimittäin ole sisällölliseti uutta vaan parfymoitua ja kiilloitettua vanhaa. Siten se on tuttua ja turvallista.

Itseäni HS:n taidekritiikit nykyään lähinnä naurattavat ja toissijaisesti laimeasti harmittavat. Huvittavat koska niiden läpinäkyvyys on niin ilmeistä ja kismittävät siksi että paljon tärkeää jää lähes aina sanomatta ja erityisesti kysymättä. Nytkin muutaman peruskysymyksen esittämisellä ja niihin vastauksia esittämällä olisi Jukka Petäjäkin päässyt pahan olonsa yli ja todellisen kritiikin äärelle. Ei kaikesta tarvitse pitää mutta lyttääminen on lyttäämistä ja negatiivinen kriittisyys on yksinkertaisinta ja helpointa älykkyyttä. Paljon vaikeampaa esittää konkreettisia vaihtoehtoja.

Mainittujen tärkeiden kysymysten esittäminen tosin vaatii elämään läpisuodattunutta taidekäsitystä. Siinä taiteen tehtävä on vastata filosofisiin peruskysymyksiin: Mitä on elämä, miten ja miksi elää? Helppoa ja miellyttävää tämän asenteen noudattamisessa on että taiteen kuin taiteen peilaaminen näihin kysymyksiin saa aina mielenkiintoisen keskustelun tai ainakin puheenvuoron aikaiseksi. Vaikka kyseessä oleva taide ei siihen sisällöllisesti yltäisikään niin ainakin keskustelijoiden tai monoloogikon näkemys elämästä ja taiteesta yleensä tulee esille ja sehän on aina kiinnostavaa. Tosin mainitunkaltaisen puheenvuoron pitäminen ja keskustelun käyminen vaatii rohkeutta. Sitä toivotankin lämpimästi teille jatkossa, Jukka Petäjä.

Vastaa viestiin

Kulpista ja muusta
Venla Rossi  |  19.10.2009 20:15

Tässä "kritiikissä" tiivistyvät monet runokritiikkiin liittyvät ongelmat - ensimmäisenä se, että runoista kirjoittaminen vaatii aikaa ja tilaa, joita kumpaakaan ei ole nyt viitsitty antaa. Toki hesarin kulttuurisivuilla tila on varmasti tiukassa, ja sinänsä on ansiokasta edes mainita monia pienkustantamojen uusia nimiä. Mutta jos niin haluaa tehdä niin formaatti täytyy kyllä nyt miettiä uusiksi.
Entä jos uutuusromaaneista tehtäisiin samanlainen kirjoitus? Niputettaisiin yhteen viisi erilaista kirjaa ja haukuttaisiin kaikki, perustelematta (paitsi ehkä yhdellä sitaatilla). Pyydettäisiin vielä arvostelijaksi mielellään ihminen, joka ei ole aiemmin osoittanut olevansa alan asiantuntija (viittaan Petäjän enemmänkin proosaan painottuvaan kritiikkiuraan). Tämä vain osoittaa miten aliarvostettu laji nykyrunous on, edelleen. Lisäksi tekstissä käytetään hyvin vaikeaa ja koukeroista kieltä - mielestäni jopa sellaista jonka paikka ei olisi sanomalehdessä lainkaan, vaan kenties alan omassa julkaisussa. Ylimielisyys ei tässä siis kohdistu vain runoilijoihin, vaan myös suureen osaan lehden lukijoita.

Vastaa viestiin

Journalistinen virhe
aleksis salusjärvi  |  19.10.2009 20:20

Jukka Petäjä, pitkän linjan kulttuuritoimittajana luulisi sinun käsittävän mikä on kritiikin ja mielipidekirjoituksen ero. Tällä tekstilläsi teet perustavia kritiikin olemusta loukkaavia virheitä.

Ensinnäkin: sinänsä arvokkaat yleiset huomiosi ja yhtenäiskulttuuria nivovat käsitykseksi eivät liity mitenkään käsittelemiisi teoksiin. Teet kamalan amatöörivirheen liittämällä tuohtumustasi kritiikkisi kohteisiin niin heikoin perustein, että uskottavuutesi (ja samalla edustamasi sanomalehden uskottavuus) kyseenalaistuu.

Toiseksi: pyrkimyksesi nähdä viiden satunnaisen runoteoksen kautta uuden suomalaisen runouden sisään ei lainkaan pysty tavoittamaan nykyrunoudessa vallitsevaa diversiteettiä. Teokset juhlivat mitä monimuotoisinta poeettisuutta ja moitit niitä siitä, etteivät ne vastaa 90-luvun alun keskeislyyrisiä teoksia. Se, että nykyrunouden poetiikkaa joutuu lukemaan teoskohtaisesti ei meille diletanteillekaan ole uutinen. Siksi tällainen niputus osoittaa moukkamaisuutta, joka sanomalehtikritiikin mitassa vielä hioutuu aina naurettavuuteen saakka.

Kolmanneksi: Edustaessasi valtamediaa uskon sinun tuntevan Pierre Bourdieun kulttuuriteoriat  ainankin noudatat niitä. Onkin oleellista muistaa hänen lähtökohtansa: Ensimmäisenä kriitikon on määriteltävä itsensä. Nyt tekstissäsi puhuu sekä fakkiutunut lukutapa että asenne.

Kritiikin on ansaittava uskottavuutensa joka päivä uudelleen. Näin vakavasti heikkolaatuisissa tapauksissa toivoisin Leevi Lehdon tavoin, että toimitus käsittelisi tämän tapauksen ja perustelisi jollain tavoin toimintaansa julkisesti.

Vastaa viestiin

Tarkoitushakuisuus ja välinpitämättömyys
Mikael Brygger  |  19.10.2009 20:35

Yhdyn aikaisempaan ihmettelyyn

ja kiinnostuneena jään odottamaan puheena olevista runoista sellaisia kritiikkejä, jotka on helpompi mieltää kritiikkinä.

Vai tarvitseeko sitä, kun kaikki teokset voi kuitenkin niputtaa kirjoiksi - ja kukapa nyt kirjoista?

Lopuksi Jukka Petäjälle pari hyvän sanomalehtikriitikon evästä Markku Ihosen netissä olevasta kirjoituksesta "Mitä on hyvä kritiikki?"

Hyvä kriitikko

- on huolellinen, ei suostu liikaan kiireeseen;
- osaa asettaa kohteen mielekkäisiin yhteyksiin (vertailukohteiden valinta);
- osoittaa vertailuilla kohteen arvon ja tuottaa siihen lisämerkityksiä;
- ei pitäydy arvostuksiin, jotka perustuvat vain olemassa olevaan taiteeseen, vaan heittäytyy yhä uudelleen avoimeen dialogiin muuttuvan taiteen kanssa;
- ei ole penseä: jos koko laji tai tyyppi ei miellytä, sitä ei pidä arvostella;
- ei käytä arvostelun kohdetta omiin tarkoituksiinsa;

Vastaa viestiin

uusi ja yhdentekevä
harry salmenniemi  |  19.10.2009 20:38

Minäkään en ymmärrä tämän kritiikin tarkoitusta, koska kyseinen kritiikki vaikuttaa pikemminkin joukkohaudalta, johon kätkeä viisi teosta joista kukin olisi ansainnut tulla luetuksi perusteellisesti. Nähdäkseni olisi parempi olla arvostelematta kirjoja lainkaan kuin tehdä tämänkaltaisia rimanalituksia. Parasta tietenkin olisi, jos pientenkin kustantamoiden kirjat arvioitaisiin omina teoksinaan eikä ärsyttävinä häiriö-ääninä, joihin on jotenkin reagoitava. Ilmeinen ennakkoluulo estää ajattelemasta, että Ntamo tai poEsia voivat julkaista merkittäviä teoksia; useimmille tätä ketjua kommentoiville lukijoille tämä näyttää kuitenkin olevan tosiasia. Uudesta kirjoittaminen on toki vaikeata, kuten herra Virkkunen huomautti, mutta tuntuu, että tässä ei ole aivan nyt edes yritetty.

Kuvio on laaja: nähdäkseni kaupalliset kustantamot eivät enää kykene julkaisemaan kaikkia niitä kirjoja, joita nykyrunouden kentällä pidetään merkittävinä. Siksi jonkun muun on tehtävä se. Jos poEsian (tai Ntamon) kaltaisten pienten kustantamojen kirjat eivät saa lainkaan huomiota - niputetaan yhteen röyhkeän pieneen arvosteluun -, on vaikea nähdä, miten kirjallisuusmaailman kaupallistumista ja yksiäänistymistä voisi vastustaa ainakaan kirjallisuutta tekemällä. Optimistisesti olen ajatellut, että lehtien kulttuuritoimituksille kirjallisuuskentän monipuolistuminen ja luova hallitsemattomuus olisi positiivinen asia, joka vahvistaa lehtien merkitystä mielipiteenmuodostajina ja esiinnostajina. Tässä kritiikissä nostoille ei kuitenkaan ole tilaa: vaikuttaa siltä, että keskeistä on pitää kaikkea uutta ja vaihtoehtoista yhtenä ja samana, siis yhdentekevänä.

Olisin ollut kiinnostunut lukemaan, mitä kriitikko olisi todella ajatellut kokoelmista, jos hänellä olisi ollut tilaa ajatuksilleen ja jos hän olisi uskaltautunut pois hermeettisen ja kikkailevuuden tapaisten suojakilpien alta. Olisin ollut kiinnostunut lukemaan jokaisesta kirjasta oman, erillisen kritiikkinsä.

Vastaa viestiin

kiire?
jp sipilä  |  19.10.2009 20:47

"jokin hieman tuntemattomampi ei ole välttämättä huonoa"

kritiikistä paistaa läpi lähinnä laiskuus tai kiire. petäjä ei ole viitsinyt (tai ehtinyt) kunnolla paneutua käsittelemäänsä kirjallisuuteen, enkä ihmettele... montako kritiikkiä hänkin kirjoittaa vuosittain? pitäisi opetella sanomaan välillä ei, ainakin silloin kun ei vain jaksa.

brygger linkittämät ohjeet pitäisi liimata jokaisen kriitikon työpöydälle.

jos tunnet kohteesi, voit sen myös lynkata rauhassa ja silloin myös kehujasikin luetaan tosissaan. hs:ssa ei ole tällä hetkellä yhtäkään kriitikkoa (Kajava ja Yläsen jälkeen), joihin luotan ja joiden kritiikkejä seuraan. mistä tämä kertoo? kulttuurijournalismia ei arvosteta... kulttuurijournalistit eivät arvosta omaa työtään. säälittävää.

Vastaa viestiin

Masturbaattinen monologi josta ei saa otetta
Vesa Haapala  |  19.10.2009 20:49

Luultavasti kaikille on jo käynyt selväksi, että Jukka Petäjän kritiikillä päivän Helsingin Sanomissa ei ole juurikaan tekemistä niiden teosten kanssa, joita hän on arvioivinaan. On aivan eri asia esittää perusteltu kriittinen arvio kuin lytätä tarkoituksella joukko teoksia, joista ei pidä tai joita ei osaa lukea. Ketähän Petäjä ajattelee arviollaan palvelevansa ja miksi hänelle annetaan tehtävä, joka olisi hankala paremminkin asioista perillä olevalle kriitikolle?

Koska lähes kaikki asiallinen on aiheesta jo sanottu, alkoi itseäni kiinnostaa retorinen analyysi Petäjän kritiikistä. "Äänenmurros", "masturbaatio", "epäkeskoisuus", "ongelma", "häly", "sisäänpäin kääntynyt", "mielen puute", muiden muassa, ovat metaforisia ilmaisuja, joilla Petäjä arvottaa lukemiaan teoksia leimatakseen ne suurelta osin puberteettiseksi puuhasteluksi.

Pointtini on, ettei Petäjä käytä juuri lainkaan kritiikin käsitteitä. Dekonstruktio ei tähän käy. En myöskään saanut selvää, mitä puberteettiin liittyvää seikkaa Petäjä arviossaan purkaa ja kenen puberteettisuus häntä ahdistaa. Joku Petäjää kuitenkin ilmiselvästi ahdistaa, jos tarkastellaan jutun retorista kehystä.

Helsingin Sanomien kulttuurisivuille tällaiset hutaisut eivät ole hyvää mainosta. Joku raja kritiikeillekin ja niiden alamäelle.

Vastaa viestiin

"uusi" runous ja lukutavat
Elina Siltanen  |  19.10.2009 21:32

Olen samaa mieltä aiempien hämmästyneiden kanssa. Olen aina tuntenut jonkinasteista kammoa niitä sävyjä kohtaan, joilla kritiikeissä pyritään lyhyesti tekemään katsausta itse arvosteltavaa teosta laajempiin kirjallisuuden ilmiöihin siinä sivussa kun arviota varten kirja halutaan asettaa jollekin paikalle  jossain määrin se on toki perusteltua, mutta Petäjän kritiikki on hyvä varoittava esimerkki siitä miten voi käydä.

Uskon ja toivon, että suuri osa lehden lukijoista osaa katsoa arvostelun rivien väliin ja ymmärtää, etteivät tällaiset heitot kerro muusta kuin kriitikon ennakko-oletuksista. Epäilemättä kritiikkien lukeminen vaatii samaa kuin vaatisi uusi runous (mikäli uusi on merkityksellinen kategoria ja mitä "uusi" sitten tarkoittaakaan): kykyä katsoa ensivaikutelmien ja opittujen lukutapojen taakse.

Opitusta lukutavasta hyvä esimerkki on esim. juuri tuo oletus minä-puhujasta, johon myös Teemu Manninen kiinnitti huomiota kommentissaan. Sellaisten oletusten sijaan voisi esimerkiksi kysyä mistä, miten ja miksi runoissa puhutaan, ja olisiko puhua ensisijaisesti paras sana, jne.

En myöskään ymmärtänyt Petäjän virkettä: Tällöin merkityksellinen kommunikaatio olisi ylipäänsä mahdollista vain siinä tapauksessa, että olisi olemassa joku samanlainen kuin puhuja, joka on kuitenkin samalla riittävän erilainen kuin puhuja.  sillä tämäkin virke kaipaa jo taustakseen jonkinlaista käsitystä siitä mitä yleensä tarkoitetaan kommunikaatiolla runouden yhteydessä (ja todettakoon, että kommunikaatiota olen nimenomaan monenlaisesta runoudesta kohdannut, silloinkin kun ei ensiksi siltä näyttänyt).

Vastaa viestiin

keskustelu
Keith  |  19.10.2009 22:08

Onpas hauskan vilkas runokeskustelu. Voisi jo luulla, että teoksissa käsitellään maahanmuuttoa...

Vastaa viestiin

peräti ilkeää
maaria pääjärvi  |  19.10.2009 22:15

Petäjän kritiikki on todella surullinen tapaus, ja yhdyn edellisten mielipiteisiin. Jotakin maan suurimpaan ja arvostetuimpaan päivälehteen painetusta arvostelusta kertoo jo se, että suurin osa sitä seuraavan keskusteluketjun kommenteista ovat harkitumpia, taitavampia ja paremmin perusteltuja kuin itse kritiikkiteksti.

Ei harmita ainoastaan runokokoelmien kirjoittajien puolesta vaan häviäjänä tässä on erityisesti kirjoja lukeva yleisö. Runoudesta kiinnostuneiden ei nähtävästi kannata enää kääntyä HS:n puoleen. Petäjälle ei näytä riittävän ainoastaan huolimattomuus, vaan hän vetää myös kirjallisuushistoriallisen kaaren. "Uuden" runouden hellyyttävä lapsuus on mennyttä, nyt mollattavana on rujo teini, jolle Petäjä antaa oikein isän kädestä. Onkohan se kasvattavaa? Olikohan tavoitteena, että tämän jälkeen Kristian Blomberg muistetaan huonon maun runoilijana, Teemu Helle slapstick-runoilijana, V.S. Luoma-aho epärunollisena proosarunoilijana, Tuukka Terho omaperäisyyden tavoittelijana ja Timo Harjua ei muisteta oikeastaan ollenkaan, koska kriitikko ei ilmeisesti lukenut hänen kirjaansa? Lisäksi Petäjä on löytänyt runoudestamme käsiterunoilijoiden koulukunnan. Tästä haluaisin kuulla lisää.

Nyt kun vielä yhdistetään Petäjän isällinen käsi, joka piirtää suuria linjoja, ja Vesa Haapalan kommentissaan tekemät huomiot Petäjän retoriikasta, päästään aidon huonon maun ääreen. Petäjän sanasto on pikkumaista, ivallista ja rivoa mutta yrittää silti ottaa haltuun kokonaisuuden.

Tekisi mieli tietää, olisiko WSOY:n, Tammen, Otavan tai minkään muunkaan isomman kustantamon runosatoa voinut niputtaa tällä tavalla. Ei sellaista olisi tehty aikapulassakaan. Selitykseksi ei riitä, että nämä ovat esikoisrunoja - ne eivät ole sen kevyempää kamaa kuin muutkaan runot. Ilmeisesti kriitikko ei voi hallita runouden kenttää enää elitistisestä kateederistaan, joten hän jää ammuskelemaan ohi maalista mutta onnistuu kyllä nolaamaan itsensä. Mutta tämä kommenttiosion keskustelu on varsin hienoa, ja kiitos sen käynnistämisestä kuuluu Jukka Petäjälle.

Vastaa viestiin

Kriitikon valinta
Tiina Raevaara  |  19.10.2009 23:42

Kirjoitin jo aiemmin, omalla nimellä, omalla sähköpostiosoitteella, mutta ei vielä ainakaan näy tekstiä netissä.

Hesarin kritiikit alkavat olla kovin ennalta-arvattavia: kun tietty kriitikko laitetaan lukemaan tiettyä kirjaa, tuloksena voi ilmeisesti olla vain yhdenlainen kritiikki. Tämänkin keskustelun kohteena olevan kirjoituksen sisällön olisin voinut arvata. Tilan säästämiseksi HS voisikin jättää kritiikit pois ja julkaista vain rivi-ilmoituksia, joissa kerrottaisiin arvostelija ja arvosteltavat kirjat.

Niin kuin joku jo sanoikin, ensimmäinen ja merkitsevin valinta kirjojen arvottamisessa tehdään Hesarissa jo silloin, kun kirjalle valitaan arvostelija. En usko että asian tulisi olla näin.

Vastaa viestiin

Kiitos!
Lealiisa Kantola  |  20.10.2009 4:55

Kiitos Pauliina Haasjoelle, että aloitit keskustelun, joka on erittäin tervetullutta.

Janne Kristian Virkkunen, tuot kommentissa esille monia näkökulmia, jotka ansaitsisivat laajempaakin keskustelua koko taidekritiikin kentässä. Olen itse usein miettinyt sitä, kun taiteilijoille tai/ja kirjailijoille esitetään uudistumisen ja uuden vaatimuksia, jos ja kun joku tarttuu tähän haasteeseen on usein vastassa teilatukisi tuleminen, pahimmillaan täysi vaientaminen.

Uutta luovalla taiteilijalla on pitkä tie ja kilvoittelu oman äänensä kanssa - juuri sen vuoksi, koska on kyseessä oma/omintakeinen/uusi ilmaisumuoto, (muoto tai sisältö // mikä taidelaji tahansa) jota ei esim kriitikot pysty peilaamaan jo olemassa olevaan tai/ja tieteellisesti hyväksyttyyn muotoon/sisältöön. Ja siinähän on aina vaaransa, jos lähtee tukemaan tai puoltamaan jotain uutta&erilaista. Voi vaikka tulla itse vaiennetuksi tai sitten pidetään täysin tyhmänä tietämättömänä.

Vastaa viestiin

Kritiikin irvikuva
Siskotuulikki Toijonen  |  20.10.2009 5:21

Kuinka niin Helsingin Sanomissa julkaistaan "maan johtavat kritiikit"? Kuka niin on määrännyt, vaikka siellä hyvääkin kritiikkiä julkaistaan. Kannattaa lukea www.kritiikkiportti.fi -sivuston välityksellä muidenkin lehtien kritiikkejä - (pian saamme sinne myös taiteen erikoislehtien kritiikkejä) ja arvioida tätäkin väitettä. Kritiikkiä kun julkaistaan muuallakin kuin Helsingin Sanomissa.

Mitä tähän Petäjän "nippukritiikkiin" tulee, pidän tämän tyyppistä taiteen arviointia lähinnä kritiikin irvikuvana ja todella huolestuttavana ennakkotapauksena. Tähänkö on tultu?

Vastaa viestiin

jätetään ne kiitokset vielä odottamaan
aleksis salusjärvi  |  20.10.2009 11:28

Tällä kriitikiin kaapuun pukeutuneella tekstillä Petäjä ei kyllä ansaitse minkään sortin kiitosta. Keskusteluhan vain osoittaa, että hän on kirjoittanut itseään viisaammille lukijoille ja onnistunut saattamaan kansan tietoon arrogantin piittaamattomuutensa.

Tällä Petäjän torppaamalla aineistolla olisi ollut tärkeä tehtävä runokeskustelun syventäjänä, jos se siis olisi saanut osakseen kritiikkiä. Hesari on tässä suhteessa ilahduttanut aiemmin. Erityisesti kiitosta ansaitsee Mervi Kantokorpi, joka on ollut sekä käynnistämässä että ylläpitämässä runo- ja kritiikkikeskustelua rohkeasti. Antti Majanderkin on paikoin osoittanut tällä alueella kirkasta ajattelukykyään ja laaja-alaisuuttaan. Tässä valossa Petäjän mölähdys asettuukin vielä ihmeellisempään valoon - en usko että kaksi ensin mainittua olisi missään tilanteessa päästänyt kynästään mitään näin ahdasmielistä ja asenteellista, saati väittänyt sitä kritiikiksi.

On myös onnettomuus, että tämä keskusteluketju käydään ihmettelynä HS.n linjavedoista. Kommentoimassa on ollut fiksuja ihmisiä, joiden aikaa on nyt haaskattu siihen, että he joutuvat yksi toisensa jälkeen osoittamaan miten huonosti kriitikko voi työnsä tehdä. Kunnolliset keskustelut kyllä seuraavat näidenkin teosten osalta, siihen on vain ryhdyttävä erikseen, kiitos Petäjän.

HS on sanomassa kulttuuritoimituksestaan suurimman osan avustajasopimuksiaan irti. Kritiikkien osalta tämä tarkoittaa sitä, että niitä tehdään enenevässä määrin omalla porukalla. Se taas vaatii toimittajilta huikeaa erottelukykyä ja epävarmuuden sietoa sekä entistä syvempää omaan tonttiinsa perehtymistä. Samalla siitä seuraa se, että toimittajat joutuvat kirjoittamaan itselleen vieraammista aiheista. Tämäkään ei ole suuri ongelma, jos he tekevät työnsä huolella. Petäjän toimintamallia sen sijaan syöksee lehden nopeasti mutaan.

Kriitikon on helppo antaa itsestään rohkean ja riippumattoman ajattelijan kuva. Paljon vaikeampaa on kantaa sanoistaan vastuu ja nousta puolustamaan itseään, kun hänen tekojaan kyseenalaistetaan. Siksi jokainen kriitikko valmistautuukin tähän etukäteen. Kriitkikon kunnia asiahan on perustella itsensä kyseenalaistuksen edessä. Ne mahdolliset kiitokset on syytä osoittaa vasta sitten, kun Petäjä on antanut vastauksensa tässä ketjussa esitettyihin kysymyksiin ja osoittanut niiden paikan kritiikin kentällä.

Vastaa viestiin

Vortex nykySuomessa ja tietoinen kritiikki
Juhani Tikkanen  |  20.10.2009 11:29

Kuin yhteen kerääntynyt energian kasautuma, kiertyen kuin lavuaarista vedetyn tulpan poistutta vesi kiertyy kohden hajulukkoa ja senjälkeen vettä ei näe.

Pyörre sen nielaisi
eikä mitään vettäkö edes ollutkaan ?

Jos mittaa vesipyörteen läpimitan ulkoreunasta sen pyörteiseen keskeisnieluun niin ei paljoa mitattavaa ole.

Runonlukemisen ongelma se ei suinkaan liene,
mutta miten kuvata pyörteinen energiaa uhkuva vorticisminen ilmiö;

astrofysiikka voisi niputtaa sen mustien aukkojen kanssa samaan nippuun, leimata

leimaamalla mustat aukot vorticismiksi on itse ikäänkuin maksimaalisen energian hallitsija
tietää mitä pitää olla.

Kysymys ei ole siitä että HS ei rakasta näitä Poesian ja Ntamon kirjoja vaan siitä että sen pitäisi peljätä niitä
sillä sitä pitää peljätä
joka ei kysy mielipidettä,

ei koputa kohteliaasti lasilinnan mielipiteiden määrittelijän umpinaisiin ikkunalaseihin.

Mutta tiuskahtaessaan hehtaarisanaruiskulla
lausekuulia ylipäätään
tuhoamisvimma mielessä

kiinnostanee näinä erikoishöyläämättömien politiikan mustiin valuma-aukkoihin vieritettyjä totuuden kierolaisia.

Mielenkiintoisinta tässä nipputeloituksessa on se että se tehdään julkisesti.

Vortex, vorticismi, Ezra Poundin BLAS-julkaisujen aikaan. Vuonna 1914. Vortex teki tehtävänsä ja vuoden 1915 viimeisen BLAST (The War Number) liike sulautui. Samaan aikaan Euroopassa levinnyt H1N1 liike tappoi siinä kuin I maailmansota. Mutta halvemmalla. Lieneekö historiasta mitään opittavissa, historia kiertää meitä kurimukseensa kuin ilman hallitsijapalatsin antamaa julkaisulupaa kukkivat runokokoelmat.

Miettii Turussa Tikkanen Juhani

Vastaa viestiin

´ttu mä rupee..
kai maksimainen  |  20.10.2009 12:36

mä kelasin ostaa pari raikasta runokirjaa. en tienny mitkä niin ostin valtakunnan ykköslehden, jot´näkisin mikä ois se raikkain ku ei oo hilloo nyt ku yhteen - ja aina kuitenki kandeis tukee kulttuurii, niiku..

sit tää valtakunnan ykköslehden ykköshonkamänty sano et ainakaan tällast´ uutta, kokeilevaa nuorta runoutta ei kande ostaa, ku se on niiku hermeneuttist´ ja sillee.no, mä kelasin et´ku ykköshonkamänty kerran sanoo et ei pidä käpertyy itteesä, ja pitää olla avoin ja kaikkia silleeniiku objektiivisesti tarkkaileva, ni kai sitä on sit uskottava. ku mä ny oon lukenu tät´ kulttuuriviestipuuta (ei mitään honkamäntyä) ni mä en enää tiedä jaksanks´mä tost runoudest´enää innostuu. tai ehkä mä ny jään vielä venaa et tää honkämäntyheebo näyttäis mulle tien, ku kerta kriitikot siin´o hyvii..

kai maksimainen

ps. sori helsingin sanomain kulttuuriosasto et o´aikalail´ noit kirjoitusmogii, vaik oon niiku toimittaja iteki

Vastaa viestiin

Epäkritiikki
Heikki Harju  |  20.10.2009 12:51

Aika mielenkiintoista, että tässä kommenttikeskustelussa on veljeni kirja käsitelty kattavammin, kuin itse "kritiikissä", jossa kirja ohitetaan olankohautuksella ja kommentilla vanhainkodin lauluhetken nuotituksesta. Tämä oli ilmeisesti paha asia ja tapa tehdä runon ilmaisusta jotenkin itseensä kääntynyttä monologia. En näe mitään syytä, miksi asian laulaminen kansansävelmän sävelellä on jotenkin hirvittävän pahaa kikkailua. Myös koko kirjan ohittaminen yhden tai kahden runon perusteella tuntuu ylimieliseltä. Toisaalta minähän olen vain yleisemmin runoutta (veljeni sivistämisyrityksistä huolimatta) tuntematon teekkari ja kyseessä olevan runoilijan veli, joten kommenttini on paitsi asiantuntemusta vailla, myös subjektiivinen.

Vastaa viestiin

Epäkritiikki
Heikki Harju  |  20.10.2009 13:12

Aika mielenkiintoista, että tässä kommenttikeskustelussa on veljeni kirja käsitelty kattavammin, kuin itse "kritiikissä", jossa kirja ohitetaan olankohautuksella ja kommentilla vanhainkodin lauluhetken nuotituksesta. Tämä oli ilmeisesti paha asia ja tapa tehdä runon ilmaisusta jotenkin itseensä kääntynyttä monologia. En näe mitään syytä, miksi asian laulaminen kansansävelmän sävelellä on jotenkin hirvittävän pahaa kikkailua. Myös koko kirjan ohittaminen yhden tai kahden runon perusteella tuntuu ylimieliseltä. Toisaalta minähän olen vain yleisemmin runoutta (veljeni sivistämisyrityksistä huolimatta) tuntematon teekkari ja kyseessä olevan runoilijan veli, joten kommenttini on paitsi asiantuntemusta vailla, myös subjektiivinen.

Vastaa viestiin

Lyhyt kommentti
Esa Mäkijärvi  |  20.10.2009 14:53

Otan lyhyesti kantaa Petäjän artikkeliin. Tuukka Terhon runokokoelmaa kirjoittaja ei ole ainakaan lukenut, korkeintaan vilkuillut. Kirjaan tutustuneena ja siitä lyhyesti kirjoittaneena ymmärrän, että ko. kokoelmasta on vaikea saada otetta. Runojen kuvitellun tai todellisen vaikeuden ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa kritiikkiin ylimalkaistavasti, ei edes suuressa päivittäisjulkaisussa. Eikä Terho todellakaan "käsiterunoilija" ole.

Muutenkin juttu tuntuu, kuten sanottu, hutaistulta. Petäjän teksti on kömpelö hyökkäys kokeellista runoutta vastaan. Kaikkea vaikeasti sisäistettävää vastaan on toki helppo hyökätä. Soisi kuitenkin, ettei tällaiseen puuhailuun ryhdyttäisi tällaisessa yhteydessä.

Vastaa viestiin