Julkaistu: 5.3.2008 lehdessä osastolla Kulttuuri
Professori
Osmo A. Wiion kuuluisan lain mukaan viestintä epäonnistuu
aina, paitsi sattumalta. Suomi-kuvan rakentajat kokivat tämän kantapään
kautta, ja joskus se johtui suomalaisista itsestään.
Ministerit ja keskeiset poliitikot eivät suostuneet haastatteluihin, kun BBC:n raportin aihe vuonna 1979 oli Suomi neuvostokarhun kainalossa.
Ohjelma osoitti Suomen rajatun toimintavapauden. Suomalaisten kieltäytyminen vahvisti tätä yleisvaikutelmaa. Tiedotuskatastrofin säälittävä jälkipyykki vahingoitti Suomea vielä enemmän kuin ohjelman sisältö.
Ulkoministeriössä syntyi maaliskuussa 1974 maailmanlopun tunnelma kun havaittiin, että Hollannissa jo painetussa esitteessä Suomea sanottiin parlamentaariseksi demokratiaksi "Neuvostoliiton vaikutuksesta huolimatta".
Se oli totta joka sana, mutta yhtä totta oli, että totuutta ei saanut sanoa.
Jakeluun lipsahtaneet esitteet kerättiin takaisin henki kurkussa ja kauhean valtiosalaisuuden paljastanut vaarallinen sivu täydennettiin oikeaoppisella silokielellä.
Kansanedustaja Erkki Tuomioja moitti helmikuussa 1975 Reykjavikissa Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa ja toisti puolueensa lehdistön esittämän ajatuksen Neuvostoliiton kytkemisestä pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Moskovalaisten tovereiden suosionosoituksia kirvoittava terhakkuus herätti lännessä kummastusta, jonka vaikutuksen kumoamiseksi ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi