Adoptiosta suoraan ja symbolisesti

Christel Rönns: Pärlemo får ett hem. Helmi saa kodin. Söderström & co. Otava. 32 s. 17 ja 19,50 e.

Kaksi kuvakirjaa kertovat kansainvälisestä adoptiosta, eli suurta puutetta lastenkirjamarkkinoilla on vähän poistettu.

Ruotsalainen

Sarika, tyttö Intiasta on (kuten odottaa saattaa) realistinen ja informatiivinen kuvaus Intiasta adoptoidun tytön tarhapäivästä, pintaan pyrkivistä ennakkoluuloista ja niiden poistamisesta.

Kun Sarikan ja hänen vanhempiensa ihonvärin eroa kummastellaan, avuksi löytyy valokuva-albumi, joka kertoo miten tyttö aikanaan haettiin lastenkodista uuteen, omaan perheeseen.

Itävä rasistisuus häipyy, kun tietoa jaetaan tarpeeksi, ja samalla Sarikan itsetunto kohenee.

Kirjan lopussa on vielä tietoisku kansainvälisestä adoptiosta ja tahoista , jotka sitä edistävät. Toivottavasti Pieni Karhu -kustantamo käännättää myös jatko-osan, jossa Sarika lähtee käymään Intiassa.

Christel Rönnsin Pärlemo/Helmi on kuitenkin vielä hurmaavampi tuttavuus. Lapsettomien norsujen adoptiomatkaa pohjoiseen sirkukseen kuvataan dramaattisesti: orpo valkea norsuvauva kituu häkissä, kunnes vanhemmat pääsevät hänen luokseen.

Pohjoisen ja etelän vastakkaisuus käännetään taitavasti päälaelleen, ja kuvat vain korostavat kontrasteja. Savannin valo on yölläkin aivan erilaista kuin pohjoisen suurkaupungin sysipimeys.

Eläintarinaan on hienosti upotettu samat adoptioon ja erilaisuuteen liittyvät kysymykset ja epäilyt, jotka löytyvät realistisesta Sarika-kirjasta. Myös tärkein on mukana: sen kokemuksen välittäminen, että oman lapsen löytäminen toiselta puolelta maailmaa on vanhemmille suuri ihme.

Suvi Ahola

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi