Asiaa vai suuripulia?

Kuvataiteilija Teemu Mäki kirjoitti runokokoelman

T eemu Mäki (s. 1967) on tehnyt paljon muutakin kuin runokirjan. Sen kyllä huomaa. Esikoisrunokokoelman runot ovat kymmenen viime vuoden ajalta. Jotkut niistä liittyvät taiteilijan muihin töihin. Ei siitä sen enempää. Kuolevaisen runot olisi voinut latoa muuhunkin kuin runomuotoon. Tekstit syntyvät automaattikirjoituksen, suuripulin tapaan: "runo syntyy suustani, joka ei ole runoilijan suu, vaan hölöttäjän". Mikään hölö puhuja ei ole, hänellä on asiaa.

Paras on ensin, ja sen osan nimi on Sosialismia. Muiden Kuolevaisuuteen kurkottamista, Naima, Nokturnot ja N äkemisestä.

Liturgioiden aikakautena suoraan puheeseen törmää harvoin. Taitan koirankorvan tälle sivulle:

"Huoruus on kapitalismin perusidea, / jonka huora tekee näkyväksi: / jotta kysynnän ja tarjonnan laki olisi totta, / on työn oltava vastenmielistä, / vain siitä lankeavan palkan arvoista."

Harvan suomalaisen nykyrunoilijan kohdalla tulee ajatelleeksi sosialismin teoreetikkoja.

Kremlin muuriin haudattu Otto Wille Kuusinen (1881-1964) painotti ajat sitten ja osuvasti runoilija Elmer Diktoniukselle, että taideteoksessa tärkeintä on ristiriita, dialektinen jännite. Runonkin piti osallistua aktiivisesti muutokseen muodoltaan ja sisällöltään ollakseen lukemisen väärti.

Mäen tekstit saattavat olla avartavia sisällöltään, mutta muodoltaan eivät. Ne kannattaa tästä huolimatta lukea.

Mäen runokieleen kuuluu riittämiin heppejä ja sen synonyymejä. Tavallaan virkistävää toisen vaihtoehdon sijaan.

Kirjoittaja näyttää pyrkineen kokonaisvaltaiseen lihaa ja verta olevaan läsnäoloon. Sananvalintojen ohella se käy ilmi aiheista ja nimistä. Eteläpohjalaisuus, Markiisi de Sade ja Georges Bataille mahtuvat vaivatta samoihin kansiin.

Hänen Sisyfoksensa - tämä kuolevainen - työntää kiveä koko matkan kehdosta hautaan ja vielä edemmäs.

Runojen kuolevainen äkkää hyödyn jälkikasvussaankin: "On hyvä saada eläessään edes haudankaivajansa esiin polkaistua" ja "Kersat ovat laskuvarjomme / kuolemaan ja tylsyyteen". Pistää miettimään.

Väittävät, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuolevaisen kannessa on ilkosillaan parivuotias poika rinnallaan rahapuu. Penni ajatuksistanne, hyvät lukijat. Teemu Mäki on miettinyt yhdistelmää myös teksteissään.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 12. marraskuuta. Korkeintaan kaksitoista ehdokasta nimetään 25. lokakuuta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi