Coraline on lasten kauhua

Coraline on itsenäinen pikkutyttö, joka asuu vanhassa talossa isänsä ja äitinsä kanssa. Hänellä on usein tylsää, koska vanhemmat tekevät aina töitä. Kotia tutkiessaan hän löytää oven, joka ei johda minnekään. Äidin mukaan se on muurattu umpeen, koska se johti naapuriasuntoon. Eräänä yönä ovi on kuitenkin auki ja Coraline lähtee tutkimusretkelle sen taakse.

Oven takaa paljastuu toinen koti, jossa asuvat hänen toinen äitinsä ja isänsä. Heidän äänensä ovat aivan samanlaiset, mutta silmien tilalla tuijottavat pelkät mustat napit. He haluaisivat Coralinen luokseen ikuisiksi ajoiksi.

Tyttöä alkaa epäilyttää; pelottavat hetket ovat kuitenkin vasta alussa.

Jos on olemassa lasten kauhukirjallisuutta,

Coraline kuuluu siihen. Romaani ei kuitenkaan ole liian synkkä - ja voi olla, että se on aikuisesta pelottavampi kuin lapsesta. Aikuinen tietää ehkä liiankin hyvin muuttuvansa ajoittain hirviöksi lapsensa silmissä.

Coraline kertoo paljon lasten ja vanhempien suhteesta. Riittääkö se, että sanoo rakastavansa, vaikka on täysi hirviö? Oikea vanhempi näyttää rakkautensa teoillaan, kuten Coralinen isä, joka jättäytyi ampiaisten pisteltäväksi, jotta Coraline pääsisi pakoon.

Coralinesta on alkukielellä olemassa myös

Dave McKeanin kuvittama laitos. Valitettavasti - eikä tämä ole ensimmäinen tapaus - kuvitus on jätetty suomennoksesta pois kansien tarjoamaa näytettä lukuun ottamatta.

Vesa Sisättö

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi