Elämänmeno turkulaisittain

arvio

esikoiskirja. Sarjakuvissa kuuluu pläts, kun jotain iskeytyy maahan. Käänteistä, mutta totta: Pläts! kuuluu myös, kun esikoiskirjailija onnistuu. Nina Petanderin (s. 1968) kaksikielisyys on kiinnostavaa. Kustantaja on katsonut asiakseen pukea teoksen helppoheikkiseksi nuortenkirjaksi. Lukikohan joku vähän vinoon? Kirjavan kansipaperin alla kun tarjoillaan tuhtia tukkapöllytarinaa.

Asia ei ole uusi: tunnekylmyys ja väkivallanteot ovat sukupolviketjun pituinen paha. Abiturientti-Antiina ja päiväkoti-pikkuveli ottavat osumaa äidiltään, joka otti osumaa omaltaan. Antiinan aikuistumisestakin on kirjassa kyse. Prosessin etenemistä mittaavina kilometrimerkkeinä ohi vilahtavat ylioppilaskirjoitukset, töihinmeno. Tärkeimpänä tietysti kaiken maailman tajuamisen hetket.

Lukukokemusta ei laimenna se, että Pirkko Saisio teki tämän tavallaan jo 1975. Pläts! on 1980- ja 1990-lukujen taitteen Elämänmeno. Kukaties kevyempi, vaan vähät siitä.

Teos ammentaa elokuvakulttuurista. Myös Petanderin ilmaisu on kuvajatkumo, muistuttaen silti enemmän sarja- kuin elokuvaa. Vaikka liikkeen tuntu onkin ohittamatonta, lukija ei saa verkkokalvoilleen valmista visuaalista esitystä. Harvinaisuus havaittu: on tilaa keksiä itse.

Kokonaiskertomuksen ja kuvallisuuden tavoitteleman ykköspystin nappaa kuitenkin kieli. Petander mainitaankin kirjanoppineeksi: takanaan hänellä on luovan kirjoittamisen opintoja Turun yliopistossa.

Mutta ei se mitään. Ilmaisuvoima on silti tallella. Vitsit naurattavat, toiseen tarkoitukseen tehdyt kikat kuvottavat. Kaikki on typografista kikkailua myöten kohdillaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi