|
Näkymä
|
Sivu
|
 |
|
Holtittomista ja vastuuttomista puheista - jumala@auta.com
Antti Heiskala | 14.9.2005 12:08
|
|
"Holtittomasta päihteidenkäytöstä vielä. Alkoholi on ainoa päihde, jonka holtiton käyttö aiheuttaa vakavia sikiövaurioita"
jumala@auta.com - voisitteko laittaa hiukan sähköpostia Eeva-Marialle?
|
|
|
|
|
|
Ihmiskunnan jako kahteen osaan
Jyrki Tarkkonen | 14.9.2005 12:36
|
|
Eeva Mari kirjoitit:
"Holtittomasta päihteidenkäytöstä vielä. Alkoholi on ainoa päihde, jonka holtiton käyttö aiheuttaa vakavia sikiövaurioita, mutta ei sekään jokaisessa tapauksessa."
Olen kuullut sanottavan, että ihmiskunnan voi jakaa kahteen ryhmään. Niihin, joille asioita ei tarvitse selittää ja niihin, joille asioita ei kannata selittää.
|
|
|
|
|
|
Käytyäni hammaslääkärissä
raipu | 14.9.2005 12:45
|
|
täytynee koettaa josko tuo jumala@auta.com auttaisi -pyysinhän jumalan sähköpostiosoitetta - tuo vain tuntuu huijaukselta mutta kokeilla täytyy
Myrsky ei vielä ole ehtinyt Kellokoskelle mutta olemme varautuneet. Autot pois peltikattoisten talojen läheisyydestä.
Autoa - pyhää lehmäämme - pitää suojella.
|
|
|
|
|
|
Rajanveto?
Eeva-Maria | 14.9.2005 13:20
|
|
Eeva Mari kirjoitit:
"Holtittomasta päihteidenkäytöstä vielä. Alkoholi on ainoa päihde, jonka holtiton käyttö aiheuttaa vakavia sikiövaurioita, mutta ei sekään jokaisessa tapauksessa."
Olen kuullut sanottavan, että ihmiskunnan voi jakaa kahteen ryhmään. Niihin, joille asioita ei tarvitse selittää ja niihin, joille asioita ei kannata selittää.
Lähinnä yritän sanoa sitä, että rajanveto näissä asioissa on todella vaikeaa. A-vitamiinin yliannostus aiheuttaa myös sikiövaurioita. Astamalääke saattaa olla haitallista. Mitkä asiat oikein haluaisitte kriminalisoida? Minkä määrän A-vitamiinia saisi laillisesti ottaa? On monia aineita, joiden epäillään olevan jossainmäärin haitallisia sikiön kehitykselle, mutta mitään yksittäistä vauriota ei olla pystytty osoittamaan. Miten lain tulisi suhtautua näihin? Jos sikiölle haitallisten aineiden käyttö haluttaisiin kriminalisoida, täytyisi nämä asiat pystyä täsmällisesti kirjoittamaan lakiin.
Ei kannata joka asiaan olla huutamassa lakia, ongelman muotoilu lainkirjaimeksi harvoin on yksinkertaista. Väittäisin, että tässä tapauksessa parhaiten toimii avoin tutkimus tietojemme täsmentämiseksi, valistus kaikille osapuolille ja tarpeen vaatiessa hoitoonohjaus. Alkoholismi on sairaus ja rangaisuksenuhka tuskin vähentää juomista (vrt. rattijuopot).
|
|
|
|
|
|
Huumausaineet ja raskaus
Jyrki Tarkkonen | 14.9.2005 14:04
|
|
En halua olla mitenkään tiukkapipoinen, mutta haluaisin kuitenkin kieltää raskaana olevilta naisilta huomattavan alkoholin käytön lisäksi kaikki sellaiset huumeet, joiden käyttö on muutoinkin kaikille kansalaisille kriminalisoitu. Itse suosittelen tavanomaista kotiruokaa ja lääkärin määräämät pillerit meille kaikille.
|
|
|
|
|
|
Syntymättömän lapsen oikeus vs äidin oikeudet
Petunia | 14.9.2005 14:57
|
|
Jos sikiölle annetaan ihmisoikeuksia, sillä on vakavia seurauksia. Raskaudenkeskeytystä ei voitaisi tehdä raskausmykytyksessä tai raiskauksen uhrille. Tai odottavalta äidiltä voitaisiin evätä sairauksiensa hoito, jos lääkkeet ovat sikiölle haitallisia. Kaikki keskenmenot pitäisi tutkia rikoksen varalta ja esim. anoreksiaa sairastava äiti tuomittaisiin kuolemantuottamuksesta. Rajanveto on tällä hetkellä selkeä. Sikiöllä ei ole ihmisoikeuksia.
Tämä ei ole mielestäni kovin hyvin perusteltu argumentti, kaikella kunnioituksella. Syntymättömän lapsen/sikiön ihmisoikeuksien turvaaminen ei automaattisesti tarkoita äidin oikeuksien eväämistä. Mikäli raskauden jatkuminen vaarantaa äidin hengen on kyseessä erikoistilanne. Äidin tarvitsema sairauden hoito on asia, josta pyritään keskustelemaan ennen raskaaksi tulemista. Nämä ovat erikoistapauksia, joiden kohdalla tilannetta arvioidaan tilanteen vaatimalla tavalla. Tämä ei tarkoita sitä etteikö sikiöllä voisi olla oikeuksia. Lakeja ei ylensäkään käsittääkseni säädetä erikoistapauksien mukaan. Mielestäni olisi tärkeä pohtia sitä, mitä sikiön ihmisoikeuksista puhuessamme tarkoitamme. Kenen oikeuksia lopulta tässä turvataan ja millä seurauksilla? Minkä takia äidin kohdussa kehittyvä ja kasvava sikiö on vailla oikeuksia, vaikka enenevässä määrin tiedämme, miten paljon syntymätön lapsi tuntee / kuulee / aistii ympäristöstään? Kyseessä ei ole kasvain, joka syntymän jälkeen ihmeellisesti muuttuu ihmiseksi. Mielenkiintoista on juuri se, että samalla hetkellä, kun lapsen pää ilmestyy näkyville saa vielä matkalla oleva sikiön keho ihmisoikeudet. Minkä vuoksi? Siksikö, että me näemme ihmisen, jota kohtaan voimme tuntea jotakin, vai siksikö, että sen jälkeen hän on äidistään erillään ja jollakin tavalla siis itsenäinen yksilö?
Keskustelu aiheesta on mielestäni senkin vuoksi tärkeää, että sikiön ihmisoikeuksista käyty keskustelu johtaa ennen pitkää 'vammaisten' ihmisoikeuksista keskusteluun. Sen sijaan, että yhteiskunnan varoja sijoitettaisiin vammaisille kohdistettuihin palveluihin käydään useissa maissa jo keskustelua siitä, tulisiko vammaista lasta odottavien äitien abortoida sikiö. Eräs syy tälle olisi yhteiskunnan terveydenhoitokulujen säästäminen. Koska sikiöllä ei ole ihmisoikeuksia olisi parempi tehdä päätös siinä vaiheessa, kun lapsi on vielä lain turvan saavuttamattomissa. Tämä on ehkä kärjistetty esimerkki, mutta todellinen. Oikeuksista keskusteleminen johtaa tiettyihin päätelmiin, tai ainakin mahdollisuuksiin. Samalla kun äideille ehkä pyritään antamaan rajattomasti oikeuksia omasta kehostaan ja elämästään päättämiseen sysätään naisten harteille myös aika raskaita eettisiä ratkaisuja. Ne, joille tämä 'rajanveto ei ole tällä hetkellä selkeä' joutuvat helposti henkiseen alakynteen. Tämä asia ei missään tapauksessa ole 'selkeä' tai helppo. Siitä vain ei käydä riittävän laajasti keskustelua, tai ainakaan kovin asiallista keskustelua.
Sinulle Antti Heiskala... minusta tuntuu oudosti siltä, että sinä lähinnä naurat minulle, vai miksi olen Petunia kulta? Olenko mielestäsi vähän herttainen?
|
|
|
|
|
|
Selkeistä rajoista
Eeva-Maria | 14.9.2005 15:25
|
|
Mikäli raskauden jatkuminen vaarantaa äidin hengen on kyseessä erikoistilanne. Äidin tarvitsema sairauden hoito on asia, josta pyritään keskustelemaan ennen raskaaksi tulemista. Nämä ovat erikoistapauksia, joiden kohdalla tilannetta arvioidaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Ongelmahan on siinä, jos sikiöllä on samat oikeudet kuin äidillänsä. Jos raskaus uhkaisi henkeä, ei sitä voisi keskeyttää, sillä ihmisillä on luovuttamaton oikeus elämään. Miten tällaista oikeutta voi olla sikiöllä, joka ei ole vielä edes syntynyt? Meillä ei ole myöskään oikeutta tappaa toista jo syntynyttä ihmistä, vaikka hän uhkaisi omaa henkeämme.
Tämä ei tarkoita sitä etteikö sikiöllä voisi olla oikeuksia. Lakeja ei ylensäkään käsittääkseni säädetä erikoistapauksien mukaan.
Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia oikeuksia, joihin voi vedota kaikissa tilanteissa, myös poikkeustapauksissa. Siksi niihin ei voi säätää, kuten muihin lakeihin, poikkeustapauksia. Tyyliin, ihmisellä on oikeus elämään, paitsi jos hän uhkaa toisen oikeutta elämään...
Minkä takia äidin kohdussa kehittyvä ja kasvava sikiö on vailla oikeuksia, vaikka enenevässä määrin tiedämme, miten paljon syntymätön lapsi tuntee / kuulee / aistii ympäristöstään? Kyseessä ei ole kasvain, joka syntymän jälkeen ihmeellisesti muuttuu ihmiseksi. Mielenkiintoista on juuri se, että samalla hetkellä, kun lapsen pää ilmestyy näkyville saa vielä matkalla oleva sikiön keho ihmisoikeudet.
Laissa on pakko vetää raja johonkin. Neljän solun alkio ei vielä tunne tai kuule mitään. Missä vaiheessa ne oikeudet sitten tulisi? Heti hedelmöittymisessä vai vasta syntymässä? Alkiosta ei yleensä ole edes mitään tietoa ensimmäisiin viikkoihin, joskus jopa kuukausiin.
Keskustelu aiheesta on mielestäni senkin vuoksi tärkeää, että sikiön ihmisoikeuksista käyty keskustelu johtaa ennen pitkää 'vammaisten' ihmisoikeuksista keskusteluun. Sen sijaan, että yhteiskunnan varoja sijoitettaisiin vammaisille kohdistettuihin palveluihin käydään useissa maissa jo keskustelua siitä, tulisiko vammaista lasta odottavien äitien abortoida sikiö. Eräs syy tälle olisi yhteiskunnan terveydenhoitokulujen säästäminen.
Tästä asiasta on hyvä keskustella. Yleisin perustelu sikiöseulontoihin kyllä kai on se, että vammaisen elämä nähdään niin kurjana, että olisi parempi, ettei hän syntyisikään. Monet sikiöseulonnoista kieltäytyneet ovat kokeneet, että heidän päätöstään ei hyväksytä.
Samalla kun äideille ehkä pyritään antamaan rajattomasti oikeuksia omasta kehostaan ja elämästään päättämiseen sysätään naisten harteille myös aika raskaita eettisiä ratkaisuja. Ne, joille tämä 'rajanveto ei ole tällä hetkellä selkeä' joutuvat helposti henkiseen alakynteen.
Tässä olet oikeassa. Mielestäni elämä vain on tätä. Ihmisen pitää tehdä näitä päätöksiä, eikä sitä voida automaattisesti antaa jollekin lääkärien eettiselle toimikunnalle ym. Niiden, jotka ratkovat näitä asioita omalta kohdaltaan, pitää tehdä sellaisia päätöksiä, joiden kanssa voi myöhemmin elää.
Tämä asia ei missään tapauksessa ole 'selkeä' tai helppo.
Lain näkökulmasta se on, ei tietenkään mitenkään muuten...
|
|
|
|
|
|
en naura edes kuutamoon
Antti Heiskala | 14.9.2005 17:20
|
|
Petunia, ( kulta ), ihan herttainen tietenkin! ja täytyyhän minun joskus olla ystävällinenkin, vai mitä? En naura en. En edes kuutamoon.
|
|
|
|
|
|
Sikiön oikeuksista
kaarna | 14.9.2005 18:00
|
|
Eeva Maria, juridinen ja lääketieteellinen kieli ovat asioita sinänsä. Sikiö on sellaisten kielten sana. Ei tulevan äidin sana.
Ongelmahan on siinä, jos sikiöllä on samat oikeudet kuin äidillänsä. Jos raskaus uhkaisi henkeä, ei sitä voisi keskeyttää, sillä ihmisillä on luovuttamaton oikeus elämään. Miten tällaista oikeutta voi olla sikiöllä, joka ei ole vielä edes syntynyt? Meillä ei ole myöskään oikeutta tappaa toista jo syntynyttä ihmistä, vaikka hän uhkaisi omaa henkeämme.
Puhut tässä ongelmasta, joka on lääketieteellinen. Sikiö, raskauden keskeytys, hengen menettämisen uhkan määrittely. Vaikeita kysymyksiä kaikki. Lapsi äidin sisällä ei sikäli ole aivan sama kuin syntynyt lapsi. Mutta sikiöllä on "oikeuksia", jotka ovat välillisesti - ainakin - lapsen oikeuksia. Raskaana olevalla naisella on vastuu syntyvää ihmistä kohtaan. Esimerkiksi mitä tulee sikiövaurioita aiheuttaviin elämäntapoihin. Mutta mitä merkitsee äidille jos hän aiheuttaa "sikiövaurion"? Onko se todella sama asia kuin lapselle aiheutettu vaurio? Monet meistä eivät nimittäin mitenkään alistaisi syntynyttä lasta samanlaiseen kemialliseen pyöritykseen kuin sikiötä (alkoholi, tupakka, lääkkeet, huumausaineet). Eikä siltikään voi ajatella että sikiö tuntisi tai kärsisi jotenkin vähemmän. "Sikiöksi" kutsuttua olentoa on helpompi satuttaa kuin "lapseksi" tai "vauvaksi" kutsuttua.
|
|
|
|
|
|
oikaisu
kaarna | 14.9.2005 18:11
|
|
Äskeisen viestini keskimmäinen kappale on lainaus Eeva Marialta. Jostain syystä tämä lainaushomma ei tunnu toimivan  , en kai osaa käyttää.
|
|
|
|
|
|
Lapsen paras on yleensä vanhempien toiveena
Jukka Severi Mäkinen, Lahti | 14.9.2005 20:54
|
|
Vaikka miehet ottavat isyyden tosissaan, eron jälkeen he jäävät lähes aina etävanhemmiksi.
Lapsen paras on vanhempien toiveena, kun he päättävät avioerosta. Myös heidän, jotka päätyvät lopulta riitelemään lasten huoltajuudesta. Tarinoilla on samanlainen hyvästä tahdosta kertoo alku, ja useimmiten myös onnellinen loppu. Mitä siinä välissä tapahtuu kysyy oikeutetusti toimittaja Pauliina Seppälä Anna- lehdessä 8.9.2005. Hän on etsinyt kysymykseensä myös vastausta.
