Egyptin yö lumoaa naisen

Kirjat. Farao Tutankhamunin hauta löydettiin 1920-luvun alussa. Vuosisadan egyptologinen sensaatio synnytti muodin, joka näkyi muun muassa nuoren Mika Waltarin Egypti-romantiikassa. Harri Närhi elvyttää romaanissaan vanhaa perinnettä.

Sinikka Surohar on jordanialaisen isän ja suomalaisen äidin lapsi, joka pian tarinan alussa jää orvoksi. Taidehistoriaa opiskeleva Sinikka innostuu muinaisegyptiläisistä alabasteriesineistä, saa stipendin ja pääsee Egyptiin valmistelemaan väitöskirjaansa Luxorin museoon. Romaanin jännärijuoni alkaa, kun Sinikka joutuu tutkimuksissaan historiallisen väärennöksen jäljille.

Nuori tutkija huomaa, miten suhteellinen historiallinen totuus on, kun se törmää taloudellisiin etuihin. Turhaan tieteen sankari yrittää sen puolesta taistella.

Enemmän onnea Sinikalla näyttää olevan rakkaudessa. Egyptin yöt lumoavat naisen, jonka suhde miesväkeen on ollut vain käytännöllinen. Rakkauden onni kuitenkin haihtuu, kun rakastettu osallistuu turistien joukkomurhaan ja ampuu nähtävästi myös kertojan. Romaanin loppu on lemmenkuolon ansiosta paitsi romanttisen traaginen myös heikosti valmisteltu.

Närhi kirjoittaa paikoin vauhdikkaasti, ja paikallisväriäkin on. Hän- ja he-pronominien asemesta kirjoittaja käyttää se- ja ne-pronomineja ja jättää virkkeestä usein subjektin pois, mikä tähtää puhekielisyyteen, mutta puuduttaa tekstiä. Lajin maneereita on tavaramerkkien luetteleminen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi