Tutkijat tekisivät maaoravasta tikutakun
Suomalaisista biologian oppikirjoista voidaan hyvinkin lähivuosina opiskella myllikkään (rottalaji), termiittikaivajan (maasika) tai jurumin (muurahaiskarhu) elinoloja.
Lue lisää:
Helsingin Sanomat
25.8.2008 10:32
Keskustele aiheesta
|
|
Näkymä
|
Sivu
|
|
|
orwell
george | 25.8.2008 10:52
|
|
Jee mutetaan nimet hienoa, Tikutakuja ja onko sitten joku hassu ankkalaji Akkari ja kas kun ei hiiriä Mikeiksi ja Minneiksi vähän lajin mukaan. Kunhan ei sana saadaan korvattua positiivis sävytteisellä kiertoilmaisulla niin siinä meillä uusi uljas maailma, kaikkihan on tienny kuitenkin kontiasen olevan kansankielessä myyrä, oliko järkeä muutella nimiä vai onko tämä osa jotain suurempaa sumutus ohjelmaa.
|
|
|
|
|
|
Hiiruli?
- Z - | 25.8.2008 10:53
|
|
Uusia jyrsijälajeja ovat muun muassa tikutakut, myllikät, hiirulit, hiirut ja hiiruset.
Onhan tämä vitsi? Tikutakut? Hiirulit? Onko siellä ollut 6-vuotiaita tyttöjä päättämässä nimistä? Kohta kotiinkin hankitaan lemmikeiksi koiruleita ja pupuliineja...
|
|
|
|
|
|
Löytyy
H&M | 25.8.2008 11:08
|
|
|
|
|
|
|
|
Ahaa...
T. Salama | 25.8.2008 11:10
|
|
Aku Ankka-lehti kuuluu siis oppimateriaaliin muuallakin kuin Teknillisessä korkeakoulussa (HUT) ?
Surullista.
|
|
|
|
|
|
Jupinaa
Vesa J. Lehtonen | 25.8.2008 11:23
|
|
Ehkä tämä on muutosvastarintaa, mutta sanaan "maamyyrä" tuntuu kytkeytyvän niin voimakas esimerkiksi visuaalinen sisältö, että tekee mieleni antaa suositusten mennä toisesta korvasta sisään ja niin edespäin.
Lisäksi artikkelissa luetellut jyrsijöiden nimet ovat paitsi täysin karmeita niin myös päällekkäisiä epätäsmällisten, arkipäiväisten nimitysten kanssa. Esimerkiksi "hiiru" on kuitenkin melko tavallinen hiiren diminutiivinen hellittelynimi. Tuli sellainen olo, että olisiko tämänkin kielen aika päästä haudan lepoon. Kenties muutosvastarinta on kuitenkin se oikeampi linja.
|
|
|
|
|
|
Eläinlapset
Kettu Repolainen | 25.8.2008 11:34
|
|
Ettei vain olisi käynyt kuten YLE:ssä, että ohjelmissakin seurataan jo eläin"lasten" tekemisiä. Seuraavassa kohtauksessa leijona pisteleekin poskeensa sen tikutakun, ja lapset (siis ne ihmissellaiset) ovat kauhuissaan. Kohta on muuten syksy ja koittaa mikkihiiriaika, eli loukut valmiiksi.
|
|
|
|
|
|
Tiedemiehet seikkailevat Hesarissa
Hapu | 25.8.2008 11:49
|
|
Milloinkohan tuosta "tiedemies"-sanasta päästäisiin eroon, kun kerta käypä ja mukava "tutkija" on keksitty? Tiedemiehet tekivät tiedettä ehkä 1800-luvulla, siitä on vierähtänyt jo tovi.
|
|
|
|
|
|
Peurat ja myyrät
. | 25.8.2008 11:51
|
|
Tikutakuihin kantaa ottamatta nimiuudistus on joidenkin kotimaisten lajien osalta hyvä. Myyrän nähdessään ihmiset eivät sitä myyräksi tunnista, ja kontiaista epäillään milloin omenapuiden, milloin kukkasipuleiden syömisestä (kontiainenhan syö lähinnä kastematoja, puutarhatuhoja aiheuttaa usein vesimyyrä). Peurat, kauriit ja porot menevät helposti sekaisin. Ei eri lajin eläin voi olla nimipäätteeltään sama (vrt. valkohäntäpeura ja metsäpeura).
Monien ulkomaisten eläinten nimet ovat pitkiä ja harhaanjohtavia.
|
|
|
|
|
|
Toinen mielipide
Fillaristi | 25.8.2008 11:59
|
|
On tuossa ehdotuksessa sentään paljon hyvääkin - maamyyrän tyylisten harhaanjohtavien nimien (maamyyrä ei ole myyrä eikä muukaan jyrsijä) korjaaminen on paikallaan, samoin liian pitkien nimien korvaaminen lyhyemmilla, kuten 'etelänlyhytkuonopussimäyrän' korvaaminen 'ruskopusselilla'. Toki tuo vanha nimi välittää ehkä enemmän informaatiota kyseisestä eläimestä, mutta se on sivuseikka, koska ei nimen ole tarkoitus olla mikään yhteenkirjoitettu lajikuvaus.
|
|
|
|
|
|
Mahtava teko
Mattiteppo | 25.8.2008 12:05
|
|
Upeaa, että tällaista arvokasta työtä tehdään täysin vapaaehtoispohjalta. Uusi nimistö ratkaisee monta aiempaa ongelmaa ja epäkohtaa: vanhan liiton nimistössä eläinlajin nimestä ei voinut luotettavasti päätellä sen sukulaisuussuhteita, nimet saattoivat olla järjettömän moniosaisia yhdyssanoja ja monilla lajilla oli vain tieteellinen nimi. Useat uudet nimet ovat niin kutkuttavia, että ne varmasti juurtuvat nopeasti käyttöön varsinkin nuorempien kansalaisten keskuudessa. Kaikki eivät tietenkään halua koskaan käyttää uutta lajinimeä maamyyrälle, eivät käytä vielä eurojakaan, ja miettivät, miten kansakouluissa asiaan suhtaudutaan.
Tikutaku on kyllä vähän liiankin kutkuttava ja epäilenkin sen syntyneen jonkin työryhmän saunaillan aikana.
|
|
|
|
|
|
Hyvä ajatus mutta
olallani ei istu neitokakadu | 25.8.2008 12:12
|
|
... mentiinköhän liian pitkälle vaihdettaessa monia jo vakiintuneita nimiä kummallisiin uudissanoihin, joita ei tunnista eläinten nimiksi, monet niistä kun eivät edes kuulosta oikeilta sanoilta ?
Lintulajien nimien kanssa tehtiin sama virhe joitakin vuosia sitten; siinäkin yhteydessä puhuttiin "harhaanjohtavista" nimistä, eli luonnollisen kielen lajinimistä jotka eivät riittävän tarkasti vastanneet lajien tieteellisiä nimiä - joka ovat siis niiden mystisiä tosinimiä... Tässä "järkeilyssä" ei ole kuin yksi pikku vika: tieteelliset nimet eivät ole oikeita nimiä, vaan luonnontieteilijöiden apuvälineeksi tarkoitettu vasta 1700-luvulta alkaen käytössä ollut keinotekoinen luokittelujärjestelmä. Oikeita nimiä ovat nimenomaan ne "harhaanjohtavat" kansankieliset nimet: monilla niistä on ikää tuhansia tai satoja vuosia, ja ne ovat osa kielen koko sanaston muodostamaa muoto- ja merkitysverkostoa: on arveluttavaa lähteä korvaamaan niitä oudoilla uudissepitteillä pelkän luonnontieteellisen täsmällisyyden takia, jota kielenkäyttäjien suuri enemmistö ei varmasti pidä yhtä tärkeänä kuin nimistöuudistuksia laativat työryhmät.
Esivanhemmillemme yli lentävä tervapääsky ei ollut sen-ja-sen suvun laji vaan "tervanvärinen pääsky" - siltä se näyttää, ja se riitti heille; tietoa siitä että se ei ole "oikea pääsky" ei ollut olemassa kun se nimettiin. Luonnollisen kielen lajinimien tarkoitus ei ole koskaan ollut tieteellinen luokittelu vaan otusten tunnistaminen, ja useimmille meistä se riittäisi siinä missä esivanhemmillemmekin. Luonnontieteilijöillähän on jo Linnen järjestelmänsä, miksi ihmeessä luonnollisesta kielestä pitäisi muokata sen kopio?
Nimistöuudistuksista seuraa muutakin kuin vaikeuksia vanhaa luontokirjallisuutta lukiessa: saattaa käydä niin että tavallisen kielenkäyttäjän sanavarasto eläintennimien osalta supistuu niihin jotka hän ymmärtää (eli niihin jotka uudistuksessa jäivät entiselleen) muiden lajien jäädessä käytännössä nimettömiksi. Tämä ei kai ollut tavoite?
|
|
|
|
|
|
Viimein järki voittaa
Lönnr00t | 25.8.2008 12:23
|
|
Hallelujah, odottaisin vielä näkeväni vanhan kunnon "jalopeuran" tuolla, ehkäpä korvaamassa täysin oudon, vierasperäisen eikä ollenkaan suomenkieleen sopivan "leijonan".
|
|
|
|
|
|
Tikutaku, loistava oivallus!
Lintuharrastaja | 25.8.2008 12:24
|
|
Uusia jyrsijälajeja ovat muun muassa tikutakut, myllikät, hiirulit, hiirut ja hiiruset.
Onhan tämä vitsi? Tikutakut? Hiirulit? Onko siellä ollut 6-vuotiaita tyttöjä päättämässä nimistä? Kohta kotiinkin hankitaan lemmikeiksi koiruleita ja pupuliineja...
Jos pitää nimetä yli 4500 nisäkäslajia, on pakko hyödyntää suomen sananmuodostuksen hienoja periaatteita. Ei kaikille suvuille riitä tuttuja nimiä, eikä kai sillä ole väliä, onko jollain ulkomaanelävällä vähän oudonkuuloinen nimi. Tuttuja nimiä vähän vääntelemällä saadaan joukko uusia nimiä, joista saa edes vähän vihjettä, millaisesta eläimestä puhutaan.
Kotihiiri on edelleen kotihiiri, metsähiiri on metsähiiri, joten mahtuuhan sinne sekaan muutama hiiru, hiiruli, tihurotta, rattuli, hypikäs ja vaikka rotikkokin. Hiiruli muuten on oikein osuva nimi suvulle Pseudomys, joka tarkoittaa jonkinlaista valehiirtä. Tuskinpa Suomessa hiiruleita tulee luonnossa vastaan, kun kyse on eläimistä, joita on Australiassa ja Uudessa-Guineassa.
Tikutaku on loistava oivallus. Niitähän ei täällä luonnossa näe, mutta lähes kaikille suomalaisille ne ovat tuttuja Aku Ankoista. Kun jokin nimi niille pitää keksiä, miksei sitten tikutaku, joka kertoo nimenomaan suomalaiselle paljon enemmän kuin tavallisen tylsä maaorava (joka taitaa olla ehdotuksessa toisen oravasuvun nimi).
Hyvä, että kaikki nisäkkäätkin on saatu nimettyä.
|
|
|
|
|
|
Disney-rappio
Toppa | 25.8.2008 12:26
|
|
Kyllä amerikkalainen kulttuuri voi rapauttaa näköjään biologitkin. Maaorava on paljon suomalaisempi nimi kuin tikutaku. Käsittämätöntä. Masentavaa suorastaan.
Ja muutenkin ihmetyttää. Lentävä koira nimetty LEN-täväksi KO-iraksi? Olisivat nyt sitten muuttaneet maaoravan maoriksi.
Jos kerta on pakko kikkailla lyhenteillä.
tikutaku... anna mun kaikki kestää...
|
|
|
|
|
|
oikea ja väärä
Mattiteppo | 25.8.2008 12:41
|
|
Tässä "järkeilyssä" ei ole kuin yksi pikku vika: tieteelliset nimet eivät ole oikeita nimiä, vaan luonnontieteilijöiden apuvälineeksi tarkoitettu vasta 1700-luvulta alkaen käytössä ollut keinotekoinen luokittelujärjestelmä. Oikeita nimiä ovat nimenomaan ne "harhaanjohtavat" kansankieliset nimet: monilla niistä on ikää tuhansia tai satoja vuosia, ja ne ovat osa kielen koko sanaston muodostamaa muoto- ja merkitysverkostoa: on arveluttavaa lähteä korvaamaan niitä oudoilla uudissepitteillä pelkän luonnontieteellisen täsmällisyyden takia, jota kielenkäyttäjien suuri enemmistö ei varmasti pidä yhtä tärkeänä kuin nimistöuudistuksia laativat työryhmät.
Kyse ei varmaan ole siitä, mitkä ovat "oikeita" ja mitkä "vääriä" nimiä. Onko vanhempi oikeampi? Pitäisikö yhä puhua maapäärynöistä oudon uudissana "perunan" sijasta? Olisiko sille tervapääskylle vielä oikeampi nimi joku kurkku-urahdus, jolla sitä on tarkoitettu jossain susiluolassa vuonna miljoona vuotta sitten? Itse puhuisin "paremmasta nimistöstä", josta toivottavasti tulee suurelta osin myös "vakiintunutta nimistöä". Kieli kehittyy ajan mukana, ja uutta tietoa esimerkiksi nisäkäslajien sukulaisuussuhteista saadaan jatkuvasti.
Etenkin ulkomailla esiintyvien lajien nimistö on hyvä saattaa myös käyttökelposeksi: ötökän Anomalurus beecrofti vanha nimi punavatsasuomuhäntäorava ei ole kauhean näppärä varsinkin kun kyseessä ei ole orava. Uusi nimiehdotus punaleijuri on mielestäni parempi, ainakin se säästää painomustetta.
Ja hei, kyseessähän on luettelo nimiehdotuksista. Hyvät, käyttökelpoiset nimet vakiintunevat käyttöön, ja korjausehdotuksia voi tehdä jokainen. Ei tämä ole mikään kielitoimiston määräys, jollaisista liikkuu niitä hassuja urbaaneja legendoja.
|
|
|
|
|
|
ajat muuttuu
nakunaku | 25.8.2008 12:47
|
|
Kyllä amerikkalainen kulttuuri voi rapauttaa näköjään biologitkin. Maaorava on paljon suomalaisempi nimi kuin tikutaku. Käsittämätöntä. Masentavaa suorastaan.
ROFL ainakin sinut on näköjään onnistuneesti rapautettu kun luulet kotoisia kurrejamme maaoraviksi xD Taitaa se sivistys tosiaan olla nykysuomessa sarjakuvista kotoisin ....
Listan nimiehdotukset ovat enimmäkseen erinomaisia, mukava kun voi jo nyt luottaa siihen ettei vastustajien ymmärtämätön vaahtoaminen tule vaikuttamaan tuon taivaallista, kun nimistöstä aikanaan lopullisesti päätetään.
|
|
|
|
|
|
Hyvähän
rip | 25.8.2008 12:49
|
|
se on, että kaikki tunnetut nisäkkäät on nyt nimetty, ja samalla kaikki epäjohdonmukaisuudet karsittu nimistöstä.
Eri asia on sitten rupeavatko ihmiset näitä uusia nimiä käyttämään. Vai käykö tälle 20 vuoden työlle samoin, kuin muillekin pakolla suomenkieleen yritetyille sanoille - kuten esim. purso (tuubi).
|
|
|
|
|
|
Tarkennettu nimistö on tarpeen
Karavaani kulkee, koirat haukkuu | 25.8.2008 12:58
|
|
Hienoa toimintaa tiedotusvälineiltä! Kun vihdoin uusittu ja tarkennettu nisäkäsnimistö on saatu valmiiksi, siitä pystytään tekemään ainoastaan täman tasoisia artikkeleita.
Mieluummin kuin muutaman "hauskan" nimen esittelystä olisi voitu kirjoittaa siitä, että millaisilla periaatteilla ylipäätään nimistöä voidaan laatia tai että uusitulla nimistöllä pyritään korjaamaan suorastaan virheellisiä suomalaisia nimiä.
Esimerkiksi:
valkohäntäpeura => valkohäntäkauris
maamyyrä => kontiainen (kuinka moni on erehtynyt tappamaan kontiaisia myyrätuhoja estääkseen, eli siis turhaan).
Toisaalta juttujen pitää olla lukijoiden tasolla...
|
|
|
|
|
|
Lisäys: NImistö tarpeen
Kara | 25.8.2008 13:04
|
|
Hienoa toimintaa tiedotusvälineiltä! Kun vihdoin uusittu ja tarkennettu nisäkäsnimistö on saatu valmiiksi, siitä pystytään tekemään ainoastaan täman tasoisia artikkeleita.
Mieluummin kuin muutaman "hauskan" nimen esittelystä olisi voitu kirjoittaa siitä, että millaisilla periaatteilla ylipäätään nimistöä voidaan laatia tai että uusitulla nimistöllä pyritään korjaamaan suorastaan virheellisiä suomalaisia nimiä.
Esimerkiksi:
valkohäntäpeura => valkohäntäkauris
maamyyrä => kontiainen (kuinka moni on erehtynyt tappamaan kontiaisia myyrätuhoja estääkseen, eli siis turhaan).
Toisaalta juttujen pitää olla lukijoiden tasolla...
Tarkennetaan siis vielä, että HS:n artikkeli oli kuitenkin paremmasta päästä tästä aiheesta kirjoitetuista...
|
|
|
|
|