Vuosittain 2000 perheessä ajaudutaan huoltajuusriitoihin. Riitatapaukset ovat lisääntyneet reippaasti. Tuomioistuin ei kuitenkaan ole useinkaan oikea paikka erovanhempien riitojen selvittelyyn. Eroja ratkovat sosiaalityöntekijät ovat kokeneet joutuneensa syntipukeiksi: huoltajuusriidat ovat resursseihin nähden aivan liian vaikeita ratkaistavia. (Käräjätuomari Maija Auvinen)
Eroon liittyy ilman muuta riitelyä, eihän muuten erottaisikaan. Jos toista ei pysty enää hyväksymään lastensa vanhempana, ei asioita silloin ajatella lasten kautta vaikka kuinka puhuttaisiin lasten eduista. Jos haluaa lapsen parasta olisi ensin käytävä oma erokriisi läpi. (Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun Keskusliitto)
Monet puolisot ajautuvat riitoihin koska puolisot eivät osaa päästää irti toistaan. halutaan pitää yllä ydinperhemaailmaa tai käyttää valtaa entiseen puolisoonsa. On vaikeaa päästää irti ja elää samalla yhteisvanhemmuutta. ¿Kun mies tapasi uuden naisen, aloin kiukutella koska halusin päättää milloin tämä esitellään lapselle¿. Yhteishuoltajuudesta huolimatta lähivanhempi voi halutessaan kyykyttää etävanhempaa. Etävanhempaa tarvitaan virallisesti vain kun lapsi haluaa passin tai vaihtaa uskontokuntaa. Ei ihme, että etävanhempi häipyy lopulta kokonaan. (Reetta Rajala Jaettu vanhemmuus- yhdistys)
Yhteishuoltajuuden merkitys jää arjessa usein vähäiseksi. Lähiäidit tuntevat itsensä yksihuoltajiksi ja etäisät kokevat etteivät pysty ja saa vaikuttaa lasten elämään riittävästi vaikka haluaisivat. (Sosiaalipsykologi Tiina Hokkasen väitöskirja)
Joka kolmas lapsi ei näe etäisäänsä juuri koskaan, ja lopuistakin suuri osa vain kerran tai pari kuussa. Erokriiseissä ajattelu ja arvot taantuvat. Yhtä-äkkiä tasa-arvoa vaatinut nainen väittää, että lapset kuuluvat hänelle ja mies saattaa rajata roolinsa elättämiseen ja jättää kaiken taakseen. Tästä liene kysymys kun eron jälkeen toisen ihmisen käytös uhmaa niin tervettä järkeä kuin oikeuden päätöstä. Naiselle ero on haaste toteuttaa omaa tasa-arvoajatteluaan. Kuinka vahva on hänen oma itsenäinen identiteettinsä vai takertuuko hän erotilanteessa lapseen, ja pystyykö hän luottamaan miehen kykyyn olla vanhempi. (Tutkijat Mia Hakovirta ja Mari Bromberg)
Sosiaalialan viranomaisten kangistuneet tavat voivat myös lisätä riitoja. Kun keskustellaan siitä, kumpi on saa lapset ja kuinka paljon täsmälleen toinen saa heitä tavata pidetään yllä kilpailutilannetta vanhempien välillä. Isät luovuttavat oikeuden tasavertaiseen vanhemmuuteen, ja omiin lapsiinsa liian helposti. Hän on itsekin neuvonut suostumaan äidin vaatimuksiin riitojen välttämiseksi. (Heikki-Koiso Kanttila Lastensuojelun Keskusliitto.)
Erotilanteessa lopputulos on selvä: mikäli vanhemmat ovat tasavertaisia tai vaaka kallistuu hieman isän puolelle esittävät sosiaalivirkailijat lähes poikkeuksetta äitiä lasten huoltajaksi. Etävanhempi on lähes aina isä vaikka miehet ovat olleet avioliiton aikana täysipainoisesti kiinni lastensa arjessa. Vain kolme prosenttia lapsiperheistä on isän ja lasten perheitä. Voisiko yksi syy huoltajuusriitojen lisääntymisessä olla siinä, että nykyisin isät kuitenkin yrittävät entistä tarmokkaammin pitää kiinni oikeuksistaan (Maria Antikainen Kuopio Yliopisto)
Laissa isää kohdellaan edelleen perheettömänä vaikka lapset ovat hänen luonaan useita päiviä viikossa. Erolapsilla pitää olla aidosti kaksi kotia. Ei niin, että lapset surfailevat tarkan aikataulun mukaan asunnosta toiseen. Heillä pitää olla henkisesti kaksi kotia. Eroriitojen ollessa kiivaimmillaan tähän tuskin päästään, mutta sen tulee olla tavoite mihin kumpikin vanhempi yksin ja yhdessä tietoisesti pyrkii.
Tilannetta parantava tekijä olisi kansanedustaja Saara Karhun esille nostama ajatus väliaikaisesta päätöksestä ja sopimisesta. Eroriitojen ollessa kiivaimmillaan eivät taistelevat osapuolet, eivätkä myöskään asiaa hoitavat virkamiehet pysty toimimaan "lapsen edun" vaatimalla tavalla.
Parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi eroava perhe tarvitsee aikalisän, minkä jälkeen sopimukset ja päätökset otetaan uuteen tarkasteluun. Aikalisä antaisi paremmat mahdollisuudet toimia "lapsen parhaaksi".
|
|
|
|
|
|
TEESI: Kaksi kotia on parempi kuin vain yksi vanhempi
Antti Heiskala | 14.9.2005 21:26
|
|
Yksinkertainen ja helposti muistettava teesini erovanhemmuudesta:
Kaksi kotia on parempi kuin vain yksi vanhempi
|
|
|
|
|
|
Jatkan Antti
raipu | 15.9.2005 7:30
|
|
Lapset eivät ole omaisuutta josta riidellään.
|
|
|
|
|
|
Tasapuolisuudesta
- | 15.9.2005 13:49
|
|
"Voiko yhteiskunta tukea kaikkien sen sisällä vaikuttavien ryhmien 'tasa-arvoisuutta' tasapuolisesti? Miten taata sananvapaus niille, jotka vastustavat homoliittoja ja samalla lailla turvata homoparien oikeudet ilman, että jommankumman ryhmän laillisia oikeuksia rajataan?"
No mikäs ongelma tämä nyt on? Kun homot saavat laillistaa parisuhteensa ja perheensä ja homosuhteiden vastustajat vapaasti ilmaista mielipiteensä tästä, on molempien ryhmien oikeudet tasapuolisesti turvattu. Mielipiteen ilmaisun vapaus ei tarkoita sitä, että näitä mielipiteitä olisi toisten huomioitava.
|
|
|
|
|
|
Mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla vakiintunut käytäntö saati laki.
Jukka Severi Mäkinen, Lahti | 15.9.2005 15:24
|
|
Mikäli lapsia ei tavalla tai toisella erotettaisi toisesta vanhemmastaan, esimerkiksi kyykyttämällä isää lasten äidin ja viranomaisten toimesta, olisi lapsilla huomattavasti nykyistä useammin molemmat vanhemmat.
Kahden kodin lapsilla olisi vähintään kaksi kertaa suuremmat mahdollisuudet siihen, että heillä olisi ainakin yksi koti missä he olisivat pahoinakin hetkinään toivottuja, eikä asunnossa huokaistaisi helpotuksesta kun lapset painavat oven perässään kiinni.
Mikäli toiselle vanhemmalla, siis kummalle tahansa määrätään elatusmaksut, ja hän ne kykyjensä mukaan hoitaa, on hänellä oltava myös oikeus olla lastensa kanssa. Yhteiskunnan tehtäviinsä asettamien virkailijoiden tuleekin valvoa että oikeuden määräykset toteutuvat tasapuolisesti. Nythän niin ei tapahdu.
Lapsen äidille maksamatta jääneet elatusmaksut menevät välittömästi perintään, mutta oikeuden vahvistamista, mutta toteutumattomista, tapaamisoikeuksista ei ole "perintäjärjestelmää" olemassa.
Lienee oikeus ja kohtuus, että lapsen etua koskevia käräjäoikeuden määräyksien ja niiden toteutumista valvotaan samalla yhteiskunnallisella intensiteetillä riippumatta siitä kumpaa vanhempaa ne koskee.
Toivottavaa olisi, että kummatkin vanhemmat toimisivat eron jälkeen edelleen yhdenvertaisina vanhempina eikä elatusmaksuja maksaisi kumpikaan. Eron jälkeen tuleekin tukea kummankin vanhemman vanhemmuutta, ja tarvittaessa myös taloutta nykyisen vallitsevan käytännön sijasta, missä toinen on edelleen vanhempi ja toinen pelkkä jakojäännös.
|
|
|
|
|
|
Miksi kuitenkin äidit ja sosiaalitoimen pirut niin luulevat?
Hannes Ruokokoski | 15.9.2005 18:00
|
|
Miksi lapsen edusta eniten puhuvat ymmärtävät siitä vähiten?
|
|
|
|
|
|
isän nälkälakko
Antti Heiskala | 15.9.2005 20:40
|
|
Hannes, joko laitoit tiedon Helsingin Tuomiokirkolla nälkälakossa olleen isän tämän hetkisestä tilanteesta, palstan lukijoita varmaan asia kiinnostaa.
|
|
|
|
|
|
Tahra sangyssä
Tahra vai tarkoitus ? | 15.9.2005 21:21
|
|
" "Pianomies"! -.Joskus elämä on pienestä kiinni. On hiuksenhieno ero siitä, tuleeko lapsesta "tahra lakanaan, vai tahra ja rasite äidille ja yhteiskuntaan". Mikäli sikiö/lapsi on osa äidin ruumista (kehoa), niin tälläinen "kehon osa" voidaan poistaa, eli abortoida kuin pahanlaatuinen kasvain, koska se on "vain" osa äidin kehoa. "
Minä olen tätäkin mieltä, meillä miehilläkin on se naiseutemme
killuttimisamme. Siellä kun ui sekä naisia että miehiä, jostain syystä siellä uivat naiset ovat sitkeämpiä. Ovulaation tullessa huomenna naiselleni, ja jos nyt olin naiseni kanssa tällä hetkellä, niin tahrat lakanoissa ovat todennäköisesti enemmistö miehiä. Yksi nainen säilyi 12 tuntia pitempään hengissä, kuin ainokaan Mies.
Siksi luulen että itse porasin aina väärään aikaan, minulla kun kaikki lapseni on tyttöjä, Rakkaita lapsiani !
Jostain syystä naaraspuoliset siittiöt on sitkeämpiä pysymään hengissä kuin uros puoliset, olen lukenut että jopa 20 tuntia säilyvät pitempään hengissä. Yhteen sattumaako sekin, että naisilla on myös elämässä sama suhteellinen etumatka elämän pituudessa.
pitkässä parisuhteessa käy myös niin, että nainen löytää sen tahran sängystä, ja yleensä aamuisin ( miehensä )
T:Tahra vai tarkoitus
|
|
|
|
|
|
Jukka Mäkiselle!
"Pianomies"! | 16.9.2005 10:21
|
|
Luin Helsingin sanomien lukijapalstalla olleen kirjoituksesi otsakkeella "Eroaville perheille annettava aikalisä". (HS 22.08.05).
Viittasit kirjoituksessasi valtiotieteen tohtorin Petri Honkasen kirjoitukseen (HS 16.08.05.)
Honkasen näkemys oli mielenkiintoinen. Valitettavasti en ole lukenut artikkelia.
"Hyvinvointivaltio on kriisissä: lapset voivat huonosti päähänpotkittujen isiensä puolesta".
Oliko Honkasen kirjoitus laajempikin kannaotto?- Olisi mielenkiintoista kuulla asiasta enemmän.
Palaan koneen ääreen sunnuntai-iltana, jotenka odotan mielenkiinnolla vastaustasi, mikäli sinulla on aikaa vastata tähän esittämääni kysymykseenni. "Pianomies"!
|
|
|
|
|
|
Tuomiokirkolla ja tuomiolla
Antti Heiskala | 16.9.2005 14:32
|
|
Tuomikirkolla nälkälakossa ollut isä on lopettanut nälkälakkonsa hiukan yli neljän viikon jälkeen, saatuaan käräjäoikeudelta väliaikaismääräyksen, että hänen pojallaan on oikeus tavata isäänsä 2 tunnin ajan valvotusti joka toinen viikonloppu.
Väliaikainen päätös siis mahdollistaa isän ja pojan tapaamisen jo mahdollisesti tänä viikonloppuna, tämän vuoksi nälkälakossa ollut isä päätti lopettaa nälkälakkonsa ja valmistautua tapaamisiin. Hän kuitenkin toteaa, että ellei hovioikeuden laillista päätöstä panna täytäntöön, elleivät tapaamiset vieläkään tule onnistumaan, hän aloittaa nälkälakon uudelleen.
|
|
|
|
|
