Enkelitrillerin raakile tarpoo tylsyyden suossa

Kirjat. Varjoissa vaanivia pahoja enkeleitä, apokryfisiä dokumentteja ja Orfeuksen kätketty lyyra. Enkelitutkijoiden muinainen salaseura. Ikiaikainen sota ihmiskunnan sieluista. Sekä nätti nunnaneito Evangeline, joka sotketaan mukaan mystiseen vyyhtiin.

Kirjat. Varjoissa vaanivia pahoja enkeleitä, apokryfisiä dokumentteja ja Orfeuksen kätketty lyyra. Enkelitutkijoiden muinainen salaseura. Ikiaikainen sota ihmiskunnan sieluista. Sekä nätti nunnaneito Evangeline, joka sotketaan mukaan mystiseen vyyhtiin.

Pätevä viihdekirjailija saattaisi naputella aineksista vetävän fantasiajännärin. Amerikkalainen Danielle Trussoni ei ole moista ihmettä nähnyt edes hurjimmissa päiväunissaan. Hänen Enkelioppi-romaaninsa on kömpelösti kirjoitettua, tunkkaista sössöä.

Trussoni kärsii pahanlaatuisesta sanaripulista. Tauti pakottaa hänet luetteloimaan päähenkilöitä ympäröivän maailman pienimmätkin yksityiskohdat.

Hämmästyttävän jäsentymättömän juonen arvoitukset avautuvat jo kirjan ensimmäisen neljänneksen aikana. Sen jälkeen samat paljastukset toistetaan vielä useaan kertaan, aina entistä laveasanaisemmin. Henkilökehittely ja logiikka on kirjassa korvattu tylsillä luennoilla, patetialla sekä naurettavilla deus ex machina -ratkaisuilla.

Trussoni hakee tasapaksuun horinaansa eloa pistämällä romaanin pahvihahmot kokemaan yliampuvia tunnekuohuja. Tämän tästä sydäntä kalvaa, veri jyskyttää ohimoissa ja sokaiseva lumous kietoo pauloihinsa. Ruosteinen rautalanka ja kaakattava kalkkunajauhe ovat vääriä perusaineksia, kun tavoitteena on maukas täytekakku.

Ennalta-arvattavasti Enkeliopin päätös petaa tietä jatko-osille.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi