Elämä siirtyi kirjoihin ja kirjat elämään Yrjö Varpio rakentaa Väinö Linnan elämästä kauniin kertovan kaaren Ilman teorioita syntyneessä elämäkerrassa on melkein kaikki - ja usein vielä enemmänkin

kirjat

Y

rjö Varpion kirjoittama

Väinö Linnan mittava elämäkerta on toimeksiannon tulos. Sen rahoittajiin kuuluvat Urjalan kunta ja Tampereen kaupunki. Varpiota ovat avustaneet 14 hengen toimituskunta ja pieni toimisto.

Tämäntapaiset kirjat ovat usein virallisia ja puisevia. Olisiko Varpiolle käynyt sama vahinko kuin joillekin tilaustyön tekijöille?

Ei, kyllä Varpion

Väinö Linnan elämä on hänen oma kirjansa, sekä intohimoisesti eläytyvä että kriittinen elämäkerta.

Elämäkerta on akateemisille tutkijoille nykyään paha sana. Professori Varpiokin kumartaa tähän suuntaan. Vanha selitysmalli "elämä ja teokset" on hänen mielestään tieteellisesti kestämätön.

Hän tekee huiman taikatempun pohtiessaan, kumpi oli ensin, muna vai kana, teos vai tekijän elämänvaiheet.

Ne ovat hänelle yhtä ja samaa, elämäntyö ja saavutukset selittävät henkilöä. Kirjailijan elämä rakentuu hänen teostensa syntyhistoriasta, aiheista ja vastaanotosta.

Näkemys toimii kirjassa hyvin. Liikenne elämästä kirjoihin ja kirjoista elämään on ollut Linnalla vilkasta.

Teoriaa ei juuri tarvita. Oikeastaan Varpio etenee kirjassaan kuin Linna omissaan. Teoria hämärtäisi elävää kuvaa, joka syntyy historian yksityiskohdista. Alun alkaen hän kehittelee teokseensa kaunista kertovaa kaarta.

Varpion kirjasta ei mitään puutu, siinä on melkein kaikki, ja usein vielä enemmänkin.

Linnan nuoruuden kuvaukseen Varpio on haravoinut tiheällä kammalla Urjalan seudun menneisyyttä, tuloksena seikkoja, jotka sittemmin näkyvät myös Linnan romaaneissa.

Lapsen kokemus öisen tähtitaivaan pohjattomuudesta oli järisyttävä. Oli kuin sielun pohja olisi puhjennut. Tästä alkoi tasapainoisena ja järkevänä tunnetun Linnan perimmäinen eksistentiaalinen pelko, vavistus ja ahdistus.

Varhaisia kokemuksiaan Linna sävytti myöhemmin huumorilla, esimerkiksi kun

Tuntemattoman sotilaan Hietanen katselee tähtiä ja toteaa, että avaruutta ei "ollenka tavalisel järjel ymmärrä".

"Kaikki tärkeä, mitä elämässäni on tapahtunut, perustuu kirjoihin, sekä luettuihin että kirjoitettuihin", Linna sanoi. Kirjallisista virikkeistä varhaisimpia oli kansakoulussa luettu

Topeliuksen

Maamme-kirja.

Torpparitrilogian aloitus - "alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi" - lähtee

Maamme-kirjan Matista. Romaani loppuu "Lauluun Inarinjärvestä", joka sekin on mukana Topeliuksen oppikirjassa.

Harvoin Varpio selittää kirjailijan persoonaa psykologian avulla, koska kirjat, niin luetut kuin omat, kertovat enemmän.

Ei hän liioin etsi turhaan vaikutteita, mutta eihän kukaan voi olla huomauttamatta

Tolstoin merkityksestä tai

Shakespearen ja

Kiven esikuvallisuudesta Linnalle. Painopiste vain on Linnan oman tuotannon tarkastelussa.

Yksityiskohtien runsaus ei estä Varpiota kehittelemästä kirjaansa suuria linjoja. Yksi niistä on yksilökeskeisen ja yhteiskunnallisen katsomuksen vaihtelu ja rinnakkaisuus.

"Itsestäni minä tahdon kuitenkin luoda kaiken", nuori Linna kirjoitti kustantajalleen. Näkemys hallitsee hänen ensimmäisiä romaanejaan.

Sitten tuli suuri murros.

Dostojevskin tilalle tuli Tolstoi, sosiologinen mielikuvitus korvasi psykologian.

Varpion mukaan käänne yksilöstä yhteiskuntaan ei ollut kertakaikkinen. Jo varhaistuotannossa on yhteisön tarkkaa analyysia. Puhekielen vivahteet osoittavat sosiaalisia eroja.

Komppaniaa tai kyläyhteisöä kuvaavissa teoksissa on vastaavasti aineksia, jotka periytyvät yksilöllisten ja metafyysisten ongelmien alueelta. Ne joutuvat joskus vakavan ja koomisen välimaastoon, kuten kovennettua seisovien sotilaiden Golgatan-kärsimyksessä. Kuolema nousee

Tuntemattomassa lopullisen auktoriteetin asemaan, kuten Shakespearella.

Pohjantähden räätäli Halmeen Kristus-kohtalo on kiintoisa, koska sen parodisissa sävyissä Linna toteuttaa teemaansa siitä miten aatesankari on inhimillinen vasta Don Quijoten tapaisena koomisena hahmona.

Tuntemattoman syntyä tarkastellessaan Varpio näyttää kehityksen kronikasta romaaniin.

Teoksessa on paljon todellisuudesta poimittuja aineksia, mutta romaanin taustalla on avarampi mallien ja merkitysten kenttä kuin Linnan asetoverien tai sotaretken vaiheet.

Työkavereilleen Finlaysonilla Linna profetoi tulevan romaanin tehoa. "Koko Eurooppa menisi perseelleen", kun hän veisi seitsemän veljestä sotaan.

Lopulliseen romaaniin tarvittiin paitsi sota myös vuosikausien lukeminen ja kirjalliset harjoitukset sekä ympäröivän yhteiskunnan muutokset.

Lukemisista tärkeimpiä oli

Alex Matsonin tulkinta Tolstoin

Sodasta ja rauhasta: sodan yksilöllinen kokemus oli aivan muuta kuin tapahtumien järkeistävä selitys.

Tolstoilaisuus heijastui varsinkin

Pohjantähteen. Romaani oli liian kirjallinen vanhan polven historiantutkijoille, jotka hyökkäsivät tieteen nimissä Linnaa vastaan.

Suuri yleisö otti vastaan romaanin historialliset merkitykset. Taistelun katkeroittamana Linna itsekin alkoi pitää romaaninsa elämänkuvaa historiallisena totuutena.

Linnan historiallinen totuus heijasti aikaansa ja on yhä voimissaan.

Risto Alapuro ja

Jari Ehrnrooth ovat kylläkin haastaneet sen sosiologisin ja mentaalihistoriallisin perustein, mutta heitä Varpio ei mainitse.

Hän puolustaa Linnan kirjallista näkemystä ja antaa arvoa varsinkin kirjallisuudentutkija

Jyrki Nummen tuloksille. Nummi seurasi Linnan romaanien runsaita viittauksia

Runebergin, Topeliuksen ja

Juhani Ahon teoksiin.

Tulkintaympäristön vaihtelujen takia Linnan teot ovat tätä nykyä pikemmin mielikuvien historiaa kuin historiaa.

Varpio ottaa etäisyyttä käsitykseen Linnasta kansalliskirjailijana. Julkisuus teki kriittisestä mutta suositusta kirjailijasta konsensuksen edusmiehen.

Varpion mielestä titteli on kyseenalainen. Olisiko kansalliskirjailija tosiaan valittava huutoäänestyksellä?

Kehitys kohti kansalliskirjailijan asemaa alkoi jo silloin, kun presidentti

Kekkosen iso neuvostovalmisteinen Zil-loistoauto keinahteli tilustiellä kohti Linnan tolstoilaista maatilaa Käkisaarta.

Kekkonen ymmärsi pitää yllä hyviä suhteita kansalliseksi oraakkeliksi nousevaan kirjailijaan. Linnan varhainen näkemys kirjailijasta vallan kriitikkona joutui koetukselle.

Sitä olivat nakertaneet jo aiemmin

Edvin Laineen elokuvaversiot hänen teoksistaan. Ne loivat hyvinvointivaltion ja yhteisymmärryksen saagan perustaa.

Enemmän kuin Laineen töistä Varpio näyttää pitävän

Jouko Turkan

Tuntemattoman sotilaan teatteriversiosta, joka irrotti teoksen naturalististen tulkintojen laahuksesta.

Eikö

Tuntemattomassa sotilaassa olekin kysymys eksistentiaalisesta peruskokemuksesta, siitä että ihminen oli heitetty yksin maailmaan? Linnalta kysyttiin.

Hän vastasi, että romaanin pohja on eksistentiaalinen, mutta kokemus on ilmaistu konkreettisten henkilöhahmojen avulla.

Pekka Tarkka

Yrjö Varpio esiintyy Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 29. 10 klo 14 Mika Waltari -lavalla.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi