Ammattikasvattaja henkilökohtaisena

 Nyt on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen vuoro kierrättää vuosien varrella kirjoittamiaan kolumneja. Vaikka lehtijutuista kootussa kirjassa on aina riskinsä, nyt se toimii.

Hyvän terveyden ja Uppo-Nallen kirjakerholehden (!) kolumneissa käydään läpi varhaiskasvatuksen peruskysymyksiä, ja lyhyitä tekstejä on väsyneidenkin vanhempien helppo lukea imetysten välissä, ennen nukkumaan menoa tai vaikka vessassa.

Pitemmässä kirjoituksessa pohditaan isyyttä. Sinkkonen on virkistävän perinteinen sanomalla suoraan, että vanhemmuudella on sukupuolensa: äidit ovat naisia, isät miehiä.

Miesten ei hänestä suinkaan tarvitse murehtia isyyttä vaikeana taitolajina, sillä mitään kommervenkkeja ei tarvita. Riittää, että on vankasti läsnä lastensa elämässä omine tapoineen ja epätäydellisyyksineen.

Kolumnikokoelman paras puoli on tietysti se, että siinä kirjoittaja tulee olleeksi paljon henkilökohtaisempi kuin ikinä tietokirjoissaan. Sinkkonen tuo eteemme niin lapsuutensa Pohjois-Karjalassa kuin vakavat huiluopintonsakin. Lisäksi hän irrottelee, liioittelee ja pilkkaa itseään herkullisesti.

Siitä kirjaa pitää moittia, ettei mukana ole edes sisällysluetteloa, asiahakemistosta puhumattakaan. Silti sitä soisi myytävän paljon, sillä tekijänpalkkiolla tuetaan sekä Pelastakaa Lapset -järjestön työtä Viron kodittomien lasten hyväksi että Lastenpsykiatrian tutkimussäätiötä.

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi