Julkaistu: 29.6.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Hupsista. Olen tavannut tottua siihen, että Arne Dahl on yksi niistä pohjoismaisen rikoskirjallisuuden huippunimistä, joka ei huonoa tai yhdentekevää dekkaria mene julkaisemaan.
Siksi Dahlin salanimellä kirjoittavan Jan Lennart Arnaldin uusin suomennettu Kuolinmessu on paha pettymys. Ruotsissa jo kuusi vuotta sitten julkaistu Kuolinmessu maistuu muutamista hyvistä oivalluksista huolimatta välityöltä.
Notkahdus voi kertoa myös siitä, että Dahlin ote on hetkeksi herpaantunut, kun hän on saanut iso urakkansa viedyksi yli puolivälin. Siinä pisteessä koko savotasta on jäljellä lähes sama mokoma. Kuolinmessu on Ruotsin rikospoliisin A-ryhmästä kertovan toistaiseksi 11-osaisen sarjan seitsemäs osa. Dekkareita on julkaistu yksi per vuosi.
Tiheästi etenevä Kuolinmessu kuvaa Tukholman Östermalmilla maaliskuussa 2003 tapahtuvaa pankkiryöstöä, joka tuo A-ryhmän selvittämään pankkivankidraamaa.
Nopeasti käy ilmi, että norjalaispankkiin linnoittautuneet rikolliset ovat venäläisiä. Yksi panttivangeista on Cilla Hjelm, joka on poliisin sisäisen tutkinnan jaokseen siirtyneen Paul Hjelmin entinen vaimo. Kehyksenä ryöstölle toimii Yhdysvaltojen johtaman koalition aloittama maahyökkäys Irakiin 20. maaliskuuta 2003.
Ruotsalaiset tiedotusvälineet seuraavat reaaliaikaisesti Saddam Husseinin kaatamista, kun A-ryhmä yrittää selvittää, mikä pankkiryöstön motiivi lopulta on.
Irakin sota nivoutuu etäältä romaanin tematiikkaan: useampia kerronnan aikatasoja yhdistää juuri öljy energianlähteenä.
Dahl yrittää laventaa dekkarinsa ekologiseksi kannanotoksi - siinä kuitenkaan onnistumatta.
Samoin tietynlainen tekotaiteellinen tyyli nakertaa väliin pahasti uskottavuutta. Se ei tuo tekstiin, ihmisiin tai tapahtumiin syvyyttä, vaan synnyttää lähinnä tylsän vaikutelman yliyrittämisestä.
Myös juonellisesti Kuolinmessu on viritetty liian konstikkaasti - loppuratkaisukin jää osin hudiksi.
Parasta on komea jakso, joka kuvaa saksalaisen ja venäläisen sotilaan yllättävää tapaamista Stalingradin taisteluissa.
Aiemmin tutkijoina toimineet sotilaat piiloutuvat molemmat pommitetun ravintolan raunioiden sinetöimään kellariin, joka on täynnä juomaa ja ruokaa.
Mutta ei tämäkään kohtaus pelasta Kuolinmessua. Tällä kertaa Dahl ei onnistu tuomaan säteittäisiä juonen kulkuja uskottavasti yhteen polttopisteeseen. Maineikas A-ryhmä putoaa B-luokkaan. Toivottavasti vain väliaikaisesti.
Arne Dahl: Kuolinmessu (Dödsmässa). Suom. Kari Koski. Otava. 416 s.33 e.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi