Arvio: Kuvitelma 20. vuosisadasta

Peter Höegin esikoisromaani etsii vuosisadan olemusta sen unelmista

'Uskon että moni - niin, kenties jopa mikä tahansa - arkinen tapaus kätkee itseensä olennaisen kokonaisesta vuosisadasta", Peter Höeg kirjoittaa alkusanoi ssa.

Sen jälkeen hän mättää hyvin epätavallisia tapauksia puolentuhannen sivun verran ja muuttaa Tanskan erään syrjänurkan Macondoksi, siis Gabriel García Márq uezin maailmankyläksi.

Kyse on Höegin esikoisromaanista Kuvitelma 20. vuosisadasta , joka ilmestyi alkujaan 1988 ja saadaan nyt täydentämään viime vuosien kohutuimman pohjoismaisen nykykirjailijan tuotanto myös suomeksi.

Debyytti tuottaa pettymyksen, sillä Höegin teokset ovat tähän asti olleet

sitä parempia, mitä kauemmas taaksepäin hänen urallaan mennään. Ehdoton huippu on järjestyksessä toinen teos, novellikokoelma Kertomuksia yöstä . Sen kertomukset ajoittuvat kaikki samaan vuorokauteen 1920-luvun lopulle , mutta tarjoavat häkellyttävän lavean näkökulman niin elämän kuin identiteetink in arvaamattomuuteen missä ja milloin tahansa.

Eivätkä kolmas ja neljäs teoskaan, Lumen taju ja Rajatapaukset huonoja ole. Ensin mainittu puntaroi dekkaritarinan avulla olemassaolon keveyttä ja painoa, kun taas jälkimmäinen hakeutuu esseeromaanin suuntaan. Ajan u lotuvuuksien pohdinnan lisäksi Rajatapaukset tarkastelee kasvatukseen ja koulutukseen kätkeytyvää älyllisyyden palvontaa sekä julmuutta, jolla se turmelee omintakeiset yksilöt.

Häikäilemätön

leikkimieli

Nyt on helppo nähdä, että Höegin tökeröin teos, viime vuonna ilmestynyt Nainen ja apina ei edustanutkaan entistä päättäväisempää irtautumista rationalistisuudesta ja yritystä todennäköisyyden tuolle puolen, kuten tuolloin otaksuin, vaan palu uta kirjailijanuran alkuun.

Teollistumisen irvokkaita seurauksia väläyttänyt Nainen ja apina varoitti kehitysoptimismista. Viidakon vastaiskun huipputiedemiehen tutkimuskammioon ja hänen vaimonsa syliin saattoi tulkita hullunrohkeaksi provokaatiok si sen puolesta, että me länsimaisen järkeilyn poispilaamat ihmiset kykenisimme jälleen uskomaan ihmeeseen, vaikka tauoton tiedotusteollisuus turruttaa yksilöllisyytemme perustaa eli aisteja ja omaa oivallusta. Kuvitelma 20. vuosisadasta ankkuroituu moniulotteisempaan kysymyksenasetteluun. Haussa ovat viimeisen sadan vuoden unelmat - tanskalaisesta näkökulmasta tosin, mutta hyvin Höegin ot os heijastaa muunkin Euroopan henkistä historiaa.

Perinteisen sukukronikan rajat rikkovan episodiromaanin kytkennät keskittyvät aluksi aikaan, hieman Rajatapausten tapaan. Tanskan aatelisto ja kartanonherrat unelmoivat ajasta, "joka seisoo paikoillaan ja jossa viisari osoittaa feodaalivaltaa ja harvain oikeuksia yli massojen".

Höegin häikäilemätön leikkimieli toteuttaa teorian kirjaimellisesti: kartanoidyllin ihmiset ja heidän elintapansa jähmettyvät täsmälleen samanlaisiksi vuo sisatojen ajaksi.

Sukurasituksen

toteutumat

Muutos koittaa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla teollistumisen ja porvariston nousun myötä. Sen unelma on "kytkeä alati ennakoimaton elämä kellojen s ekä normaaliajan koneistoon". Aika on rahaa ja kunnon kansalaiset kellon täsmällisyydellä toimivia koneita.

