"Aika on kypsä, mutta ihminen raaka"

SARJAKUVA. Jyrki Heikkinen on Suomen omalaatuisimpia sarjakuvapiirtäjiä ja tv:n Runoraadissakin säväyttänyt runoilija. Uudessa kirjassaan Kiitosvirret + ylistyslaulut hän sukeltaa kahden lajinsa välimaastoon.

Piirrokset ja käsinkirjoitetut tekstit rönsyävät sivuilla vapaasti. Alaotsikko luonnehtii yhden sivun juttuja osuvasti kuvarunoiksi. Ne on päivätty, mutta varsinaisia päiväkirjamerkintöjä jutut eivät ole. Niitä näkyy syntyneen kaksi, joskus kolmekin päivässä.

Heikkinen lienee siis irrotellut, työstänyt nopeasti melkein tajunnanvirtaa. Silti parhaat ovat kiteytyneet ihmeen teräviksi huomioiksi ihmisistä ja elämästä. Jo alussa Heikkinen toteaa, että yhdistävät onnettomuudet ovat ihmisille tärkeämpiä kuin heidän eronsa.

Teoksen nimi taitaa olla hirtehistä ironiaa. Surumielisillä sivuilla vyöryvät ihmisen murheet ja taakat. Lohtua ei tarjoa sekään, ettemme ole yksin, sillä maan povessa odottavat vain hyönteiset. Uskonto on Heikkisellä läsnä, mutta pettäväisenä. Kiitosvirret + ylistyslaulut on julkaistu mustavalkoisina, vaikka ne on piirretty väreissä. Pienessä Paparoad-kuvavihossa värit sen sijaan leiskuvat hurjina. Tekstitön visuaalinen virta istuu hyvin kuvarunojen rinnalle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi