Dollareita, pirtua ja magiaa

Otto Ness kuuntelee lapsena pohjanmaalaisten miesten tarinointia. Kertomuksissa on monimutkaiset mallit ja hohtavat värit. Kudelma on suunnaton - ja kun yksi lopettaa, toinen sepittää jo jatkoa.

Kuvaus sopii myös Lars Sundin omaan maagiseen realismiin. Colorado Avenue (1991) on hämmästyttävän runsas ja monipolvinen teksti, taitavasti nivelletty. Jos lukija rohkenee heittäytyä tapahtumiin, voi tekstiin rakastua kuin taikasauvan iskusta, kuten Otto ukkojen juttuihin.

Sundin kiitellyn siirtolais- tai Pohjanmaa-trilogian ensimmäinen osa käynnistyy 1800-luvun lopun Amerikasta. Dollari-Hanna palaa Suomeen poikansa Oton kanssa ennen kansalaissodan syttymistä, ja tapahtumat päättyvät kieltolain vuosiin. Pojasta kasvaa aluevesiä hallitseva Pirtukuningas, joka kerta toisensa jälkeen karistaa raittiustarkastajan kannoiltaan.

Myyttinen pirtutrokari edustaa sijaiskärsijää Siklaxin kyläläisille. Hän rinnastuu isänsä tapaamaan amerikkalaiseen sirkustaiteilijaan, joka tekee kuolemanhyppyjä vesisaaviin - kunnes halkaisee päänsä altaan pohjaan. Eräänlainen kuolemansyöksy on myös pienen Oton tippuminen veteen, putoaminen joka vaientaa pojan vuosiksi.

Kaikkitietävästä kertojasta kasvaa tasavertainen hahmo muiden rinnalle. Jälkimoderni leikittely jumalaisesta asemasta kumpuavalla äänellä lumoaa varmasti kirjallisuudentutkijoita, mutta toisinaan ylivilkkaan kertojan lörpöttely vaikuttaa hieman tarpeettomalta.

Sundin vauhdikas kerronta muuttuu hetkeksi jopa elokuvakäsikirjoitukseksi, ja viimeistään silloin lukija huomaa, kuinka elokuvallista kuvaus on kauttaaltaan. Ohjaaja Claes Olsson onkin jo kääntänyt elävän tekstin eläväksi kuvaksi. Colorado Avenuen elokuvasovitus saa ensi-iltansa syksyllä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi