25.2.2007
"Toimiva demokratia tarvitsee elitismiä"
Keskustele aiheesta
Sen jälkeen kun yksi ja toinen on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, ei mikä tahansa ole ollut yhteiskunnassa mahdollista, muistelen presidentti Mauno Koiviston tokaisseen.
Ajatus pani nyökyttelemään hyväksyvästi. Mutta sen esittämisen aikoihin kuviteltiin, että yhteiskunta oli valmiiksi rakennettu. Tosiasiassa demokratian perusta on lahonnut huomaamatta, vaikka menneiden vuosikymmenien lainavaloa riittää vielä hyvinvointiin.
Suomessa kansanvallan kriisistä on saatu heikkoja signaaleja, kuten populistinen politiikanvastaisuus, joka on levinnyt kaikkiin yhteiskuntakerroksiin.
Lähes koko Euroopassa syrjäytyminen on muuttunut polttavaksi ongelmaksi, autot ovat palaneet lähiöissä, ja äärioikeisto on nostanut ajoittain päätään.
Muualla maailmassa diktatuurit ovat pitäneet kouluttamattoman väestön aisoissa. Kun demokratia toteutui viimein esimerkiksi Algeriassa, saatiin väärä äänestystulos. Legitiimi islamistivalta oli pakko kumota, koska kansaakaan ei voinut vaihtaa.
Suomi ei ole Algeria vaan demokratian mallivaltio, eikö niin? Mutta onko kansanvalta saamassa jo absurdeja piirteitä? Ihmisille ei sovi markkinataloudessa tuputtaa mitään. He eivät halua huonoja kulutustavaroita, tunkeilevaa valistusta tai elitististä taidetta.
Jos osa kansasta haluaa juoda itsensä hengiltä ja hyvinvoiva aktiiviväestö vaatii maksamilleen veroille – eli itselleen – vastinetta yhteiskunnan kokonaisetua ajattelematta, heillä on oikeus tehdä niin.
Näissä oloissa äänestämme seuraavan eduskunnan kokoonpanosta.
Tony Halme ei ole ehdolla kansanedustajaksi. Silti hänen viime vaaleissa saamansa äänivyöry herättää kysymyksiä. Parlamentarismi ulottui Itä-Helsingin lähiöihin, mutta soivatko hälytyskellot, kun suuri väestönosa antoi tukensa uhopopulismille?
Onko demokratia poliittisista järjestelmistä kelvottomin – heti kaikkien muiden jälkeen, kuten Winston Churchill on sanonut? Vai voiko se olla vääränlaisissa oloissa vaarallinen järjestelmä, niin kuin Hitlerin valtaannousu, Algerian esimerkki tai Irakin sota osoittavat?
Mistä siis puhumme, kun puhumme demokratiasta?
Suppea demokratiakäsitys kattaa vapaisiin vaaleihin perustuvan yhteiskuntakoneiston, jossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettu.
Laajemmassa demokratiakäsityksessä järjestelmän ytimen muodostaa riita, intressiriita.
Demokratian välttämätön edellytys on kansalainen, joka kykenee muodostamaan valistuneen mielipiteen, suhteuttamaan sen muihin näkökulmiin ja puolustamaan näkemyksiään julkisesti.
Parlamentarismi toimii niin kauan kuin enemmistö pysyy kärryillä. Mutta mitä enemmän julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun kyvytöntä väestöä on, sitä vakavampi uhka demokratiaan kohdistuu. Tai sitä vaarallisemmalta yhteiskuntajärjestelmältä demokratia alkaa muutamien historiallisten esimerkkien valossa vaikuttaa.
Kansanvallan toimivuuden avainkysymykseksi nousee väestön sivistys.
Suomessa väestön sivistystaso on perinteisesti ollut korkea, paljolti kansanvalistusaatteen ansiosta. Se on ollut demokratian ase sekä oikealla että vasemmalla.
Työväenliike nosti poljetun väestön tiedon avulla neuvottelupöytiin, ja oikeistopiireissä kansansivistystyö kytkeytyi itsenäisen kansakunnan rakennustyöhön.
Molemmat onnistuivat. Samalla saavutettiin yhteinen demokratia, jossa yksi ja toinen osasi osallistua yhteiskunnalliseen kädenvääntöön muullakin tavalla kuin polttamalla autoja.
1970-luvulla demokratiakäsitys muuttui. Intressiriidan sijasta korostettiin tasavertaisuutta, jolloin elitismi muuttui kirosanaksi. Siirryttiin sivistyneen vähemmistön diktatuurista enemmistön diktatuuriin.
Korkeakulttuuria vastaan hyökättiin, koska sitä pidettiin vain eliitin erottautumisen tapana.
Se johti populaarikulttuurin läpimurtoon. Vapaa hengenkilvoittelu rupesi näyttämään elitistiseltä puuhastelulta.
Nykyään työväenliikkeen kansanvalistuspyrkimykset ovat kuihtuneet. Sama on tapahtunut porvaripuolella: varallisuus tai korkea koulutustaso ei takaa laajakatseisuutta. Kirjankustannusalalla ihmeteltiin jo 1990-luvulla, mihin sivistysporvaristo on kadonnut.
Äänestämme uudet kansanedustajat eduskuntaan. Millaisia tekoja vaadimme heiltä toimivan demokratian tukemiseksi? Alla ehdotus viisikohtaiseksi ohjelmaksi:
1. Kulttuurielämän keskeinen merkitys demokratiassa pitäisi tunnustaa. Taideinstituution moniäänisyys haastaa ihmiset omaehtoiseen ajatteluun ja saa sietämään näkökulmien riitaisuutta, vaikka osa taiteesta onkin poliittisesti naiivia tai vaarallista. Taidetta ei pidä sekoittaa kulttuuriteollisuuteen, ajanvietteeseen eikä muihin kulutustavaroihin. Se pitää käsittää kuudenneksi valtiomahdiksi, joka tuottaa demokratian tarvitsemaa eriäänisyyttä. Taiteen kytkentöjä laajempaan keskusteluun on vahvistettava, jotta taidemaailman panos hyvän elämän luomiseksi saadaan kunnolla yhteisön käyttöön.
2. Sivistysyliopisto on pelastettava. Nykyään opiskelijoita ajetaan kapeaan koulutusputkeen, tutkintoja suunnitellaan talouselämän ehdoilla. Koulutus on kuitenkin eri asia kuin sivistys. Haluammeko fakki-idioottien tehoyhteiskuntaa vai aktiivisten kansalaisten demokratiaa? "Tuottamattomilta" tutkimusaloilta karsitaan määrärahoja. Viimeksi on suunniteltu Åbo Akademin filosofian professuurin lakkauttamista valtion asettamien tehokkuusvaatimuksien takia, mikä merkitsisi historiallisessa katsannossa yliopiston perustusten huojumista.
3. Kirjastot on pelastettava palveluvimmalta. Nykyään aineistohankintoja ohjaavat lainausluvut, ei halu levittää merkittävää tietoa ja kirjallisuutta. Kuntien innostus ylläpitää kirjastoja on sekin ollut vaihtelevaa.
4. Koulujen taideaineita ja yleissivistävää opetusta on lisättävä demokratiakasvatuksen nimissä.
5. Yleisradion korkealaatuisuus on turvattava yhteiskunnallisena instituutiona. Digimaailmassa Ylellä on enää kolmannes näkyvyydestä, ja se on ajautunut kilpailun pelossa hysteriaan. Kaupallisten kanavien paine on muuttamassa ohjelmapolitiikkaa ala-arvoisen kosiskelevaksi. Dokumentin tekijöitä on irtisanottu, ja opetusohjelmien budjettia on leikattu huomattavasti.
Toimiva demokratia ei tarvitse keikaroivia eliittejä, mutta se tarvitsee tasa-arvon lisäksi sopivasti elitismiä. Tavallinen kansalainen ei kuitenkaan selviydy henkisessä kilvoittelussaan ilman tuntuvaa tukea, yhteiskunnan voimia.
Jokaisen pitäisi nähdä sivistys tavoittelemisen arvoisena, samalla tavalla kuin sen tehdastyöläisen, joka rupesi sivistämään itseään rättiväsyneenä 12-tuntisen työpäivän päätteeksi sata vuotta sitten.
Hänelle olemme kiitollisuudenvelassa. Kuten myös kansakunnan varhaisille portaalihahmoille, jotka loivat sivistysihanteet ja edellytykset sille yhteiskunnalle, jossa toistaiseksi elämme.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.
Keskustele aiheesta
|
|
Jätkäkulttuuri rappeuttaa
Sydämen sivistystä päättäjille | 25.2.2007 10:54
|
|
Kirjailija Jyrki Kiiskinen on tarttunut tärkeään aiheeseen korostaessaan Sunnuntaidebatti-kirjoituksessaan sivistyksen merkitystä demokratialle. Suomalainen demokratia on luisunut alaspäin koko sen ajan, kun meillä on ollut ns. jätkäkulttuuria ihannoivia presidenttejä Kekkosen kaudesta lähtien.
Kansanhan tykkää tällaisesta, koska sen ei itse tarvitse hävetä moukkamaisuuttaan, kun johtajatkin ovat "ihan tavallisia ihmisiä".
Kateeksi käy eteläistä naapurimaatamme Viroa, joka sai itsenäistymisen jälkeisinä vuosina Lennart Meren kaltaisen kulttuuripersoonan valtionpäämiehekseen. Suomen tulevaisuudesta vastuuta tuntevien kulttuuripiirien kannattaisikin pikaisesti ryhtyä laatimaa strategiaa, jolla seuraavaksi tasavallan presidentiksi saadaan sivistynyt henkilö, joka osaa erottaa todellisen kulttuurin rahvaanomaisuudesta ja arvostaa sitä.
|
|
|
|
|
|
Monipuolinen
J. Halonen | 25.2.2007 13:36
|
|
yleissivistys on erittäin tarpeellista. Se pitää ihmisen primitiivireaktiot jollakinlailla kurissa ja suhteessa ympäristöön. Kaikilla ei vain ole aikaa tai voimia pitkien työpäivien jälkeen "sivistää" itseään.
|
|
|
|
|
|
Mikä ihmeen demokratia?
Kari H | 25.2.2007 13:56
|
|
Missä täällä on konkreettisesti muka demokratiaa? Jokainen puolue on sementoinut omat äänestäjänsä rahanjakopolitiikallaan ja oiketa vallanvaihtoja ei siis käytännössä voi tulla , koska kuka hullu nyt äänestäisi omaa liksaansa vastaan jonka Valtiolta saa.
Elitismi taas tarkoittaa sitä , että osa poruikkaa taas kerran kuvittelee tietävänsä asiat paremmin kuin nykyinen elitistisukupolvi. Vai miksi muuksi te voita kutsua Tuomioja-Halos linjaa jossa poliittinen virkapaikka tulee suvun tai tutunkauppana.
|
|
|
|
|
|
Aitoja,ei teennäisiä malleja, oikeita ihmisiä
pwm | 25.2.2007 14:06
|
|
Vertaus voisi olla niinkin, että saman voisi sanoa ja rinnastaa lauseeseen "lapset tarvitsevat aikuisen mallia". Ellei ole johtoa, tai edes sitä laumanvanhinta, niin metsään menee. Ellei lapsilla ole aikuisten maailmaa mihin kasvaa, niin kasvua ei tapahdu, ei ole malleja, ei ole oppia, on vain yleinen vähämielinen vailla tietoa muilla ominaisuuksilla kannatuksen haku eri mielipiteille, joilla tavoitellaan välittömiä hetkellisiä tavoitteita.
Kärkeen on välttämätöntä valita ihmisiä, joilla on suuremmat linjat mielessään, sillä lähelle tuijottaminen sokeuttaa muutoksilta ja tärkeiltä virtauksilta niin, että menee koko laiva karille, vain siksi että kapteeni ei seuraa, taida ja tunne ympäristöään, kun kaikki huomio kuluu siihen, että ymmärtää varmasti miehistön viihdekäyttäytymisen pienimmätkin "tajuutsäniinku" nyanssit.
On hyvin sivistyneitä perustyön tekijöitä, nauttien vapauksistaan, ja toisaalta on hyvin sivistymättömiä johtotasolle päässeitä ihmisiä. Pääasiana tässä on se, että elitismin olisi syytä kyetä muodostamaan ja antamaan ihanteita, hyviä toimintamalleja, ja ymmärtää niiden perusta ja positiivinen vaikutus. Vauraudesta ei ole mitään iloa, jos on samaan aikaan yleisesti vihattu tai omahyväiseksi mielletty porsas.
Kuinka vaikeaa lienee on tehdä esimerkiksi kirjastomäärärahoihin lahjoitusta ja niin edelleen, mikäli oikein onni potkaisee pörssimarkkinoilla. Ihan omasta halusta ja tahdosta, tai tutkitun tiedon perusteella oman hyvinvoinnin ja mukavuuden vuoksi.
Mielikuvanluontia nykyeliitti äkkirikkaineen ei tunnu kovin hyvin hallitsevan.Ei ole ollut eliittiä, on vain "uutta rahaa", eikä siis taitoa ja ymmärrystä. Eikä sitä osata edes lännestä hakea, vaan malli on venäläisen nujertava, että arvostelijoilta suut kiinni tai kärsii vielä enemmän ja tiedotusblokkaus. Miten noihin menestysasemiin valikoituukin väkeä, jotka eivät osaa (vai ovatko vain personifikaatioita eivätkä reaalisesti saa) tuntea ja halua saada itse mitään hyvää aikaan olemassaolevien resurssien kautta. Ei ole mitään tajua uudistaa vaikka kaupunginkirjastojen tiedekirjastot, tenttikirjastot reippaasti ja kattavasti nykyaikaan ja saada sillä paikka ao. kirjastojen historiassa ja sellaisten asioiden merkitystä? Missä näitä kasvatetaan? Demarien leirissä, luulisin, moisia punanuttuja vailla omaa älyä ja tahtoa missään asioissa.
|
|
|
|
|
|
Kukaan muu ei uskalla
Eurooppalainen | 25.2.2007 14:25
|
|
Olen varma, että tästä debatista ei tule mitään.
Kukaan ei uskalla väittää vastaan. Tässä on suuri vaara leimautua
samantien degeneroituvan yhteiskunnan esitaistelijaksi.
Yritetään kuitenkin jotain sanoa:
Ensinnäkin toivoisin, että Kiiskinen olisi väärässä, mutta olen suurelta osin samaa mieltä hänen kanssaan.
Siinä esitän jyrkän vastalauseen, etteikö sivistysporvaristoa olisi. Lasken itseni tähän joukkoon.
Svivistys vaatii kuitenkin jonkin verran historian tajua, mihin nopeasti työllä ja riskinotolla vaurastunut ei ole kenties ole kehittänyt, mutta mistä ei sanottavasti ole hyötyäkään. Pitäisi osata nähdä kulttuurissa sen yleispätevä ja arvokas ydin, sivistys, toiston ja kertakäyttöisen lävitse.
Hyvänä esimerkkinä on nykyinen kaiken tiedon, valokuvien ja kanssakäymisen digitalisoituminen ja sen oikea ymmärtäminen. Se merkitsee sitä, että jokaisesta tavallisesta imisestä jäävä fyysinen dokumentaatio harvinaistuu ja juuri sellaisen dukumentaation luominen on sivistynyttä, samalla kun välitön hyöty saavutetaan digitalisoinnista ja hetkellisestä monistamisesta.
Toimiva demokratia tarvitsee toki eliittiä, mutta se elitti ei juuri nyt saa ääntään kuuluviin eikä sitä kuunnella, joten se ei myöskään keskustele. Sivistynyt keskittyy oman elämän ja omien läheistensä piiriin ja tapahtumiin. Yhteiskunta on lakannut yhteisönä olemasta relevantti, koskayhteys oman piirin ulkopuolisiin muihin on median luoman viihteellisen roskan katkaisema.
Mistä keskustella ventovieraan kanssa, kun yhteiseksi keskustelun aiheeksi tarjotaan lööpeissä aiheita, joihin ei ole juuri mitään sanottavaa ja joista ei todellakaan ees halua tietää?
Onko todella niin, että meitä yhdistää enää historia, jos sekään?
|
|
|
|
|
|
Samaa mieltä
Mira | 25.2.2007 14:28
|
|
Erittäin tervetullut ja nappiin osuva kirjoitus! "Kyllä kansa tietää" - sananparsi on ikävä kyllä aikansa elänyt; kansa ei todellakaan tiedä. Surullisena olen vierestä seurannut, kun esim. keskivertotuulipukukansaan kuuluva äitini on äänestänyt Marjo Matikaista vain siksi, että "se oli niin hyvä hiihtäjä ja hyvin pärjäsi", olematta lainkaan edes kiinnostunut ehdokkaiden poliittisista mielipiteistä tai niistä paljonkaan ymmärtämättä. Ja julkkisten ja kaiken maailman populistien määrä päätöksentekoelimissä kasvaa! (Ei sillä, kannatan itsekin Marjoa, mutta aivan eri syistä 
Ehdotukseni: äänestysikäraja täysin pois, ja sen sijaan pakollinen äänioikeustentti kaikille halukkaille äänestäjille (vähän kuin ajokortti kaikille auton rattiin halajaville). Kieltämättä siitä seuraisi se, että valtaosa ei tuota oikeutta itselleen hankkisi, mutta onko se sitten jokin itseisarvo? Ainakin se olisi kaikille tarjolla, loppu olisi vain itsestä kiinni. Ja kuka tietää, ehkä äänioikeutta alettaisiin (ainakin joissakin piireissä) myös arvostaa eri tavalla, niin ettei sitä helpolla jätettäisi käyttämättä.
|
|
|
|
|
|
Kirjoittaja on oikeassa
kummitus | 25.2.2007 14:30
|
|
Vihdoinkin joku ottaa aisan esille!
Demokratia nimittäin on muuttunut uskonnoksi. Kun kansalaiset tässä monimutkaistuvassa maailmassa eivät enää ymmärrä päättämistään asioita hölkäsen pöläystä. Siksi ne pitää yksinkertaistaa ja hukuttaa mielikuvien, iskulauseiden ja mainostoimistojen luomien kampanjoiden luomiin muotteihin.
Tämä voi olla historiallisesti jopa vaarallista. Raunioituvatko kansakunnat "sisältäpäin?" Käykö demokratialle samoin, kuin monille uskonnollisille tai poliittisesti aivan kelvollisille opeille? Perusteiltaan ne ovat aivan toimivia, jopa nerokkaita, mutta niin vaativia, että ihmisten enemmistö ei kykenen niitä toteuttamaan tai elämään niiden mukaisesti. Sisältö jää silloin vajaavaiseksi, ja niitä pitää tuputtaa ihmisille ylhäältä päin tulleella propagandalla, jotta asia menisi perille. Tätä propagandaa ihmiset sitten kuuliaisesti toistavat. Väkiluvun jatkuva kasvu mielestäni vain pahentaa asiaa, kun massaa tulee jatkuvavasti lisää ja lisää.
Muistan kun eräs nuori venäläinen naistoimittaja kysyi USA:n presidentiltä G.W: Bushilta, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa toistamallaan "vapauden käsitteellä". Ihan peruskysymys, mutta mies meni niin hämilleen, että avustajien piti puuttua peliin.
USA:n suhteen tilanne alkaa muutenkin olla jo huolestuttava. WTC:n iskut muuttivat tilannetta hetkellisesti ja shokeeraavasti, mutta tilanne on palautunut ennalleen. Uutisten pääaiheet liikkuvat tasolla; "naapurin kissaa pelastetaan puusta", tai; lumimyrsky tulossa! Ota siinä sitten kansalaisena vastuuta globaaleista asioista!
Muissa länsimaissa mennään samaan suuntaan. Sanomalehtien levikit laskevat jatkuvasti, niitä lukee kohta enää vanhempi polvi. Nuoremmat seuraavat viihdettä, ja lukevat pelkät otsikot, nekin ilmaisjakelulehdistä tai internetistä. Viihdejulkaisut sen sijaan kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Television viikottaiset katsojaluvut ovat välillä masentavaa luettavaa.
Tätä taustaa vasten ei minusta ole ihme, että esim. Venäjä tai Kiina eivät ole niin innostuneita demokratia-opeistamme jatkuvine vaalihärdelleineen. Varsinkin , kun yritämme jatkuvasti "tuputtaa" sitä heille.
|
|
|
|
|
|
Herätkää pahvit
Leo Ojavuo | 25.2.2007 14:49
|
|
kansanvalta toteuttuna internetissä
äänikoikeus ikäräjä laskettava 16V
puolueet historian roskatynnyriin
|
|
|
|
|
|
Hieno kirjoitus!
Eila | 25.2.2007 15:11
|
|
Pitkään aikaan ei demokratian nykytilasta ja demokratian ja sivistyksen välisestä erottamattomasta yhteydestä ole kirjoitettu näin hienosti kuin Jyrki Kiiskinen nyt. Hänen kanssaan kannattaa olla samaa mieltä!
Jo Ateenan demokratia perustui vapaiden kansalaisten (toki tuolloin ainoastaan vapaiden miesten) väliseen herruudesta ja pakkovallasta vapaaseen keskusteluun, jossa asioista päätettiin ja niitä hoidettiin sen mukaan, minkä kannan puolesta oli sivistyneessä keskustelussa kyetty esittämään parhaat argumentit.
Haluaisin vielä lisätä sen, että demokratian edellytyksenä on paitsi luova kulttuuri, myös järki ja järjen käyttö. Meidän demokratiamme uhka on paitsi luovuuden tukahduttaminen lapsellisen kaupallisuuden alttarille, myös kaiken suhteellistaminen niin, että todella ja epätodella ei enää ole merkitystä. Valistuneeseen sivistykseen kuuluu aina totuuden etsintä, vaikka samalla olemmekin tietoisia siitä, että lopullista totuutta emme koskaan saavuta.
Jos haluamme rakentaa sillan, ei ole samantekevää, perustuuko sen rakentaminen oikeisiin vai vääriin laskelmiin, sillä virheellisiin laskelmiin perustuva silta yksinkertaisesti sortuu. Luovuutta taas tarvitsemme, jotta osaisimme rakentaa kauniimman ja kestävämmän sillan kuin ennen olemme rakentaneet.
Jyrki Kiiskinen on oikeassa siinä, että tarvitsemme tasa-arvon lisäksi myös sopivasti elitismiä, tai ehkä täsmällisemmin: jokaiselle mahdollisuus luoda entistä parempaa, ylittää sekä omat että muiden aikaisemmat saavutukset.
Meidän aikamme kaiken suhteellistava keskustelu on korvannut sivistyksen, kulttuurin ja tiedon arvostuksen epämääräisellä bullshitillä, joka johtaa toinen toistaan surkeampien siltojen rakentamiseen.
"Demokratian välttämätön edellytys on kansalainen, joka kykenee muodostamaan valistuneen mielipiteen, suhteuttamaan sen muihin näkökulmiin ja puolustamaan näkemyksiään julkisesti." Paremmin tätä ei voi sanoa - kiitokset Jyrki!
|
|
|
|
|
|
Tasapäistymistä hyvässä ja pahassa
Tuuli | 25.2.2007 16:03
|
|
Olen osittain samaa mieltä. Koulutusjärjestelmämme takaa kansalle nykymaailmaan sopivan koulutus- ja tietotason, joten kansalaisten joukosta ei löydy kannatusta primitiivisille käsityksille maailmanmenosta. Tämä on tietysti positiivista ja tasakasta.
Meillä ovat kaikki yhteiskuntaryhmät siirtyneet kohti "keskiluokkaa", kuitenkin niin, että vallitsevaksi on tullut lähinnä "alemman keskiluokan" maailmankuva ja harrastukset. Kun "proletariaatti" on muuttunut keskiluokkaiseksi, "keskiluokkaisuus" on samalla siirtynyt kauemmas elitismistä, jota on pidetty negatiivisena.
Kansan yleinen taso on noussut, mutta henkinen eliittimme on muuttunut hyvin kapeaksi, pienemmäksi kuin koskaan ennen.
Se ei ole nähdäkseni vaikuttanut mitenkään kielteisesti eri taiteenalojen huipputasoon. saattaa olla jopa päinvastoin: ehkä suomalaisen korkeatasoisen musiikkielämän takana on mm. se, etteivät perinteet paina jäykistävästi, kuten monissa maissa.
Koko kansan keskiluokkaistumisen huono puoli on, että se on johtanut yhteiskunnallisen keskustelun vähäisyyteen ja latteuteen.
Ilman vilkasta ja monipuolista yhteiskunnallista keskustelua demokratia ei ole dynaamista. Eikä se meillä olekaan. Suomalainen demokratia on rauhallista, jähmeää, hiukan hidasälyistä konsensusta.
Television ajankohtaisohjelmat eivät edusta yhteiskunnallista keskustelua, ei myöskään lehdistö. Ne vain reagoivat päivänkohtaisiin asioihin.
Meiltä puuttuu älykäs, virkeä, terävä journalismi, joka luotaisi syvemmältä. Sunnuntain Hesarissa ei ole enää älymystön edustajien kirjoittamia artikkeleita, esseitä tai keskustelua, kuten oli vielä parikymmentäkin vuotta sitten. Nyt on vain aikakauslehtimäisiä materiaalia, "sunnuntaisivuja".
Kyllä vähän elitismiä tarvittaisiin. Ei kai koko kansan tason kohoamisen tarvitsisi älymystöä hävittää. Olemmeko henkisesti laiska, arkipäiväinen kansakunta?
|
|
|
|
|
|
Kyseenalaistan
raimo puisto | 25.2.2007 16:13
|
|
Koska taide itse on tehnyt itsestään subjektiivisen eli taiteilija tai katsoja voi määritellä mikä on taidetta niin tuskin on paluuta taiteeseen (kuvataiteissa) joissa taito oli merkitsevää.
Inormaatiotulvaan voimme heitellä ajatuksia jotka ovatkin vain "ajatuksia" ilman syvällisyyttä.
-en usko että elitismi on ratkaisu
Ratkaisu on vain jatkuva etsiminen.
|
|
|
|
|
|
Lyhyt kommentti
Itsensä elättäjä | 25.2.2007 16:31
|
|
Paras lukemani kirjoitus noin kahteenkymmeneen vuoteen!
|
|
|
|
|
|
Ylimielisyyttä
individualisti | 25.2.2007 16:50
|
|
Nimimerkki "Sydämen sivistystä päättäjille " suhtautuu ylimielisesti Suomen kansan suureen enemmistöön, joka koostuu juuri niistä hiljaisista ahertajista, jotka maksavat kiltisti veronsa. Niillä veroilla maksetaan mm. oopperan lapsellinen riitely ja älytön tuhlailu.
Sivistystäkin on monenlaista. Olen itsekin korkeakoulut käynyt, mutta pidän silti sydämen sivistystä korkeimpana arvona, enkä ylenkatso niitä jotka tätä koulutusta eivät syystä tai toisesta ole saaneet. Sivistyneisyys ja fiksuus eivät kulje missään nimessä käsi kädessä - pikemminkin päin vastoin.
Laskeudu alas sieltä palliltasi - ennen kuin se mätänee!
|
|
|
|
|
|
Idioottien diktatuuri
biologi | 25.2.2007 18:16
|
|
Ehdotukseni: äänestysikäraja täysin pois, ja sen sijaan pakollinen äänioikeustentti kaikille halukkaille äänestäjille
Samaa olen itsekin miettinyt sen jälkeen kun luin edellisen miss Suomen kannanoton ilmastonmuutokseen: "En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, eikö se ole sitä että tulee pidemmät lämpimät kesät?". Hänellä on saman verran äänivaltaa yhteisten asioiden hoidossa kuin asioihin perehtyneillä.
Tämä menoa päädytään idioottien dikatatuuriin: sivistyneet ja asioihin perehtyneet jäävät vähemmistöön, ja asioista pätetään fiilispohjalta.
|
|
|
|
|
|
Valtioko pelastaa
mopo | 25.2.2007 18:24
|
|
Kirjoittajan mukaan kansalaiset innostuisivat politiikasta jos he kavisivat enemman teattereissa ja museoissa. Valtion kuuluisi siis tukea taman tyyppista kulttuuria enemman, demokratian toimivuuden nimissa.
Mutta: Miten voi taata etta valtion rahanjako ei politisoidu entisestaan? Jos politiikot ratkaisevat mita kulttuuria tuetaan kuinka paljon, niin voiko kulttuuri todella edesauttaa kansalaisten vapaata mielipiteen muodostumista?
Ongelma lienee pikemminkin etta Suomessa valtiosta riippumaton media- ja kulttuurikentta on liian suppea.
|
|
|
|
|
|
Onhan fiiliskin mielipide?
Vapauden ystävä | 25.2.2007 18:34
|
|
Arpaahan voi heittää, jos ei muuta keksi. Onhan kivaa, jos on kesällä lämmintä, mutta sataakin saisi, vai mitäs tuumaat kokemuksen ja tiedon pohjalta äheltäen?
|
|
|
|
|
|
Mitenkäs peruskäsitteet?
tutkija | 25.2.2007 18:40
|
|
Joo joo, mutta oletteko miettineet itse demokratian kriteeriä. Eikö ole silmiinpistävää, että nykyisin demokratiana pidetty käsitys on itse asiassa markkinatalouden malli; äänestäjä valitsee kuten kuluttaja. Jo Sokrates pilkkasi ajatusta siitä, että kaikki saivat tasaveroisesti päättää valtion asioista. Entäpä jos demokraattisuutta ei mitattaisikaan tasa-arvona päätöksentekoon, vaan tasa-arvona sen suhteen, miten tasapuolisesti päätökset vaikuttavat ihmisten elämään? Silloin pitäisi tietää, miten mikin päätös ihmisiä kohtelee, jolloin tieto jäsentyy itsestään demokratian osaksi. Platon sanoi, että suutari tosin tietää, miten kenkä tehdään, mutta vain kengän käyttäjä tietää, sopiiko se hänen jalkaansa. Niinpä molempien tietoa seuraamuksista tarvitaan, jotta saadaan aikaan tasapuolisia tuloksia.
|
|
|
|
|
|
Pieleen on menty, pahasti!
Vapauden ystävä | 25.2.2007 18:41
|
|
Nyt on pouli-ibesillit johtamassa ja tulosta pitää oikaista. Typeryys ja rahan perässä juokseminen on liikaa esillä.
On tai pitäisi olla kurinpalautuksen aika.
Onneksi Alpo Rusi pani valtion oikeuteen ja ehkä prosessin seurauksena saadaan "Tiitisen listan" hyysyläiset pois sotkemasta Suomen tasavaltaa!
|
|
|
|
|
|
Ymmärtäminen
Marja Pajunen | 25.2.2007 18:43
|
|
on aina subjektiivista. Yksi ymmärtää vähän jostain asiasta , toinen enemmän ja sen alan eliitti eniten. Jotta alhaisempaa ymmärrystä voisi kehittää eteenpäin, täytyy löytyä niitä jotka ovat vieneet asiaa pidemmälle ja pisimmälle. Etsiminen on tietenkin ratkaisu siihen että ihminen yrittää sivistää itseään, mutta ei jokaisen tarvitse keksiä pyörää aina uudelleen. Mikä estää heittelemästä informaatiotulvaan myös syvällisiä ajatuksia?
Ei taiteen, tieteen tai muun osaamisen huipputasot ole mihinkään kadonneet. Suomessa valitettavasti tämä enemmistön diktatuuri on vain kiinnittänyt pääasiallisen huomion alemman keskiluokan tasoon ja elämisen malliin. Koska se samalla on vastustanut ja estänyt rikkauksien ja eliitin hyväksymistä ja tavoittelemista ollaan samalla tultu tilanteeseen missä rahoja ei ole sivistystarkoituksiin olemassa.
Myös taloudellinen osaaminen vaatii sivistystä ja tietotaitoja. Ja kun näitä ei ole kansalaisilla äänestysten pohjaksi eikä edes eduskuntaehdokkailta tätä osaamista vaadita työn edellytyksenä, niin ei ole ihme, jos asioita ei osata fiksusti hoitaa. Siitä kärsivät sitten kaikki ja huonoimmassa asemassa olevat eniten.
Kannatan ajatusta, että vaaleihin osallistumisen pohjaksi on äänikelpoisuustutkinto ja lisäksi eduskuntaehdokkaille eli lainsääädäntötyöhön hakeville ammattipätevyyttä osoittava tutkinto.
Ei ole kenenkään etu, että valtakunta voi huonosti kun päätökset tehdään ala-arvoisella tavalla ymmärtämättä asioiden syy-seuraussuhteita ja olemassa olevia realiteetteja.
|
|
|
|
|
