Askeleita Pitkälläsillalla

Kirjat. Historioitsijat eivät usein tuuleta nurkkiaan. Vaietaan mukavuudenhaluisesti tai sitten mennään henkilökohtaisuuksiin, mutta tuiki harvoin kajotaan tutkimuksen keskeisiin konventioihin. Ryhmä työväenhistorian tutkijoita edes yrittää möyhentää pohjaoletuksiaan Pitkänsillan tuolla puolen.

Kirjat. Historioitsijat eivät usein tuuleta nurkkiaan. Vaietaan mukavuudenhaluisesti tai sitten mennään henkilökohtaisuuksiin, mutta tuiki harvoin kajotaan tutkimuksen keskeisiin konventioihin.

Ryhmä työväenhistorian tutkijoita edes yrittää möyhentää pohjaoletuksiaan Pitkänsillan tuolla puolen... -teoksessa.

Eivätkä he ole mikä hyvänsä sakki, mukana on toistakymmentä tohtoriakin, joista viisi on toiminut tai toimii professorina. Oppiarvoja on enemmän kuin takavuosina työväenliikkeessä yhteensä.

Historian ja työväenluokan "liitto" purkautui 20-30 vuotta sitten. Työväenliike menetti agentin asemansa menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuten Pauli Kettunen osoittaa.

Se tappoi edistysuskon ja vapautti työväentutkimuksen. Tapio Bergholm pohtii työmarkkinahistorioita, samoin kuin omaakin väyläänsä "poliittisen logiikan" ja "ay-logiikan" ristiaalloissa. Suoraan - ja reilusti - hän kommentoi myös kollegoiden lähtökohtia.

Muutama erityisartikkeli nousee esiin. Mikko Majanderin Sdp:n menetetty maine? analysoi viileästi poliittisen lähihistorian tutkimusmelskeitä, ja Kalle Kallio silmäilee työväenperintöä ja -kulttuuria ronskisti ja terävästi. Maria Lähteenmäki kartoittaa vasemmiston ja akateemisen eliitin pitkää suhdehistoriaa. "Ovatko työväenpuolueet jumittuneet keskiluokkaisia arvoja korostavan, ei-innovatiivisen maisterimafian johdettaviksi?

Yhteys älymystön, puolueiden ja kentän välillä on dramaattisesti katkennut."

Kirjassa kysytään ja kyseenalaistetaan (omiakin) paradigmoja. Se vaatii rohkeaa mieltä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi