Julkaistu: 15.12.2009 lehdessä osastolla Tiede
Jari Lyytimäki: Jälkeemme vedenpaisumus? Ilmastonmuutoksen ja merien suojelun ekologiset kynnysarvot. Gaudeamus 2009, 271 s., 36 e.
Jari Lyytimäen kirjassa Jälkeemme vedenpaisumus tehdään sujuva tilannekatsaus ilmastonmuutosta koskevaan tutkimukseen, keskusteluun ja tiedottamiseen.
Pohdinta on monipuolista ja ansiokasta, kirja kannattaa lukea. Parhaan kiteytyksen löysin luvusta Epäilijöitä ja varoittelijoita: "Ilmastokiistelyä on pitänyt yllä tarkoitushakuinen vääristely, tutkimuksen epävarmuudet sekä median toimintalogiikka."
Median liian kehittyneestä yhteiskuntavastuusta seuraa ongelmia. Pidetään hyvänä journalistisena tapana antaa myös vastapuolelle puheenvuoro.
Vaikka valtaosa maailman tutkijoista on selvillä ilmastonmuutoksen todellisuudesta, antaa media silti säännönmukaisesti puheenvuoron myös niin sanotun änkyräsiiven edustajille.
Tämä johtaa siihen, ettei yleisö saa todenmukaista mielikuvaa yksimielisyydestä, joka tieteentekijöiden parissa vallitsee.
Jäin pohtimaan suuria kysymyksiä, jotka kirja selkeästi nostaa esille. Mitä vikaa on demokratiassamme, kun se ei pysty käsittelemään hitaasti, siis ilman kynnysarvoja, eteneviä haitallisia muutoksia? Miksi yhteiskuntamme omaksuma puolueeton tiedottamisen ihanne suosii epätieteellistä lähestymistapaa ympäristökysymyksiin?
Miksi huonoa tiedettä jatkuvasti tulee ilmi nimenomaan ilmastonmuutoksen tutkimuksessa?
Jotain on vialla, jos yhteiskuntamme ei kykene ennakoimaan lähestyvää uhkaa ja ponnekkaasti toimimaan sen poistamiseksi. Olemme neljäkymmentä vuotta olleet tietoisia hiilidioksidin lisääntymisestä ilmakehässä.
Olen jo 1960-luvun lukion biologian oppikirjastani lukenut suomeksi kirjoitetun ennustuksen siitä, että hiilidioksidin lisääntyminen johtaa ilmastonmuutokseen. Miksi kului 30 vuotta ennen kuin edes keskustelu alkoi?
Lyytimäen kirjassa on hiukan rakenteellisia ongelmia. Teos esimerkiksi vakuuttaa keskittyvänsä kynnysarvoihin ja muutosten epälineaariseen luonteeseen, mutta käsittelee niitä kunnolla vasta sivulla 6o.
Toinen ihmettelyn aihe ovat tietolaatikot, jotka muodostavat olennaisen osan kirjan antia. Niiden kirjoittajat ovat eturivin tutkijoita ja tiedetoimittajia.
Heidät olisi pitänyt mainita esipuheessa ja kirjoittajaksi esitelty Lyytimäki nimetä tekstin toimittajaksi.
Jari Lyytimäen kirjassa Jälkeemme vedenpaisumus tehdään sujuva tilannekatsaus ilmastonmuutosta koskevaan tutkimukseen, keskusteluun ja tiedottamiseen. Pohdinta on monipuolista ja ansiokasta, kirja kannattaa lukea.
KIRJATMammuttiaron tuttua ja outoa elämää 15.12.2009
KIRJATTulimmeko vedestä? 15.12.2009
Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi
Julkaistu 8.2.2012