Esikoisrunoilijan pidätelty laulu

Ajatus siitä, että kaikkein yksityisin kiinnostaisi kaikkia, ei ole enää vain runouden ongelma.

Vitsaus voidaan kirjata runouden aloittamaksi. Keskeislyriikassa jo laskettiin jaetun, jonkin yleisinhimillisen kokemuksen välittämisen varaan. Osa nykysuomalaisesta runoudesta jatkaa perinnettä. Mutta eihän se riitä. Heini Lehväslaihon (s. 1962) esikoiskokoelmaa Runoja - Varpusen luita lukiessani en voi välttyä tuntemukselta, että jotakin puuttuu.

Voi olla, että niin on runoilija tahtonut viestiä. Kokoelma on jaettu viiteen jaksoon, joita aina erottaa piirretty tuoli. Selkänojan rivat laskevat jaksojen lukumäärää. Kannessakin on tekijän ottama tyhjän tuolin kuva.

Ajattelen, että tuoli on kuuntelijaa varten. Perinteisinä puherunoina Lehväslaihon runot eivät aukea, toimi. Äännesoinnuttelu - "illan tullen tuli tuuli / katkaisi kylmän kukan / viikkasi viimeisen vihreän" - ja riimittely - "ennen kuin väsymys astuu / jalallaan / pahan kukkien päälle tahallaan" - kuuluvat Lehväslaihon arsenaaliin.

Aivan kuin runoissa kytisi pidätelty laulu. En mahda mitään: luettuina runot jäävät helkyttelyksi.

Ei Lehväslaiho ole soinnuttelussaan nykysuomalaisessa runoudessa ollenkaan yksin. Helena Sinervo puhalsi kielen soimaan kokoelmassaan Oodeja korvalle (2003) ja Miia Toivio pani painoa äänteille ja musiikillisuudelle esikoiskokoelmassaan Loistaen olet (2007).

Olennaista kai olisi muodon ja sisällön kohtaaminen. Toisin sanoen se, että äännemaailma antaisi jotakin tematiikankin tulkintaan.

Lehväslaiho on myös valokuvataiteilija.

Esikoiskokoelman runoista sitä ei aivan heti arvaa.

Esittelytekstistä voi lukea, että Lehväslaiho säveltää tekstejään harrastuksenaan. Sävellettyinä Runoja-kokoelman säkeet varmaankin vapautuvat siitä, mikä niitä mustina merkkeinä sivuilla pitelee.

Paikoin runoilija pystyy kyllä vangitsemaan onnistuneita tuokiokuvia.

Nimensä kokoelma on saanut näistä haikeankauniista säkeistä: "jos lentäisit luokseni / ja laskeutuisit viereeni / näkisit katseestani

tämän: / ennen sinua on sydämeni kantanut / vain pieniä lintujen luita / ei muita / vain varpusen luita".

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 12. marraskuuta. Korkeintaan kaksitoista ehdokasta nimetään 25. lokakuuta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi