Tutkimus: Aggressiiviset lapset ovat aggressiivisia myös aikuisina
Yksilön aggressiivinen käyttäytyminen lapsena ennustaa hänen väkivaltaisuuttaan myös aikuisiässä. Tulos julkaistiin kansainvälisen nuorisotutkijoiden lehden artikkelissa, jota on kirjoittanut myös kaksi suomalaistutkijaa.
Lue lisää:
Helsingin Sanomat
3.4.2009 13:47
|
|
Näkymä
|
Sivu
|
|
|
Tutkija pysyköön lestissään
Marko | 3.4.2009 15:04
|
|
Ainakin artikkelin perusteella voisi päätellä, että tutkimustuloksia voi tulkita monilla tavoilla ja niihin voi reagoida vielä useammalla tavalla.
Tutkija vesittää uskottavuuttaan heittämällä keskusteluun tällaisia suosituksia. Tutkija esittäköön datansa ja antakoon muiden vetää johtopäätökset.
|
|
|
|
|
|
sallittua
Jaakko | 3.4.2009 15:14
|
|
"Olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia tuetaan myönteisten ongelmanratkaisutaitojen oppimisessa"
Ainakin HS:n artikkelin perusteella voisi päätellä, että tutkimustuloksia voi tulkita monilla tavoilla ja niihin voi reagoida vielä useammalla tavalla. Tutkija vesittää uskottavuuttaan heittämällä keskusteluun tällaisia suosituksia. Tutkija esittäköön datansa ja antakoon muiden vetää johtopäätökset.
Kaikki saavat esittää johtopäätöksensä. Toisaalta mikä tässä tukimuksessa on niin uutta ja maalaisjärjen vastaista?
|
|
|
|
|
|
Suomessa kaikki on toisin
Pertti Luukkonen | 3.4.2009 15:18
|
|
HS:
Kulttuurierojen seurauksena aggressiivisuus on jonkin verran pysyvämpää Yhdysvalloissa kuin Suomessa.
Kouluiän aggressiivisuus selitti yhdysvaltalaisten aikuisten miesten aggressiivisuuden vaihtelusta lähes 50 prosenttia. Naisilla osuus oli 24 prosenttia. Vastaavat luvut olivat Suomessa 12 prosenttia miehillä ja kahdeksan prosenttia naisilla.
Täten Suomessa kouluiän aggressiivisuus ei "selitä" juuri ollenkaan aikuisuuden aggressiivisuutta.
.
|
|
|
|
|
|
Yksikön ominaisuus
hmr | 3.4.2009 16:05
|
|
Henkilökohtainen tutkimukseni pienellä otannalla mutta pitkällä ajalla kertoo, että peruskoulussa aikoinaan häiriköineet ovat nyt vankilassa tai kuolleet viinaan. Tästä päättelen, että epäsosiaaliset yksiköt voi sellaisiksi tunnistaa jo lapsina.
Voidaan noille sitten mitään tehdä, siinäpä uusi kysymys.
|
|
|
|
|
|
En aivan ymmärrä
--- | 3.4.2009 16:42
|
|
"Kouluiän aggressiivisuus selitti yhdysvaltalaisten aikuisten miesten aggressiivisuuden vaihtelusta lähes 50 prosenttia. Naisilla osuus oli 24 prosenttia. Vastaavat luvut olivat Suomessa 12 prosenttia miehillä ja kahdeksan prosenttia naisilla."
Miten aggressiivisuus voi selittää aggressiivisuutta? Eikös tässä ole kyse riippuvuudesta, eikä selittävyydestä? Aggressiivisuuden syitä ei tässä tapauksessa tutkittu, vaan lapsuuden ja aikuisiän aggressiivisuuden riippuvuutta. Ja mitä tarkoittaa aggressiivisuuden vaihtelu?
Tutkimuksen perusteella vaikuttaa vain, että puolesta aggressiivisista miehistä tulee Yhdysvalloissa aggressiivisia ja naisista vain 24 % ja Suomessa aggressiivisista lapsista noin joka kymmenes on aikuisena aggressiivinen eli riippuvuus on hyvin pientä. Tässähän ei ilmeisesti tutkittu niin päin, että ovatko aikuisena aggressiiviset olleet jo lapsena aggressiivia.
Ymmärsiköhän toimittaja itsekään, mitä kirjoitti? Entä ymmärsivätkö tutkimusta kommentoineet tutkijat?
|
|
|
|
|
|
Joo-o
tiedemies | 3.4.2009 17:00
|
|
Tutkija vesittää uskottavuuttaan heittämällä keskusteluun tällaisia suosituksia. Tutkija esittäköön datansa ja antakoon muiden vetää johtopäätökset.
Jokaiseen tieteelliseen artikkeliin kuuluu ns. discussion -osio, missä johtopäätöksiä vedetään.
|
|
|
|
|
|
aggressiivisuuden vähentäminen
pasifisti | 3.4.2009 17:05
|
|
Olivat nuo minustakin kovin pieniä prosentteja, mutta luulisin että ne ovat silti merkittäviä siten, että lapsuusaikana aggression hallintaan puuttumalla voidaan aikuisväestön aggression syitä ja sitä kautta aggressiota vähentää tuon verran. Mikä tahansa väheneminen lienee hyvää vähenemistä ja myös yksilöiden itsensä kannalta positiivinen ja elämäntyytyväisyyttä lisäävä asia, ja siksi tähdellinen.
|
|
|
|
|
|
Selittäminen ja vaihtelu
Tieteilijä | 3.4.2009 17:25
|
|
"Kouluiän aggressiivisuus selitti yhdysvaltalaisten aikuisten miesten aggressiivisuuden vaihtelusta lähes 50 prosenttia. Naisilla osuus oli 24 prosenttia. Vastaavat luvut olivat Suomessa 12 prosenttia miehillä ja kahdeksan prosenttia naisilla."
Miten aggressiivisuus voi selittää aggressiivisuutta? Eikös tässä ole kyse riippuvuudesta, eikä selittävyydestä? Aggressiivisuuden syitä ei tässä tapauksessa tutkittu, vaan lapsuuden ja aikuisiän aggressiivisuuden riippuvuutta. Ja mitä tarkoittaa aggressiivisuuden vaihtelu?
Sanalla selittää on tilastotieteessä ihan oma merkityksensä. Jos kiinnostus heräsi, kannattaa kaivaa esiin tilastotieteen oppikirja. Yksinkertaistetusti, puolet yhdysvaltalaisten miesten agressiivisuustasosta "johtuu" lapsuuden agressiivisuudesta ja loput puolet sitten jostain muusta. Vaihtelulla tässä tarkoitettaneen sitä, että vastaavuus toimii kumpaankin suuntaan, eli lapsena rauhalliset ovat aikuisinakin rauhallisia ja vastaavasti lapsena agressiiviset ovat aikusena agressiivisia.
|
|
|
|
|
|
nollatutkimusta
verommaksaja | 3.4.2009 18:00
|
|
tällaista tämä nykyajan "akateeminen" tutkimus on. todetaan asioita mitkä on tiedetty ennenkin. kyllähän sen tietää, ettei mädästä omenasta mitään muuta tule vanhempanakaan... mädempi vain sisältä. voisivat nuo akateemikotkin valita jotain järkevämpiä tutkimusaiheita, vaikka jotain kaupalliselta alalta. siitä hyötyisi koko Suomi!
|
|
|
|
|
|
Looginen nollatutkimus
Passiivisaggressiivi- nen | 3.4.2009 18:17
|
|
Oman ala-asteeni puolen tusinan sankarin koulukiusaajaremmistä on kolmenkymmenen vuoden saatossa tietääkseni kuollut tapaturmaisesti yksi pukari ja kolme on saanut erilaisia tuomioita väkivallanteoista tai vastaavista.
Eli uskon tämän tutkimuksen tuloksiin, mutta nollatutkimus se silti on. Mihin aggressiivisuus häviäisi iän myötä? Aggressiivisilla lapsilla, varsinkin poikapuolisilla, on myös tapana harrastaa voimailulajeja, ja sivusta seuranneena minusta tuntuu, että näihin lajeihin kuuluva laillisten ja laittomien kemikaalien syöminen tekee syöjistä normaaliakin aggressiivisempia.
Aggressiivisuus myös periytyy, tai mihin sitten sosiaalisen vähäosaisuuden ja aggressiivisuuden välinen raja piirretäänkään. Perheet, joilla menee huonosti, kasvattavat lapsistaan enemmän aggressiivisia kuin ns. hyvät perheet, ja kierre jatkuu.
Näin se on ollut maailman sivu ja näin se tulee aina olemaan.
|
|
|
|
|
|
Tutkijan vastuu
Tekniikan tohtori | 3.4.2009 18:22
|
|
"Tutkimusraportin kirjoittamisen opas" vuodelta 1993 listaa ansioita hyville tutkimustöille, ja mukana on mm. tällainen:
"Jos tutkimus on tehty jonkin tietyn käytännön ongelman ratkaisemiseksi, saatuja ratkaisuvaihtoehtoja on verrattu keskenään. Työssä päädytään konkreettisiin ja realistisiin toimenpidesuosituksiin."
Ilman konkretiaa tutkimukset usein jäävät omaan abstraktiin pilveensä leijumaan.
|
|
|
|
|
|
termejä...
athena | 3.4.2009 18:54
|
|
"Kouluiän aggressiivisuus selitti yhdysvaltalaisten aikuisten miesten aggressiivisuuden vaihtelusta lähes 50 prosenttia. Naisilla osuus oli 24 prosenttia. Vastaavat luvut olivat Suomessa 12 prosenttia miehillä ja kahdeksan prosenttia naisilla."
Miten aggressiivisuus voi selittää aggressiivisuutta? Eikös tässä ole kyse riippuvuudesta, eikä selittävyydestä? Aggressiivisuuden syitä ei tässä tapauksessa tutkittu, vaan lapsuuden ja aikuisiän aggressiivisuuden riippuvuutta. Ja mitä tarkoittaa aggressiivisuuden vaihtelu?
Sanalla selittää on tilastotieteessä ihan oma merkityksensä. Jos kiinnostus heräsi, kannattaa kaivaa esiin tilastotieteen oppikirja. Yksinkertaistetusti, puolet yhdysvaltalaisten miesten agressiivisuustasosta "johtuu" lapsuuden agressiivisuudesta ja loput puolet sitten jostain muusta. Vaihtelulla tässä tarkoitettaneen sitä, että vastaavuus toimii kumpaankin suuntaan, eli lapsena rauhalliset ovat aikuisinakin rauhallisia ja vastaavasti lapsena agressiiviset ovat aikusena agressiivisia.
Eikö vaihtelu tarkoita yksinkertaisesti sitä, että esim. tässä tapauksessa miesten aikuisiän aggressiivisuudesta puolet selittyy kouluiän aggressiivisuudella ja puolet muilla tekijöillä. Aggressiivisuus ei siis itsessään vaihtele. Sanasta vaihtelu ei voida päätellä, että "vastaavuus toimii kumpaankin suuntaan". Selvällä suomen kielellä asia olisi kutakuinkin näin: puolet miesten aikuisiän aggressiivisuudesta voidaan selittää kouluiän aggressiivisuudella.
|
|
|
|
|
|
provo?
athena | 3.4.2009 19:08
|
|
tällaista tämä nykyajan "akateeminen" tutkimus on. todetaan asioita mitkä on tiedetty ennenkin. kyllähän sen tietää, ettei mädästä omenasta mitään muuta tule vanhempanakaan... mädempi vain sisältä. voisivat nuo akateemikotkin valita jotain järkevämpiä tutkimusaiheita, vaikka jotain kaupalliselta alalta. siitä hyötyisi koko Suomi!
Luulen, että tämä on provo mutta vastaanpa silti.
On tietoa ja on tietoa; toinen niistä on tätä mutu-tietoa eli asioita jotka ns. "kaikki tietävät". Tarkoittako se sitä, ettei niitä pidä tieteellisesti varmistaa? Tutkimushan lähtee hypoteesista (eli oletuksesta tai sivistyneestä arvauksesta) jonka paikkansapitävyyttä tutkimuksella lähdetään varmistamaan. Ilman tieteellistä tutkimusta ei voida perustellusti väittää asioiden olevan "tosia" vaikka "jokainen ne tietäisikin". Esim. poliittisia päätöksiä tai vastaavia on varmasti hyvin vaikeaa ajaa eteenpäin jos ei ole ns. mustaa valkoisella, että asia todellakin on näin.
Voitko väittää, ettei tässä tapauksessa tutkimuksesta olisi hyötyä? Sanotaan, että tämän tai jonkin muun tutkimuksen perusteella lähdetään ajamaan vaikkapa ohjelmaa kouluihin, jossa vähennetään aggressiivisuutta.
Luuletko, että poliitikot vakuuttuvat, jos heille sanoo että "luulenpa että asia on nyt näin, mutta mitään todisteita minulla ei ole"? Enpä usko. Ja luulenpa myös, että lasten aggressiivisuuden vähentämisellä voisi olla suurikin vaikutus vaikkapa suomenkin talouteen pitkässä juoksussa (viitaten näkemykseesi kaupallisen alan tutkimuksen tärkeydestä).
|
|
|
|
|
|
Nollatutkimus?
tutkija | 3.4.2009 19:41
|
|
Näitä nollatutkimuksen julistajia näemmä aina piisaa. Iso osa yhteiskunnallisista asioista kun on sellaisia, että jokaisella on niistä oma mutu-tuntumansa eli "teoriansa". Sitten kun tälle löydetään tukea tutkimuksesta, niin aina joku on paasaamassa, että "olisin sen minäkin voinut sanoa".
No, usein kuitenkin on niin, että myös päinvastaisille tuloksille löytyy mutu-teoria. Jos tutkimuksen tuloksena olisikin ollut, että lapsuusiän aggressiivisuus ei selitä aikuisiän aggressiivisuutta, niin olisi sillekin varmasti löytynyt kriitikkonsa, jotka vaahtoavat verorahojen hukkaamisesta.
Mitä tähän tutkimukseen tulee, niin kannattaa huomata, että lapsuusiän agressiivisuuden vaikutukset näyttivät vaihtelevan varsin merkittävästi maiden välillä.
Tämä taas viittaisi siihen, että a) lapsuusiän ja aikuisiän aggressiivisuuden yhteydet eivät ole mitenkään universaaleja tai "automaattisia", b) maiden välillä on joitan (kulttuurisia tai muita) tekijöitä, jotka muokkaavat lapsuus- ja aikuisiässä havaitun aggressiivisuuden yhteyttä.
Jos lapsuusiän aggressiivisuuteen puuttumalla voidaan vähentää aikuisiän aggressiivisuutta ja sen seurannaisvaikutuksia (väkivalta, muu rikollisuus, jne.), niin tästä olisi varmasti etua yhteiskunnalle, ja siinä säästyisi rahaakin, jota kaupallisten alojen tutkimuksen autuutta julistava kommentoijakin varmaan arvostaisi.
|
|
|
|
|
|
Hohhoijaa
ylioppilas | 3.4.2009 20:03
|
|
Tutkija esittäköön datansa ja antakoon muiden vetää johtopäätökset.
Just just! Tutkijat nyt yleensä sattuvat olemaan oman tutkittavan alansa asiantuntijoita ja pystyvät sen perusteella antaa hyvinkin tarkkoja johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa tutkijat olivat psykologian tohtoreita.
Kuka kaikista tutkimuksista sitten voi vetää johtopäätöksiä jos ei itse tutkijat? Anteeksi vaan mutta kyllä minä ainakin kuuntelen mielummin tutkijan itsensä vetämiä johtopäätöksiä kuin esimerkiksi sinun!
|
|
|
|
|
|
termejä 2
Pertti Luukkonen | 3.4.2009 20:04
|
|
a t h e n a:
Eikö vaihtelu tarkoita yksinkertaisesti sitä, että esim. tässä tapauksessa miesten aikuisiän aggressiivisuudesta puolet selittyy kouluiän aggressiivisuudella ja puolet muilla tekijöillä. Aggressiivisuus ei siis itsessään vaihtele. Sanasta vaihtelu ei voida päätellä, että "vastaavuus toimii kumpaankin suuntaan". Selvällä suomen kielellä asia olisi kutakuinkin näin: puolet miesten aikuisiän aggressiivisuudesta voidaan selittää kouluiän aggressiivisuudella.
Kyse on itse asiassa tilastollisesta ennustamisesta: Noin puolet yhdysvaltalaisten miesten (fyysisen) aggressiivisuuden mitatusta vaihtelusta voidaan "selittää" (eli ennustaa) samojen ihmisten lapsena osoittamasta mitatusta aggressiivisuudesta. Aggressiivisuuden pistemäärät toki vaihtelevat - sekä lapsena että aikuisena - matalasta korkeaan, mutta kyse on keskimääräisyyksistä: Esimerkiksi jotkut lapsena hyvin aggressiiviset ovat aikuisena hyvin "lempeitä" ja päin vastoin - mutta harvemmin. Tavallisin tilanne on, että kohtalaisen aggressiiviset lapset ovat myös aikuisena kohtalaisen aggressiivisia.
Analogisesti: lapsena pulleat ovat myös aikuisena keskimäärää pulleampia, mutta vaihtelua puoleen ja toiseen tietysti esiintyy.
.
|
|
|
|
|
|
Siinä
sinde | 3.4.2009 20:16
|
|
taas yksi hömppätutkimus jossa ei ole muuta perää kuin temperamentti. Riippuu olosuhteista millaiseksi henkilön käyttäytyminen muodostuu.
|
|
|
|
|
|
...
athena | 3.4.2009 20:27
|
|
a t h e n a:
Eikö vaihtelu tarkoita yksinkertaisesti sitä, että esim. tässä tapauksessa miesten aikuisiän aggressiivisuudesta puolet selittyy kouluiän aggressiivisuudella ja puolet muilla tekijöillä. Aggressiivisuus ei siis itsessään vaihtele. Sanasta vaihtelu ei voida päätellä, että "vastaavuus toimii kumpaankin suuntaan". Selvällä suomen kielellä asia olisi kutakuinkin näin: puolet miesten aikuisiän aggressiivisuudesta voidaan selittää kouluiän aggressiivisuudella.
Kyse on itse asiassa tilastollisesta ennustamisesta: Noin puolet yhdysvaltalaisten miesten (fyysisen) aggressiivisuuden mitatusta vaihtelusta voidaan "selittää" (eli ennustaa) samojen ihmisten lapsena osoittamasta mitatusta aggressiivisuudesta. Aggressiivisuuden pistemäärät toki vaihtelevat - sekä lapsena että aikuisena - matalasta korkeaan, mutta kyse on keskimääräisyyksistä: Esimerkiksi jotkut lapsena hyvin aggressiiviset ovat aikuisena hyvin "lempeitä" ja päin vastoin - mutta harvemmin. Tavallisin tilanne on, että kohtalaisen aggressiiviset lapset ovat myös aikuisena kohtalaisen aggressiivisia.
Analogisesti: lapsena pulleat ovat myös aikuisena keskimäärää pulleampia, mutta vaihtelua puoleen ja toiseen tietysti esiintyy.
Juurikin näin. Ymmärrän kyllä asian, mutta en sitä osannut selittää näin hyvin viestissäni ja lauseella "aggressiivisuus ei vaihtele" tarkoitin eri asiaa, kuin miltä se nyt jälkikäteen tarkasteltuna näyttää... hyvä osoitus taas siitä, ettei väsyneenä pitäisi kirjoitella mielipiteitään 
|
|
|
|
|
|
Tärkeää tietoa
Jori Simonen | 3.4.2009 20:33
|
|
Ja minä kun olen aina luullut, että aggressiiviset lapset ovat aikuisena tietysti vähemmän aggressiivisia kuin keskimäärin.
Tutkimuksen tulos on vähän kuin sanoisi, että lapsena muita pitemmät lapset ovat myös aikuisena keskimäärin muita pitempiä.
HS julkaisee näköjään paljon tällaisia harmittomia tyhjänpäiväisyyksiä, sen sijaan että julkaistaisiin enemmän asioiden ja ilmiöiden laajempaa, yhteyksiin asettavaa, analyysiä. Tuollainen irrallinen tilastollinen faktatietous ei tee ketään viisaammaksi. Sitä tuotetaan, arvokkaan tieteen nimissä, vain joidenkin hallintovirkamiesten uskottavuutta lisäämään.
|
|
|
|
|