Ensimmäiseen maailmansotaan päättyvään jaksoon Höeg sijoittaa myös unelman uskovaisten maailmasta, joka on vapaa hyvää elämää estävistä ristiriidoista, ku ten esimerkiksi himoista. Yksi lenkki kirjan sukupolvien ketjussa perustaakin juuri tätä ideologiaa edustavan sisälähetysseuran.

Kuin vastareaktiona kyseiselle sitoutuneisuudelle ketjun seuraava jäsen henkilöi joidenkin julkista ja monien salaista unelmaa elämästä lain ulkopuolella, omin päin määritellyssä todellisuudessa.

Höeg ei silti näe kirjan mestarivarasta kapinallisena yhteiskunnan perusteita vastaan vaan pikemminkin niiden kannattajana, enemmän tai vähemmän vapaaehto isena sellaiseen rooliin, joka väistämättä kuuluu porvarilliseen järjestelmään.

Lisäksi yksi aikalainen unelmoi maailmanherruudesta ylivoimaisen kauppakomppanian turvin, toinen tähtää kaikkien miellyttämiseen ja kolmas soisi kaupunkie n sortuvan muinaisen maalaisidyllin tieltä.

Esikoisromaanissaan Höeg näyttää yksilöt heidän sukurasituksensa toteutumina. Koska kukin samastuu unelmaansa, myös unelmat vaikuttavat äkkiä kielteisiltä , pikemmin rajoittavilta pakkomielteiltä kuin hedelmällisen inspiraation sytykkeiltä - jollaisilta niitä on kai totuttu pitämään. Kuvitelma 20. vuosisadasta on onnettomien henkien historiaa.

Menneen

pyyhkiminen pois

Maailmansotien väliseen Tanskaan tässä sukupolvien tarinassa sijoittuu niin yleismaailmallisia kuin kyökinkokoisiakin unelmia.

Mainittakoon vaikka luonnonvoimien alistaminen tekniikan keinoin, (nietzscheläinen) yksilö massojen ulko- ja yläpuolella, ympäröivistä olosuhteista vapaa tahto, vahvan johtajan turviin tuudittautuminen, puutarhakaupunki, puhtaan perheenemännän ja kiimaisen rakastajattaren yhdistelmä, (Freudin romuttama) pikkulapsen viattomuus, oman kokemuksen ainutkertaisuus . . .

Yhteiseksi nimittäjäksi nousee salailu, ainakin porvarispiireissä, julkisivun ylläpitäminen.

Niinpä heti toisen maailmansodan jälkeen välähtääkin unelma kapinasta porvarillisuutta vastaan - sekä toisaalla vastakkainen, entistä vahvempi halu takert ua kadonneen maailman yhteisiin ja selkeisiin arvoihin, sillä toiset kokevat arvojen pirstoutumisen turvattomuutena.

Kun edes korkeampi koulutus ei enää takaa vanhaa haavekuvaa, jonka mukaan pojasta polvi paranee, edistysuskoisille jää vain nurja toive menneisyyden pyyhk iytymisestä pois.

Täydellisen privatisoitumisen aikaansaajaksi unelmoidaan nuorta rakkautta, uutta ja puhdasta alkua, joka ei piittaa mistään ennen olleesta.

Tai edes välitä tuntea sitä.

Ihmeiden

markkinat

Kuten Rajatapaukset sekä Nainen ja apina myös Kuvitelma 20. vuosisadasta on teemoiltaan kiinnostavampi kuin toteutukseltaan. Tarina kutoutuu ajatusten loimien ympärille lopulta aika väkinäisesti, ja pitkät pätkät jäävät yhdent ekeväksi ihmeiden markkinaksi.

Höeg luottaa liiaksi fantasian imuun, mitä todistaa se, että nyt - taas - jäntevintä antia ovat vähiten mielikuvitusvoltteja vaativat jaksot, kuten loppup uolen näkymä porvariston hillittyyn charmiin ja kasvatuksen nurinkurisiin aakkosiin.

Peter Höeg voisi hylätä taikahatun ja tyytyä mietintämyssyynsä. Sen suojista lohkeaa ihan riittämiin.

ANTTI MAJANDER Vuonna 1994 Helsingissä vierailleen Peter Höegin kaikki viisi teosta on nyt suomennettu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi